Raakaa peliä

Testiryhmä eli 10 päivää raakaravinnolla & unelmoi pihvistä, yrjöili & löysi uusia aamupaloja.

Vegaanisella raakaravinnolla selviää vain jos on jänis. Näin voisi luulla. Houkutteleva opas inspiroi Voiman toimittajaa ja tämän ystävää kokeilemaan raakaravintoa. Kymmenen päivää kieltäytymisen gloriaa osoitti, että tiukka linjanveto on vaikeaa.

Lähtöasetelma

Talven tunkkainen paino tuntuu vyötäröllä ja päässä. On aika tehdä jotain. Raakaruoka tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta, oikealta tavalta valmistautua kesään ja piristää päätä.

Minä olen ollut vegaani jo pitkään, ystäväni taas kasvispainotteinen sekasyöjä. Kummallakaan ei ole juuri kokemusta raakaravinnosta gazpachon eli kylmän tomaattikeiton, smoothieiden ja salaattien ulkopuolelta. Tähtäimeksi otetaan kymmenen päivää raakaruokavaliota.

Seuraamme raakaravintovalmentaja ja kasvisruokaohjaaja Mea Salon keittokirjaa Hellaton kokki (Moreeni 2010), jonka reseptit Salo on suunnitellut oman vegaanisen ja gluteiinittoman raakaruokavalionsa pohjalta.

Testissä meidän on tarkoitus luopua lihatuotteiden ja lämpimän ruuan lisäksi kahvista, valkoisesta sokerista ja valkoisesta vehnästä.

”En yritä tehdä raakakäännynnäisiä”, Salo korostaa kirjassaan. ”Harva haluaa ruveta sataprosenttiseksi raakailijaksi. Vegaani olen eläineettisistä syistä, mutta en pidä eläinperäisiä ruoka-aineita millään lailla edes terveellisinä.”

Raakaa vai elävää?

Elävän ravinnon yhdistyksen sivuilla kerrotaan, että joidenkin mielestä raakaravintoa on se, että kasvikset ja hedelmät käytetään vain sellaisenaan. Sen sijaan elävässä ravinnossa siemenet, pähkinät ja kasvikset voidaan käsitellä idättämällä, hapattamalla, liottamalla tai tehosekoittamalla. Silloin ruoka aktivoituu, sen haitta-aineet vähenevät ja sen ravintoarvo kasvaa.

Useimpien raakailijoiden mielestä raakaravinto tarkoittaa samaa kuin elävän ravinnon määritelmä. Mea Salon kirjassa viipaloidaan, lingotaan ja rouhitaan. Tässä artikkelissa ruokavalioista puhutaan ristikkäisinä.

Raakana ruuan entsyymit pysyvät hereillä ja ihminen saa parasta mahdollista ravintoa, raakaruokailijat väittävät. Pitkälle prosessoitu ruoka täyttää mahan, mutta aiheuttaa pahoinvointia keholle.

Gluteiiniton, vegaaninen raakaruoka koostuu pääasiassa hedelmistä, marjoista, kasviksista, juureksista, iduista, herneistä, pähkinöistä ja siemenistä. Kuivatetuista ja tuoreista, mehuksi lingotuista ja idätetyistä. Vältämme keitettyä, paistettua ja grillattua ruokaa. Soveltuva ruoka on smoothientapaiset sekoitukset, joita Salo kutsuu nimellä pehmiks.

Ravinto muistuttaa jotenkin karppausta eli ruokavaliota, jossa hiilihydraatteja syödään mahdollisimman vähän, vaikka hedelmät ovat hiilihydraattia täynnä. Pitkälti samoista asioista kuitenkin luovutaan: pastasta, leivästä ja perunasta.

Nälkäkuuriko?

Päivät 1.–3. Ensimmäiset päivät sujuvat hämmennyksen vallassa. Aluksi tuntuu, että koko ajan on vähän nälkä. Syön vegaanisesti mutta raa’an lisäksi soijajugurttia, ja lounassalaatissa on bulguria. Syön myös edellisellä viikolla työpaikan jääkaappiin jääneet karjalanpiirakat ja kotona mustikkakeittoa. Onnekseni työpaikan lähellä on kasvissalaatteja tarjoava ravintola.

Ajattelen keksiväni ruokaisia lisäyksiä salaattiin, kunnes tajuan, että eivät ne ole ”oikeita”. Pavut keitetään, kuskus on vehnää, vaikka sen valmistaisi liottamalla ja tofua ei saa syödä, en tosin ole varma miksi.

Päätän aloittaa idätyksen, mutta kotona ei ole kuin linssejä. Opin, että niitäkin voi idättää. Punnitsen itseni, olen laihtunut ensimmäisen kolmen päivän aikana pari kiloa.

Ystäväni kommentoi, että kahden ensimmäisen päivän jälkeen hän on niin nälkäinen, että hinkuaa lounassalaatin päälle sisäfilepihviä, vaikkei sellainen hänen normaaliin ruokavalioonsa kuulu.

Jos oksettaa?

Päivät 4.–6. Linssit, joita yritin idättää, haisevat pahalle. Luotan Mea Salon ohjeeseen, että nenä kertoo, milloin idätys on onnistunut.

Raakaruoka vaatii paljon muistamista ja uudenlaista järjestystä keittiöön. Parhaimmillaan idätän kolmea erilaista siementä ja liotan lisäksi tattaria ja cashewpähkinöitä.

Papuja täytyy idättää eri aikoja ja huuhdella eri määriä. Vaihdan aikataulujen seuraamisen siihen, että huuhtelen aina kun muistan. Avokadoja kannattaa ostaa etukäteen kotiin kypsymään, koska ne myydään Suomessa yleensä raakoina.

Teen ystävälleni ja itselleni viikonlopun herkkuannoksen, idätetystä kvinoasta tabouleh-tyyppistä salaattia ja kesäkurpitsahummusta. Muutamaa tuntia myöhemmin oksennan. Ystäväni kärsii seuraavana päivänä mahanpuruista. Päätän pysytellä raaka-aineissa, joiden idättämisestä olen varma, kuten mung-pavuissa ja alfalfassa. Ystäväni innostus raakakokeiluun lopahtaa.

Lähetän Mea Salolle sähköpostia ja kysyn, mikä mahtoi mennä vikaan. Salo vastaa , että raakaruoka pitää syödä hitaasti pureskellen.

”Raaka-ateriat ovat vahvaa ravintoa. Olisi hyvä syödä makeat ruuat kuten hedelmät ja kuivahedelmät omana aterianaan, koska vihannesaterian kanssa nautittuna makeat aiheuttavat helposti käymistä.”

Mistä B12-vitamiini?

Päivät 7.–10. Raakaruokavalion piiristä löytää useita superfoodeiksi kutsuttuja, huipputerveellisiksi mainostettuja herkkuja. Gojimarjat, neitsytkookosöljy, acai, lucuma, kaakaopavut vilahtelevat netin raakaruokaresepteissä. Niiden kilohinnat ovat huimaavia, mutta vastaavasti niitä käytetään vähän.

Mea Salon mukaan terveyden kulmakivi on monipuolinen kasviksiin perustuva ruokavalio.

”Superruoista voi hyötyä ainakin ajoittain. Itse käytin kirjani kirjoittamistyön loppuvaiheessa macaa ja raakakaakaota pehmikseissä ja suklaassa ja tunsin niiden antavan lisäenergiaa ja keskittymiskykyä.”

Salon mukaan maca on täydellinen proteiinin lähde, sitä käytetään PMS- ja vaihdevuosioireisiin. Se tunnetaan myös sekä naisten että miesten ”viagrana”. Hormonaalista syöpää sairastavan ei kuitenkaan pidä käyttää macaa.

Vegaaniruoasta puuttuu B12-vitamiini, jota ei saa edes superfoodista. Salo mainitsee, että kasvissyöjäeläimet saavat vitamiinia vahingossa syömistään ötököistä. ”Vegaanin kannattaa varmaankin varmistaa B12-vitamiinin saantinsa pyöräilemällä kesäisin suu auki”, ystäväni naljailee.

Tottunut vegaani ottaa vitamiininsa pilleripurkista. Mutta kannattaako vegaanisia B12-vitamiineja tuottaa teollisesti muovipurkkeihin tai raahata acai-marjoja Amatsonilta Suomeen erikoisherkuksi? Ja jos paheksuu argentiinalaista pihvilihaa, jota raahataan Suomeen toiselta puolen maapalloa, miksi acai-marjoihin pitäisi asennoitua lempeämmin?

Vegaani puolustautuu, että liha on kuitenkin kaksinkertainen murha: ensin eläin, sitten ilmasto.

Raaka tilinpäätös

Kumpikaan meistä ei pysty kymmenen päivän aikana olemaan sataprosenttisesti raa’alla ruokavaliolla, eikä se Mea Salon mukaan ole raakailijoillekaan mikään ehdoton tavoite.

Ruoka on useimmiten hyvää, mutta aika pian rajat tulevat vastaan: pakastimessa ei ole säilöttynä viime kesän marjoja rajattomasti eikä porkkanamehun ja tomaattimurskan yhdistelmään saa enempää variaatiota. Mutta reseptejä kyllä löytää.

Raakaruokailu on helpointa, jos on iso pakastin täynnä pakastettuja marjoja, herneitä ja tuoreena käytettäviä papuja, aikaa ja mielenkiintoa liottaa, idättää ja versottaa, oma kuivuri, mehulinko, teho- ja sauvasekoitin sekä ennen kaikkea vakaa päätös.

Raakaruokavalioon totuttelu tuntuu työläältä, mutta uskon, että kun kaikki puuhailu muuttuu rutiiniksi, homma helpottuu. Minulle ja ystävälleni jäi hyvä maku pirtelöistä, joista saa virkistävämmän ja tuhdimman aamupalan kuin muroista, varsinkin jos joukossa on liotettua tattaria.

Uusi tutkimustulos väittää, ettei ruuan lämmittäminen tuhoakaan ravinteita niin paljon kuin on luultu. Tuhoaa lämmitys sitten enemmän tai vähemmän, raakana saa kaikki ravinteet.

Netistä löytyy useita blogeja raakaravinnosta sekä Elävän ravinnon yhdistyksen sivut.

Viime vuonna islantilainen Sigur Rós yhtyeestä tuttu Jónsi & Alex julkaisivat raakareseptivihkosen Good Heart Recipe Book, jonka löytää täältä: jonsiandalex.com/media/recipebook.

_______________

Apinat ovat fiksumpia

Lähetän Salolle listat ruoista, joita ystäväni kanssa 10 päivän aikana söimme.

”Voin suorastaan nähdä teidän värikkäät ruokanne, valtava kasvisten kirjo!” Salo vastaa. ”Kerroit laihtuneesi. Oliko se hyvä vai huono asia? Raakaravintoa saa ja pitää syödä suuria annoksia, koska kasvikset ovat niin vesipitoisia.”

”Olitte valmistaneet ruokia luovasti: gazpachokin venyi aika moneksi!” Salo kehaisee. ”Kyllästyminen tuskin pääsee iskemään. Näyt tykkäävän makeasta, ja makeat raaka-ateriat ovatkin täyttä ravintoa.”

?Raakaravinnosta tai vegaaniruuasta luullaan usein, että sillä ei nälkä lähde, ei ainakaan metsurilta. Raakaruokavalmentaja Mea Salo sanoo, että suuri osa suomalaisista saa itse asiassa liikaa proteiineja.

”Apinaeläimillä on lähes kokonaan sama DNA kuin meillä, ja nekin saavat riittävän määrän proteiineja ja kaikkia ravintoaineita ruuastaan, vaikka syövät vain hedelmiä ja lehtiä.”

”Monet väittävät, että ihminen on luonnostaan sekasyöjä. Itse en pystyisi raatelemaan näillä kynsillä ja kulmahampailla mitään toukkaa sitkeämpää eikä kyllä tee mielikään.”

?Mea Salo kirjoittaa paljon tunnesyömisestä, tavasta syödä rasvaista, hiilihydraattipitoista lohturuokaa väsymyksen tai tavan vuoksi. Raakaruuassa ei uskota olevan tarpeeksi lämmittävää voimaa. 

”Edellisen työpaikkani vetoisessa kahvihuoneessa söin jättimäisiä salaattejani ja tarkenin, kun muut palelivat villatakeissaan mikroruokia syödessään. Uskon että lämpimän ruuan kaipuu on korvienvälijuttu ja liittyy myös tunnesyömiseen”, Salo kommentoi.

_______________

Hannele Huhtala

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu