Pyytämättä ja yllätyksenä

Pääkirjoitus: Arkiviikon verran mellakointi vei päähuomion mediassa, ja kun makasiinit oikeasti paloivat, intohimot tukahtuivat.

”Väkivalta on informaatioyhteiskunnan kova huume. Se keskeyttää toiminnan, se leikkaa läpi stressin, viihteen ja kyllästyneisyyden rytmin, jota tarjoillaan meille normaalina kokemuksena”, sanoo pariisilainen tutkija Brian Holmes www.globalproject.infon sivuilla ja jatkaa: ”Näen vieläkin liekkien kuvat, palavien bussien luurangot.” Hän viittaa pääasiassa siirtolaisten katumellakointiin viime syksynä Ranskassa.

Minäkin näen vieläkin mielessäni kuvat palavasta makasiinirakennuksesta eduskuntatalon alla. Samalla korvissani kaikuu Helsingin Sanomien, Ylen, Ilta-Sanomien ja Iltalehden juttujen ja pääkirjoitusten pyhä viha vappuhulinoita kohtaan. Arkiviikon verran mellakointi vei päähuomion mediassa, ja kun makasiinit oikeasti paloivat, intohimot tukahtuivat.

Pätkätyöläisyys nousi mediassa päänäyttämölle ja ymmärrystä riitti. Tosin prekariaatti.orgista tehtiin syntipukki, mutta pätkätyöläisyyden ongelmat tunnustettiin.

Ranskassa poltetaan toista sataa autoa päivässä eikä siirtolaisten asemaa oteta siltikään vakavasti. Yliopistojen lakko uutta nuorisotyölakia vastaan sentään saavutti tavoitteensa, ja nuoret pätkätyöläiset saivat pienen voiton yhteiskunnallisessa kamppailussa.

Pätkätyöläiset samastuvat usein siirtolaisiin, koska heidän asemansa epävarmassa yhteiskunnassa ympäri Euroopan kiteyttää ongelman ytimen. Nykyinen yhteiskuntamalli on Euroopassakin rakennettu käytännössä työsopimusten ulkopuolelle jäävien siirtolaisten, pätkätyöläisten ja työttömien reservien varaan. Tämän koet omakohtaisesti viimeistään silloin, kun popsit laittomien siirtolaisten keräämiä hedelmiä, Made in Spain.

Median ja poliisin jyrkkä tuomio vappuhulinoinnille sai aikaan, että makasiinit paloivat symbolisesti ihmisten mielissä jo ennen kuin ne oikeasti poltettiin. Poliisin mukaan miekkarin järjestäjällä prekariaatti.orgilla ei tapahtumissa ollut mitään tekemistä. Mutta pätkätyöläisten sanoma eteni kulovalkean tavoin, kuten Jari Sarasvuon Trainers Housen vastenmielistä mainoskampanjaa (www.kulovalkea.com) myötäillen voisi sanoa. Kampanjassa toistetaan ajatus julkisuudesta hinnalla millä hyvänsä – bensaa roihuihin vaan. Ja ylilyönnithän palkitaan.

Julkisuudessa asiat yhdistetään toisiinsa, on siihen syytä tai ei. Makasiinien hulinat ja palo haluttiin tulkita samaan aikaan sekä pätkätyöläisten taistelun että uhkaavan mellakoinnin symboliksi. Poliisit olivat etunenässä vaatimassa lisärahoja, kansalaisjärjestöt pelkäsivät kontrollipolitiikan ylilyöntejä turvallisuuden nimissä.

Tähän pätkätyön teoreetikot viittaavat sillä, että vastustus systeemiä vastaan syntyy jo ennen kuin mellakkapoliisit päästetään kaduille. Ei niin, etteivätkö pätkätyöläiset itse viljelisi muutenkin kovaa sanastoa. Juuri ilmestynyt prekariaatin perusoppikirja Uuden työn sanakirja vilisee väkivaltaista sanastoa ja taistelun ulottamista kaduille, jotka ovat kautta Euroopan jäämässä omistavan luokan temmellyskentäksi.

Kansan riveissä pätkätyöläinen Eetu Virenin ”paska duuni” -kommentit tuomittiin, vaikka tv:ssä haastateltu opiskelija ilmeisesti vain sanoi, että yliopiston jälkeen tähtäimessä eivät ole hampurilaisravintolan tiski. Miksi akateemiset eivät saisi ajaa omia etujaan – vaikka sortuisivatkin ylimielisyyteen – siinä missä muutkin?

Puoluekentällä pätkätyöläisyydestä pauhanneet vihreät ovat ajaneet itsensä omituiseen tilanteeseen, jossa omat uhrataan julkisuuden alttarilla. Ensin vihreiden nuorten Tapio Laaksosta irtisanoutui entinen presidenttiehdokas Heidi Hautala – vaikka Laaksolla ei tiettävästi mitään tekemistä hulinoinnin kanssa ollutkaan.

Sitten Helsingin vihreät irtisanoutui prekariaatti.orgin järjestämästä keskustelutilaisuudesta, kuten myös Vihreä Liitto. Tilaisuutta ei järjestetty ollenkaan. Vihreiden etäisyys kansalaisliikkeisiin näyttää vain kasvavan epätoivotun medianhuomion pelossa.

Poliittisessa julkisuudessa ei voi poimia ainoastaan rusinoita pullasta. Semminkin kun tuoreet viinirypäleet pomppivat kaduilla.

Kimmo Jylhämö

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu