Yksityistä yliopistoa kaivanneet innovaatiomaanikot ovat keksineet yksityiselle yliopistolle rahoittaja.

Valtiosihteeri Raimo Sailaksen raportissa ehdotetaan, että Taideteollinen korkeakoulu (TAIK), Teknillinen korkeakoulu (TKK) ja Helsingin kauppakorkeakoulu (HSE) yhdistetään ensi vuonna.

Uusi yliopisto on tarkoitus aloittaa uusilla kaupallisemmilla opintolinjoilla, innovatiivisemmilla opiskelijoilla ja innostavilla lukukausimaksuilla.

Otaniemeen rakennetaan uusi uljas huippuyliopistokampus, joka rahoitetaan muiden yliopistojen kustannuksella. Hankkeen takana ovat kauppakorkeakoulun rehtori Eero Kasanen ja Teknillisen korkeakoulun rehtori Matti Pursula. Muut taustavaikuttajat ovat kolme suurinta puoluetta, valtamedia ja idean Isä Aurinkoinen, TAIK:in rehtori Yrjö Sotamaa.

Hankkeessa unohdettiin kuulla opiskelijoiden mielipidettä, mutta tulevan huippukoulun uuden omistajasäätiön osakkaita on kuultu, kuten myös kuuttakymmentä lähdettä, joista yksikään ei liity taiteeseen, taideteollisuuteen, kulttuuriin, opetukseen, sivistykseen tai kestävään kehitykseen. Sailaksen raportissa todetaan, että huippuyliopistohankkeelle muun suomalaisen yliopistolaitoksen muutosvauhti on liian hidas.

“On todennäköistä, että valtionapulaitoksen identiteettiä kantava yliopisto ei tarjoa parasta mahdollista pohjaa lahjoituskampanjoille, joiden kohteena ovat kotimaiset ja kansainväliset toimijat”, raportissa todetaan.

Kuitenkin raportissa myönnetään, että “säätiömuotoisen yliopiston rahoitus perustuu ainakin alkuvaiheessa enemmän valtionavustuksiin kuin säätiön peruspääoman tuottoon.”

Hankkeen edistämiseen on värvätty valtamedian päätoimittajat: “Muutosta ei saa nyt torjua vetoamalla puhtaaseen ‘humboldtilaiseen yliopistoon’, joka karttaa kytköstä elinkeinoelämään”, todetaan Suomen Kuvalehden 8/2007 pääkirjoituksessa.

Sivistysyliopistoa on ajettu määrätietoisesti alas jo toistakymmentä vuotta, ja tämänkaltainen yksityinen niin sanottu huippuyliopisto uhkaa olla kriitikoiden mukaan ”taantumuksen tiivistymä”. Rehtori Sotamaa sai kyllä omat muotoilijalapsensa koulutettua ilmaisessa “valtionapulaitoksessa”, mutta uusille sukupolville sitä ei enää suoda.

Kun painopiste oli ennen lahjakkuudessa, tulee opiskelijavalinnoissa jatkossa määräämään opiskelijan perheen varallisuus. Yliopistolaitoksen sosiaalinen merkitys kansakunnan sivistystason nostajana varallisuudesta riippumatta romuttuu.

Nokia, Kone, Ahlström, Metsäteollisuus, Elanto, Elinkeinoelämän Keskusliitto, Hasan & Partners, EM Group, Outokumpu, F-Secure, SanomaWSOY ja Osuuspankki kertovat Sailaksen raportissa, kuinka ne haluavat käyttää hyväkseen uutta innovaatioyliopistoa ja päättää sen hallituksen kokoonpanosta, rehtorin ja “rehtorin kevyen esikunnan” valinnasta sekä valvoa opetuksen sisältöä. Tutkimus- ja tuotekehittelytyötä voidaan teettää opiskelijoilla ja henkilökunnalla. Näin omistajille taataan pienellä panoksella maksimaalinen hyöty.

Uutta innovatiivisempaa yliopistoa ajaa maaninen halu luoda Suomeen yksikkö, joka on parempi kuin kuviteltavissa oleva paras yliopisto maailmassa. Rehtorit haluavat lisää kansainvälistä huomiota hinnalla millä hyvänsä.

Kauppalehti Pressossa 24.2. rehtori Yrjö Sotamaa kehottaa kansainväliseen “kilpahiihtoon” Kiinan, Intian, Saksan ja Korean keinoin “aggressiivisesti, siekailematta ja itsekkäänä tavoitteena voitto”. Tarkoituksena on palvella teollisuuden etuja ja suunnata yliopistojen rahat projekteille, joissa maksimoidaan insinöörin, muotoilijan ja ekonomin yhteistyön edut. Yhdistymistä perustellaan myös opetuksen paranemisella.

Suurin häviäjä fuusiossa tulee olemaan Taideteollinen korkeakoulu, jonka nykyisistä osastoista osa lakkautetaan ja jonka opiskelijamäärä uudistuksen jälkeen on suhteessa niin pieni, että sen ylioppilaskunnan tokyo:n ääni tuskin Otaniemestä kauas kuuluu.

Sailaksen raportissa luetellaan mihin strateginen huippuosaaminen tulee keskittymään, mutta siinä ei mainita, miten metsäklusteri aikoo kehittää taidekasvatusta. Tai miten koneenrakennuksessa hyödynnettäisiin lavastajia, keraamikoita, graafikoita, valokuvaajia ja tekstiili- ja muotitaiteilijoita. Pallas-kuvataideohjelma, ympäristötaide ja elokuva tuntuvat myös jäävän ulkopuolisiksi. Parhaiten yhdistyminen ja koko hanke sopii teollisille muotoilijoille.

”Uudessa säätiömuotoisessa järjestelyssä olisi erilaiset perusteet palkkaamiseen ja irtisanomiseen. Kaikki hankkeen vastustajat olisi helppo lakaista samantien pois koulusta, kun se aloittaa. Kuka jää ja kuka lähtee, kun karsitaan opetusvirkoja. Jääkö kauppatieteilijä ja humanisti saa lähteä? Opettajathan ovat erikoistuneet hyvin erilaisilla tavoilla samoihin aloihin”, kertoo nimettömänä pysyvä TAIK:in opiskelija

Moni taideteollisen opiskelija tekisi myös mielellään enemmän yhteistyötä vaikkapa Teatterikorkeakoulun ja Kuvataideakatemian kanssa, jos mielipidettä kysyttäisiin. Huippukouluhanketta kannattavat TKK:n ja HSE:n ylioppilaskunnat, mutta ei taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunta TOKYO.

”Hanke herättää paljon huolta, jota pyritään parhaan mukaan peittelemään julkisuudelta. Henkilökunta ei uskalla sanoa mitään vastaan, koska pelkää työpaikkojensa puolesta, opiskelijat eivät edes oikein tiedä missä mennään. Eräs henkilökuntaan kuuluva kertoi minulle, että harva uskaltaa syödä hänen kanssaan samassa pöydässä, kun hän on puhunut hankkeesta”, jatkaa nimettömänä pysyvä opiskelija.

TAIK:in kansainvälisesti tunnettua ”brändiä” käytetään fuusiossa härskisti hyväksi ymmärtämättä, että TAIK on toiminut hyvin juuri kokonaisuutena. Sen toimivuus ja vetovoimaisuus on aina perustunut poikkitaiteellisuudelle ja Ateneumin hengelle. Nykyiset laitokset tukevat toisiaan ja taideopetus – nykyiselläänkin ahtaalle ajettuna – antaa perustan itseilmaisulle ja luovuudelle.

“Suomalainen taideteollisuus on jo ansainnut kannuksensa,” todetaan Suomen Kuvalehdessä, mutta silti lehden pääkirjoituksessa puolletaan Taideteollisen korkeakoulun lopettamista.

Opiskelu TAIK:ssa toimii jo nyt yli osastorajojen kuten myös monimuotoinen yritysyhteistyö. Myös EU-rahoitusta projekteille on saatu, toisin kuin raportissa väitetään.

Jo tällä hetkellä TAIK on kansainvälisesti rankattu viiden parhaan taideyliopiston joukkoon maailmassa, ja sen opiskelijoista lähes 20 prosenttia on ulkomaalaisia. Raportissa kerrotaan, että TAIK:n, HSE:n ja TKK:n yhteinen International Design Business Management -ohjelma sijoittui vuonna 2006 maailman 60 parhaan ohjelman ryhmään: “Huippuyliopistojen kehittämisessä on tietenkin otettava huomioon laajemmat tekijät kuin yliopistoja vertailevat listaukset. Yliopistot eivät ole listauksia varten.”

Argumentit valitaan tarpeen mukaan.

Valmistuttuaan TAIK:in opiskelijoista noin 10 prosenttia perustaa oman yrityksen, kun ekonomeista ja insinööreistä alle prosentti on kiinnostunut yksityisyrittämisestä. Taiteilijat siis vastoin yleistä mielikuvaa ovat täysin avoimia yrittäjyydelle, vapaaehtoispohjalta. Sailaksen raportin mukaan huippuopiskelija-ainesta tullaan seulomaan myös markkinahenkisyyttä mittaavilla testeillä, joita ainakin Taideteollisessa korkeakoulussa osa laitoksista jo käyttääkin.

Sailaksen raportissa “pidetään tavoiteltavina sellaisia innovaatioita kuin Applen iPod ja Google”. Tietokoneyhtiö Applen innovoinnista on vastannut pääosin kaksi ihmistä, hallituksen puheenjohtaja Steve Jobs ja teollinen muotoilija Jonathan Ive. Sotamaan malli sopii myös Applen Steve Jobsin suuhun.

Helmikuussa Jobs vaati Yhdysvalloissa julkisiin kouluihin rehtoreille pörssiyhtiöistä tuttua johtamismallia. Rehtorin tulisi päättää yksin kaikesta. Rehtorikeskeistä mallia kuvataan Sailaksen raportin luvussa “Visio ja missio”. Mission hurmassa on ennenkin käynyt niin, ettei saarnaaja muista missäpäin on seurakunta ja ketä piti palvella.

Ulkomailta vastaavista yliopistoliittymistä ei ole kovin hyviä esimerkkejä. Tukholmassa tosin on taloudellisesti menestyvä yksityinen kauppakorkeakoulu, mutta se on valtion varassa vain muutamalla prosentilla eikä sitä suinkaan ole pakkonaitettu Tukholman taideteolliselle korkeakoululle Konstfackskolanille.

Teknillisellä alalla on alettu käyttää kilpaurheiluretoriikkaa ja nostatettu uhrautuvaa talvisodan henkeä laajemminkin. Helsingin Sanomissa 26.2. tekniikan akateemisten liiton toiminnanjohtaja Heikki Kauppi valittaa, että “suomalainen professori ja teekkari eivät voi loputtomiin vastata viittä muun maalaista.”

Kauppi myös toteaa, että “tekniikan yliopistotasoisen koulutuksen ongelmat voidaan pitkälti jäljittää 1990-luvulle. Silloin teknillisten yliopistojen sisäänotto kaksinkertaistettiin pitkälti teollisuuden vaatimuksesta.”

Innovaatiohypellä höystetyssä korkeakoulukeskustelussa puhutaan aggressiivisesta taistelusta näkymätöntä vihollista vastaan, kilpajuoksusta näkymättömien kanssakilpailijoiden kanssa, ja nostatetaan katsomon henkeä, vaikka oikeasti kyseessä on sopupeli ja tarkoituksena vain saada hyväuskoisen yleisön rahat. Lisäksi uhataan toistaa 1990-luvun virheet ja kunnella teollisuuden lyhytnäköisiä vaatimuksia.

Raportti kaikessa yksipuolisuudessaan on kuin Elinkeinoelämän keskusliiton märkä uni. Toisaalta kun lukee EK:n määritelmiä unelmiensa yliopistosta huomaa, että niin absurdia kuin se onkin, TAIK täyttää jo nyt ek:n kriteerit, mutta TKK ja HSE eivät.

Miksi toimiva Taideteollinen korkeakoulu on uhrattava? Miksi ei perusteta uutta teknillis-kaupallista teollista muotoilua hyödyntävää korkeakoulua?

Sailaksen ehdotuksessa uusi yliopisto jakautuu seuraaviin osa-alueisiin: School of Engineering, School of Economics ja School of Design and Architecture. Opetuksen huomio on tarkoitus kiinnittää ”tekniikan huippuosaamiseen, liiketoimintaosaamiseen, palveluinnovaatioihin, palveluliiketoimintaan, innovatiivisiin toimintamalleihin, strategiseen johtamiseen sekä yritysten jatkuvaan strategiseen uudistumiseen”.

Innovaatioyliopiston suunnittelijaryhmään kuului kymmenen henkeä, yksi nainenkin. Ryhmä itse kannattaa omaa suunnitelmaansa.

Opetusministeri Antti Kalliomäki (sd) kannattaa ehdotusta valtion rahoituksesta yksityiselle yliopistolle ainakin Helsingin Sanomissa, jossa hän toteaa, että “kyse on poliittisesta tahdosta”. Samassa jutussa Elinkeinoelämän keskusliitosta johtaja Timo Kekkonen lupaa tulevilta omistajilta heidän omalle huippuyliopistolleen “jopa rahallista tukea” (200 miljoonaa euroa).

Sailaksen raportin allekirjoittivat 16.2.2007 hän itse, rehtorikolmikko Sotamaa–Kasanen–Pursula, sekä Yrjö Neuvo, Eija Nieminen, Sami Torstila, Turo Virtanen, Matti Hosia ja Matti Lehti, Tieto Enatorin hallituksen puheenjohtaja. Suunnitteluryhmä korostaa, että “maailmanluokan yliopiston” toteutuminen edellyttää kaikkien heidän ehdotustensa hyväksymistä jo keväällä 2007.

Muuten ei aleta mitään.

Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistyminen uudeksi yliopistoksi. Opetuministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:16.

Hankkeen vastainen vetoomus: www.adressit.com/huippuyliopisto

Mervi Jylhämö