Pyörästä nelikulmio

Itse kuitenkin kannattaisin sitä, että jotkut asiat voitaisiin katsoa yksinkertaisesti päätetyiksi ilman peruutusmahdollisuutta. Koulutuksen ilmaisuus voisi kuulua näihin.

On tietysti vähän naurettavaa repiä pelihousujaan jonkin mainoksen takia. Otan silti puheeksi jokin aika sitten televisiossa pyörineen Aktian mainoskampanjan.

Pankki herätteli siinä säästöhaluja kysymällä, että mitä jos ”lapsesi ei saakaan ilmaista koulutusta”. Oli mainoksessa muitakin uhkakuvia, mutta tämä jäi mieleen.

Ikävintä asiassa on, että nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä mainos on lähes asiallinen tai ei ainakaan mitenkään järkyttävän kaukaa haettu. Päinvastoin – koulutuksen maksullisuus esitetään yhtä lailla luontevana ja väistämättömänäkuin eläkkeiden heikkeneminen.

Eläkesäästämisessäkin pankkien mainonta kulki selvästi poliittisen päätöksenteon edellä. Koulutuksen ja erityisesti korkeakoulujen lukukausimaksuja on tosin pyöritelty keskusteluissa jo pitempään, ja niitä odoteltaessa opiskelijoille on vyörytetty lisääntyvässä määrin kaikenlaisia kuluja.

Joidenkin mielestä voi tietysti olla hyväkin, että kaikenlaiset ajatukset voidaan nostaa avoimesti keskusteluun aina uudelleen. Itse kuitenkin kannattaisin sitä, että jotkut asiat voitaisiin katsoa yksinkertaisesti päätetyiksi ilman peruutusmahdollisuutta. Koulutuksen ilmaisuus voisi kuulua näihin.

Ajatus on vähän sama kuin siinä, että eihän kukaan lähde tosissaan miettimään esimerkiksi pyörän korvaamista nelikulmiolla.

Koulutuksen maksullisuuden kannattaja varmaan mielellään sanoisi, että maksullisuus loisi ”tehokkaammat koulutusmarkkinat”. Tällä viitataan yleensä siihen, että kukin saisi rahoilleen ikään kuin parempaa vastinetta ja samalla päästäisiin eroon veromarkkoja nielevästä byrokratiasta.

Lähempänä totuutta on kuitenkin se, että sama raha menisi toisiin taskuihin. Esimerkkinä voidaan käyttää vaikka jo mainittua Aktiaa, joka veloittaa rahaa lasten koulutukseen tarkoitettujen rahastoitujen säästöjen hallinnasta.

Jostakin syystä yksityisessä omistuksessa olevalle yritykselle maksettava raha on kuitenkin aina enemmän oikein kuin valtiolle tai muulle julkiselle taholle menevä maksu, vaikka käytännössä suuri osa maksusta olisi omistajille menevää katetta.

Yhden rahastotilin tapauksessa kyse ei tosin ole suuresta summasta. Aktiakin laskuttaa alle prosentin vuodessa. Hallinnollisiin ynnä muihin kuluihin menevä rahamäärä kuitenkin kasvaa huomattavasti, jos kaikkien nyt julkisten organisaatioiden hoidossa olevien palveluiden rahoitus pitäisi kierrättää vastaavan vakuutus- tai säästötilirumban läpi.

On ihan asiallista miettiä, lisääntyykö omassa käytössä olevan rahan määrä verotusta pienentämällä. Usein verorahoissa säästetty kustannus tulee nimittäin sitten vastaan muualla – pikku katteen kera.

Onkohan esimerkiksi verolausuntojaan sinnikkäästi toisteleva Jorma Ollila tullut ajatelleeksi, että verojen lasku saattaisi käytännössä nostaa yritysten palkkakuluja, koska työntekijöiden nykytulot eivät riittäisi koulutus-, terveys-, eläke- ja muihin vakuutusmaksuihin?

Mattias Erkkilä, mattiase@suomi24.fi

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu