Radio puhuu…

…sanomatta mitään.

Kansanedustaja Pertti Salovaara sohaisi muurahaispesään arvostellessaan syyskuussa radio-ohjelmien tason laskua. Seuranneessa yleisökeskustelussa enemmistö oli samaa mieltä hänen kanssaan. Laajasta tyytymättömyydestä huolimatta tutkimusten mukaan radiota kuunnellaan yli kolme tuntia päivässä. Luku on pysynyt lähes ennallaan viimeiset 17 vuotta.

Sekä Ylessä että yksityisillä kanavilla vaikuttanut Pertti Salovaara laukoi MTV3:ssa ilkeitä etenkin yksityisten asemien juontajista: ”Joudun kääntämään viimeistään toisen spiikin aikana kanavaa. En jaksa kuunnella turhanpäiväistä paskanjauhantaa. Julkkiksiksi pyrkivät nuoret tekevät radion sisällön huonommaksi”, Salovaara tykitti.

Yleisönosastoissa ja nettisivuilla suuri enemmistö keskustelijoista oli samaa mieltä: radio-ohjelmien taso on romahtanut. Yksityisillä kanavilla ei ole lainkaan käsikirjoitettuja ohjelmia sanan perinteisessä merkityksessä.

Yhdysvalloista kopioitu formaattiradion idea perustuu musiikin käyttöön kuulijoiden houkuttelemisessa. Musiikki valitaan tavoitellun kohderyhmän oletettujen mieltymysten perusteella. Näin tuotetaan yleisö. Äänilevyjen väliin sijoitellaan mainokset ja juontajan tehtävä on tehdä lähetyksestä päivään sopiva ajankohtaiselta kuulostava paketti. Todellinen tavoite on myydä mainostettavat tuotteet kohdeyleisölle.

Salovaaran ja monen muunkin mielestä ongelman muodostavat suoran lähetyksen juontajat eli tiskijukat tai ”moniosaajat”. Toimittajiksi heitä ei voi kutsua, sillä ”moniosaajien” osaamattomuus ja tietämättömyys on laaja-alaista. Monet myös tiedostavat moniosaamattomuutensa.

Sitä peitellään suorassa radiolähetyksessä käyttämällä mahdollisimman ympäripyöreitä ilmauksia ja sanontoja, minkä lisäksi vältellään puhumista aiheista, joita ei tunneta. Kun niitä on paljon, syntyy vaikutelma tyhjää täynnä olevasta lähetyksestä. Ilta-Sanomien yleisökeskustelussa muuan kirjoittaja totesi: radio puhuu paljon, mutta ei sano mitään.

Yleisökeskustelun mukaan Salovaaran väitteillä radio-ohjelmien tason romahtamisesta on perusteita. Tampereen yliopiston radiotyön lehtori Marko Ala-Fossi ei kuitenkaan lämpene Salovaaran kritiikistä:

”Mitään äkillistä ja yleistä radio-ohjelmien tason romahdusta ei ole tapahtunut. Kyse on enemmänkin siitä, että Salovaarasta itsestään on tullut keski-ikäinen kahden lapsen isä. On ihan luonnollista, että Pertti s. ei voi sietää kaupallisten radioiden aamuohjelmia, koska hän ei enää kuulu niiden varsinaiseen kohderyhmään. Arvelen, että Salovaaran moittimat aamushow-juontajat olisivat paljon enemmän huolissaan siitä, jos toista kauttaan istuva nelikymppinen keskustan kansanedustaja ”diggailisi kybällä” heidän ohjelmaansa – jotain olisi nimittäin silloin pahasti pielessä”, Ala-Fossi vastaa Salovaaralle.

Hän viittaa Finnpanelin kuuntelututkimuksiin. Niiden mukaan radiota kuunneltiin 3,15 tuntia päivässä vuonna 2008. Lukema oli 3,26 tuntia vuonna 1991. Suosituin kanava on Radio Suomi, toisena on Radio Nova.

”Eli radiolla viestintävälineenä tai kaupallisella radiolla erikseen ei siis ole ainakaan omasta näkökulmastaan mitään akuuttia ohjelmien laatukriisiä. Niin kauan kuin Salovaaran mollaamilla ohjelmilla on yleisöjä, kaupallinen radio ei lähde niitä omatoimisesti muuksi muuttamaan”, Ala-Fossi jatkaa.

Tarkempi Finnpanelin tutkimuksen lukeminen kuitenkin osoittaa, että radion kuuntelussa on tapahtunut ja tapahtuu merkittäviä muutoksia. Nuorten ja iäkkäämpien kuuntelutottumukset ovat hyvin erilaisia. Lisäksi radioyleisö pirstoutuu pieniin osayleisöihin. NRJ, Groove, SuomiPOP, Rock ja Iskelmä kokoavat aivan erilaiset yleisöt. Formaattiradion idea toimii Suomessakin. Etenkin nuorille on luonnollista, että radio on ensisijaisesti taustalla soiva musiikkiautomaatti. Ajatus käsikirjoitetusta dokumentista tai puolen tunnin maailmanpolitiikkaa luotaavasta puheohjelmasta on outo. Toisille taas Ylen Radio Puhe ja Yle Radio 1 ovat ainoita oikeita radioita.

Yksityisten kanavien musiikkiformaatit johtuvat myös tekijänoikeusmaksuista. Vastoin yleistä luuloa musiikin soittaminen radiossa on halpaa. Se on jopa huomattavasti edullisempaa kuin palkata toimittajia tekemään puheohjelmia.

Kärjistyneenä tämä näkyy soittorasia-asemilla, joissa cd-jukeboksi jauhaa musiikkia ja äänilevyjen väliin sijoitellaan mainokset. Se on halvinta ohjelmaa, mitä radiot pystyvät tuottamaan. Äänilevymusiikin ja mitäänsanomattoman puheen avulla tavoittaa kaupallisesti riittäviä yleisöjä. Siksi yksityiset asemat eivät 25 vuoden aikana ole perustaneet puhekanavia, vaan tehtävä lankesi Yleisradiolle.

Tutkimukset viittaavat siihen, että radioyleisöjen pirstoutuminen jatkuu. Musiikkiradioita tulee lisää, mutta samalla toiset haluavat radiosta puhetta, dokumentteja ja asiaa. Trendi on maailmalla yleinen. Formaattiradioiden syntymaassa Yhdysvalloissa eniten suosiotaan on lisännyt pieni julkinen kanava National Public Radio.

The Washington Postin mukaan se on 2000-luvulla lähes kaksinkertaistanut kuulijamääränsä tavoittaen päivittäin 21 miljoonaa yhdysvaltalaista. Suosituimpia ovat puheohjelmat Morning Edition ja All Things Considered. Suomessa Ylen Radio puhe tavoittaa viiden prosentin yleisön, noin 250 000 suomalaista viikossa.

Tämä vahvistaa vanhan havainnon, jonka mukaan myös tarjonnan avulla voi vaikuttaa kysyntään. Suomessa poliitikot päättävät kenelle radiotoimilupia jaetaan ja miten Yleisradio rahoitetaan.

”Jos Pertti Salovaara oikeasti kaipaa vaihtoehtoja nykyiselle menolle, eduskunnan liikennevaliokunnan jäsenellä luulisi olevan aivan harvinaisen hyvät mahdollisuudet vaikuttaa asioiden tilaan. Seuraava toimilupakierros on tiemmä jo ensi vuonna”, Marko Ala-Fossi muistuttaa.

Jorma Mäntylä

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu