Punk ilman Pelleä

Punk O Cine -leffan lähikuvassa ovat Ydinperheen, Abnormin ja The Heartbunsin laulajat Masa, Patu ja Teemu.

Valot eivät ole vielä sammuneet, kun takarivistä kuuluu: ”Onks kellään kaljaa?” Alkon muovipussi siirtyy kädestä toiseen ja tölkit sihahtelevat auki. Punk O Cine -dokumentin kutsuvierasensi-illassa otetaan rennosti.

Dokkari on ohjaaja-käsikirjoittaja Mari Nummelan ammattikorkeakoulu Metropolian lopputyö. Dokumenttia alettiin kuvata puolitoista vuotta sitten. Nummela ryhtyi hommiin, koska häntä ärsytti, ettei kotimaisesta punkista ole tehty ajankuvaa, vaikka kyseessä on elävä skene.

”Se oli aina sitä Pelle Miljoonaa ja nostalgiaa. Halusin siitä eroon ja näyttää, että punk on olemassa ja se on muuttunut 70-luvusta”, hän sanoo ensi-illan jälkeen.

Leffan lähikuvassa ovat Ydinperheen, Abnormin ja The Heartbunsin laulajat Masa, Patu ja Teemu.

Kamera seuraa päähenkilöitä treenikämpiltä keikoille ja baareihin. He kertovat suhteestaan musiikkiin ja pohtivat punkin syvintä olemusta. Patu on päästänyt kamerat myös työpaikalleen ala-asteelle.

Masa ja Patu näkivät kutsuvierasnäytöksessä leffan ensi kertaa.

”En näyttänyt niin hörhöltä kuin ajattelin. Kuvausporukka oli mukana aina, kun olin jossain vipeltämässä. Eihän siinä ole mitään kiinnostavaa, jos löhöän himassa ja katon telkkaria”, Patu sanoo.

Onko dokaaminen todella niin iso osa punk-skeneä kuin leffa antaa ymmärtää?

”On se tosi iso osa”, Masa hymyilee näytöksen jälkeen ja kaivaa kaljan muovipussista.

”On vaarallista, jos se menee överiksi ja elämän sisältö on pelkkä dokaaminen. Kaikki ei kestä sitä.”

”Joillekin dokaaminen on se koko homma ja joillekin viikonloppuhomma”, Patu sanoo.

Hän myöntää, että kalja maistui hänelle ennen turhankin hyvin.

”Sain duunia, eikä sitä voi tehdä kännissä tai krapulassa.”

Ainakin Liimanarinan Olli Pauke väittää elokuvassa, että 1970-luvun jälkeen punk on mennyt epäpoliittisempaan suuntaan.

”Niin on vain tapahtunut, että turha vouhottaminen on loppunut”, Masa pohtii.

”Skene on jakaantunut, mutta niin se on aina ollut. Joillekin uppoo kaljanjuontipunkki ja toisille kantaaottava”, Patu sanoo. ”Mulle uppoo se kantaaottava.”

”Punkissa on kaikille jotain”, hän jatkaa.

Punk O Cine Rovaniemellä Arktista Vimmaa -elokuva- & mediafestivaalien kilpailusarjassa 8.–12.11., Helsingin Pacificossa 11.11., leffan jälkeen perinteinen Need A Freak -disco & Joensuussa rockelokuvafestivaali Rokumentissa 16.–20.11. http://punkocine.blogspot.com

Miina Poikolainen

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *