Radikaali maajussi

Roquefort-juustoa valmistava José Bové on myös valovoimainen globalisaatiokriitikko.

Hulppeat maisemat, rotkot ja vuoret vilistävät auton ikkunasta, kun matkaamme halki Ranskan keskiylängon kohti Larzacia, kuuluisan Roquefort-juuston kotipaikkaa. Samaa juustoa valmistaa myös yksi globalisaatiokriittisen liikkeen tunnetuimmista hahmoista, lammasfarmari José Bové.

Bovén talo on pienen Montredonin kylän viimeinen. Bové vinkkaa peremmälle ja laittaa kahvit.

”Olen maajussi Montredonista. Olen asunut täällä vuodesta 1976. Muutin tänne, kun valtasimme maata sotilastukikohdan laajentamisen estämiseksi. Keinottelijat olivat myyneet maat armeijalle. Koko kylä oli tuolloin hylätty”, Bové aloittaa.

”Kasvatamme lampaita, teemme niiden maidosta juustoa ja kasvatamme heinää ja viljaa eläinten ruokkimiseksi. Kaikki tuotantomme on luomua.”

Pikkuhiljaa Bovén tarina siirtyy ranskalaisen radikaalin viljelijäyhdistyksen Confédération Paysannen perustamiseen vuonna 1987. Bovén oma taival globalisaatiokriittisessä liikkeessä on vaikuttava, mutta siitä hän puhuu vähän.

Hänet on tuomittu vankilaan McDonald’sin vastaisesta toiminnasta, sotilastukikohtaprotesteista ja geenimuunneltujen viljelmien vastaisesta toiminnasta.

Kun tapasin Bovén edellisen kerran tammikuussa 2008, hän oli tovereineen juuri lopettanut nälkälakon, jolla painostettiin Ranskan valtiota toimiin geenimuunneltuja elintarvikkeita vastaan. Lain säätämistä lykättiin ja Ranskan valtio lähti hakemaan eu:lta poikkeusmenettelyä asiassa.

”Mentyämme nälkälakkoon hallitus taipui nopeasti rinnakkaiselolain uudelleen arviointiin. Edessä oli kuitenkin uusi taistelu lainsäädännön sisällöstä, sillä lainsäädännön viivästyminen sai maatalousteollisuuden raivoihinsa”, Bové kertoo.

Tuloksena syntynyt rinnakkaiselolaki päihittää alkuperäisen.

”Leiriydyimme useiksi päiviksi parlamentin eteen. Laista äänestettiin, eikä lopputulos tyydyttänyt meitä. Laki ei ota riittävästi huomioon saastuttajan vastuuta, mutta onnistuimme saamaan siihen kuitenkin muutamia lisäyksiä.”

Bové lisää, että lain täytäntöönpano tulee näyttämään sen lopullisen luonteen. Suomessa vastaava rinnakkaiselolaki on paraikaa lausuntokierroksella.

Bové on ollut kansainvälisen viljelijäliikkeen Via Campesinan keskeisimpiä ideologeja sen perustamisesta lähtien vuonna 1992. Valovoimaisena puhujana hän on toiminut liikkeen puhemiehenä ja esitellyt sen vaatimuksia muun muassa yk:n pääsihteeri Kofi Annanille. Bové on myös yksi avainhenkilöistä Maailman sosiaalifoorumin takana. Miten hän näkee globalisaatiokriittisen liikkeen tulevaisuuden?

”Altermondialistinen liike on nyt kymmenvuotias. Olemme edistyneet ymmärryksen tasolla paljon. Osaamme kyseenalaistaa talousmallin kaikkivoipuuden paremmin kuin ennen. Tämä kehityskulku alkoi 1980-luvulla, ja kehitys on ollut vauhdikasta verrattuna esimerkiksi työväenliikkeen alkutaipaleeseen. Myös verkostojen synty on ollut hyvin nopeaa.”

”On niitä, jotka sanovat, että liike ei ole ollut tehokas, ettemme ole saavuttaneet päämääriämme. Esimerkiksi valuuttaspekulaatio jatkuu, se on totta, mutta samanaikaisesti globalisaation ja ideologisen talousmallin vaarat tiedostetaan yhä selvemmin.”

”Liikkeen monimuotoisuuden vuoksi en usko, että siitä muodostuu keskusjohtoista organisaatiota. Se on tehokkain verkostona, joka toimii kaikkialla maailmassa. Viljelijäliikkeessä olemme kenties onnistuneet parhaiten koordinoimaan toimintaamme globaalisti. Se vaikuttaa Euroopasta käsin omituiselta, mutta kun katsoo koko maailman väestöä, on selvää, että viljelijäliikkeellä on parhaat edellytykset globaaliin organisoitumiseen. Yli puolet maapallon väestöstä on maalaisia.”

Entäpä presidenttiys? Ranskassa altermondialistisen liikkeen suhde poliittisen vallan tavoitteluun on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Mikä sai Bovén lähtemään ehdolle Ranskan presidentinvaaleissa?

”Lähdin ehdolle näyttääkseni, että perinteisten puolueiden diskursseista on päästävä ulos. Kampanjani koostui eri puolueiden aktiiveista. Pääasia oli päästä ehdolle, herättää keskustelua ja pyrkiä antamaan ääni niille ihmisille, jotka ovat syrjässä valtakeskustelusta.”

Bové uskoo, että tässä suhteessa hänen kampanjansa onnistui hyvin.

”Nyt Eurooppa-kysymys nousee esiin uudelleen. Millä logiikalla Eurooppaa rakennetaan? Minusta meidän tulisi Euroopassa kyetä kokoamaan laaja yhteenliittymä sellaisia yhteiskunnallisia ja poliittisia liikkeitä ja järjestöjä, joita ekologia kiinnostaa. On luotava vastavoima sille tuotannon logiikalle, jonka löytää sekä oikealta että vasemmalta.”

”On tärkeää, että näin tapahtuu Ranskassa, mutta vielä tärkeämpää olisi onnistua luomaan painetta kaikkialla Euroopassa – esimerkiksi ydinvoimakysymyksessä, joka koskettaa suoraan teitä suomalaisia.”

Kiireisellä miehellä on jo seuraava toimittaja jonossa, joten pikaisten hyvästien jälkeen hyppäämme autoon ja huristamme takaisin pohjoiseen. Poikkeamme kahvilla tienvarsimajatalossa. Ymmärrän hyvin, miksi ranskalaiset ovat kiinnostuneita maaseutuidyllinsä tulevaisuudesta.

Mikko Sauli

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu