rahan voima | miksi rikkaita on niin vaikea verottaa?

Mitä enemmän omistat ja saat pääomatuloja, sitä vähemmän maksat veroja suhteessa siihen, joka elättää itsensä ja mahdollisen perheensä ansiotyöllä.

Kaksi eri työryhmää hahmotteli vastikään verotuksen tulevaisuutta Suomessa. Ehdotukset lupaavat hyvää. Talousneuvoston pääsihteerin Seppo Leppäsen johtama työryhmä esitti muun muassa ansiotulojen veroprogression lieventämistä ja pääomatulojen verotuksen kiristämistä. Samaan lopputulokseen päätyi valtiovarainministeriön ylijohtajan Lasse Arvelan työryhmä.

Arvelan työryhmä esitti yhtiöveron alentamista 29 prosentista 25 prosenttiin. Samalla siirryttäisiin kuitenkin osinkojen kaksinkertaiseen verotukseen, mikä kiristäisi verotusta selvästi. Nykyisin osingot ovat tiettyjen oletusten vallitessa verovapaita.

Molempien ehdotusten taustalla on nykyjärjestelmän mielettömyys: mitä enemmän omistat ja saat pääomatuloja, sitä vähemmän maksat veroja suhteessa siihen, joka elättää itsensä ja mahdollisen perheensä ansiotyöllä.

Osinkojen verovapaus ja pääomatulojen alhainen veroprosentti ovat keskeisiä syitä siihen, että tuloerot ovat kasvaneet Suomessa viime vuosina voimakkaasti. Tämä on kiistatta yksi merkittävimmistä epäoikeudenmukaisuutta luovista mekanismeista.

Mutta toteutuvatko ehdotukset? Pääministeri Paavo Lipponen on jo viitannut argumenttiin, jolla pääomatulojen veroalennuksia perusteltiin, kun niiden verotusta alennettiin dramaattisesti vuonna 1993. Kyse on verokilpailusta.

Ongelma on todellinen. Hyvin rikkaita on pääomaliikkeiden vapauttamisen jälkeen ollut hyvin vaikea verottaa. Suurten varallisuuksien ja niihin perustuvien tulojen ankara verottaminen ei onnistu, koska pääomat voidaan napin painalluksella siirtää alhaisen verotuksen maihin.

Mikäli menneisyys ennustaa tulevaisuutta, ei Leppäsen ja Arvelan työryhmien ehdotuksille voi antaa suuria mahdollisuuksia. Harri Holkerin hallituksen suuri verouudistus laski vuosina 1988–91 pääomatulojen (ja ansiotulojen) ylimpiä veroprosentteja noin 12 prosenttiyksikköä. Uudistuksen jälkeen pääomatuloja verotettiin kuitenkin kuten ansiotulojakin: mitä suuremmat tulot, sitä korkeampi veroprosentti.

Esko Ahon suuri pääomatulojen verouudistus vuonna 1993 poisti

pääomatulojen progressiivisen verotuksen ja alensi veroprosentin 25:een. Vähän myöhemmin kiinteistöverouudistuksessa luovuttiin arvokkaiden asuntojen kireästä verotuksesta ja siirryttiin nykyiseen laajapohjaiseen kiinteistöveroon. Rikkaiden asuntojen verotuksen alentuminen maksatettiin tavallisten suomalaisten kustannuksella.

Näin voi tapahtua myös jatkossa. Arvelan työryhmä esitti varallisuusveron poistoa. Se on tarkoitus korvata kiristämällä kiinteistöverotusta.

Olennainen kysymys on, miten kiristäminen tehdään. Yksi mahdollisuus parantaa verotuksen oikeudenmukaisuutta olisi tehdä kiinteistöverotuksesta progressiivinen. Mitä suurempi asunnon verotusarvo, sitä korkeampi veroprosentti.

Heikki Hiilamo, hiilamo@kaapeli.fi

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu