Rajojen yli rauha ja liike

Toisinajattelija: Uutinen tärkeän ihmisen ja ystävän poismenosta järkyttää aina.

Loppuvuoden pimeimpään aikaan Matinpuron Teemu Suomen Rauhanpuolustajista soitti illalla kotiin ja kertoi suru-uutisen: Terttu Ahokas oli kuollut. Uutinen tärkeän ihmisen ja ystävän poismenosta järkyttää aina. Tällä kertaa tunteeseen sekoittui kuitenkin helpotus siitä, ettei Tertun enää tarvinnut kamppailla jatkuvasti edenneen vaikean sairautensa kanssa.

Opin tuntemaan Tertun Rauhanpuolustajissa. Viime vuosisadan loppu ei ollut järjestölle helppoa aikaa. Kun muurit murtuivat ja Eurooppa ja maailma muuttuivat 1980–90-luvun vaihteessa, myös Rauhanpuolustajien asema muuttui perusteellisesti. Poliitikot eivät enää kilpailleet johtopaikoista, opportunistit lähtivät, valtionavut romahtivat, vähä vähältä paljastunut velkataakka näytti ylivoimaiselta.

Edessä oli vaikean muuttumisen ja mukautumisen aika. Siitä olisi ollut mahdoton selvitä ilman sellaisia ihmisiä kuin Terttu Ahokas. Vähäeleisessä ja sitkeässä työssään rauhan puolesta ja Rauhanpuolustajien hyväksi Terttu ei säästänyt aikaa eikä vaivannäköä.

”Rajojen yli rauha ja liike”. Muistan vuoden 1989 edustajakokouksen tunnuslauseen, johon haluttiin samalla kertaa kiteyttää monta tärkeää asiaa. Rauha on jakamaton ja rauhanliike kansainvälinen. Rajojen ylittämisellä ei kuitenkaan tarkoiteta vain valtioiden välisiä rajoja. Sillä viitataan myös itse rauhan käsitteen laaja-alaisuuteen. Rauha on enemmän kuin pelkästään ei-sota. Positiiviseen rauhan käsitteeseen kuuluu sen lisäksi paljon muutakin: ihmisoikeudet, ympäristönsuojelu, kestävä kehitys, oikeudenmukainen talous, arjen turvallisuus ja muuta. Kulttuurikin.

Rauhan lisäksi myös liikkeen pitää ylittää rajoja. Tärkeää ei ole se, mitä jokin liikkeen osa kuten juuri Rauhanpuolustajat omissa nimissään tekee. Tärkeää on ylipäänsä tehdä, tehdä yhdessä toisten kanssa, verkostoitua edistämään hyviä asioita niiden asioiden vuoksi, ei oman järjestön arvon korostamiseksi.

Rajojen yli rauha ja liike – jotenkin tuo tunnuslause luonnehtii hyvin myös Terttua. Hän oli kiinnostunut monista asioista, tiesi ja osasi paljon, toimi eri järjestöissä, teki ennakkoluulottomasti yhteistyötä eri ihmisten ja tahojen kanssa. Kansainvälisyys oli hänelle selviö. Rauhanpuolustajien kansainvälisessä toiminnassa Tertun panos oli korvaamattoman tärkeä. Erityisesti Venäjä-suhteissa hän oli avainhenkilöitä, eikä pelkästään kielitaitonsa perusteella. Tšetšenian sota oli Tertulle varmasti raskas ja vaikea asia – niin kuin se on kaikille aidoille Venäjän ystäville.

Terttu luki ja kirjoitti paljon. Kulttuuri oli tärkeä osa Tertun elämää. Kesäisin kohokohtana oli Kuhmon kamarimusiikki.

Tänään Rauhanpuolustajat on itsensä kokoinen ja näköinen järjestö, ei ministerien ja kansanedustajien ja pääjohtajien kuten vuosikymmeniä sitten. Jotenkin näen Rauhanpuolustajat juuri Terttu Ahokkaan näköisenä järjestönä, niin kuin Terttu itse ilmensi rauhantyön ja rauhanliikkeen oikeaa olemusta.

Terttu oli myös kommunisti. Pystyssä päin, suhdanteiden vaihteluista riippumatta. Jos suomalainen kommunismikin on Terttu Ahokkaan näköinen, sillä on vielä hyviä palveluja annettavana yhteiskunnassa. Nyt tuntuu hyvältä ajatella, että joissakin vaaleissa äänestin itsekin Terttua.

Rajojen yli. Viimeisen rajan takaa tavoittaa Terttu Ahokkaan valoisan ja rohkaisevan muiston.

Kirjoittaja on rauhanaktivisti ja rikosoikeuden professori Helsingin yliopistossa. Kuvassa Terttu Ahokas rauhanmarssilla.

Pekka Koskinen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu