Punaisen pölyn hylkääjät

Taolaiset ovat kehottaneet jo tuhansia vuosia: jätä kaikki ja kulje köyhyydessä.

Runsas kaksituhatta vuotta ennen länsimaisen ajanlaskun alkua elänyt kiinalainen hallitsija Shun halusi jättää valtakuntansa hallinnon Shan-chuan-nimiselle taolaiselle erakolle, joka oli tunnettu viisaudestaan ja hyveellisyydestään. Shan-chuan kuitenkin kieltäytyi kunniasta ja vastasi Shunille:

”Minä olen löytänyt paikkani maailmassa. Kun aurinko nousee, herään. Kun se laskee, panen maata. Olen vapaa tekemään mitä tahansa tässä maailmassa, ja se riittää minulle. Mitä minä tekisin valtakunnalla?”

Legendan mukaan Shan-chuan katosi tämän sanottuaan vuorille eikä hänestä sen koommin enää kuultu.

Kiinassa syntynyt taolaisuus on ensimmäinen sivilisaatiokriittinen kapinaliike. Taolaisuus nousi vastustamaan jäykkään yhteiskunnalliseen hierarkiaan ja sosiaalisen aseman määrittämään hyve-etiikkaan perustuvaa kungfutselaisuutta. Taolaisuuden mukaan ihminen voi saavuttaa sisäisen harmonian vain hylkäämällä yhteiskunnan ja elämällä sopusoinnussa luonnon kosmisen järjestyksen kanssa. Tätä ihannetta taolaiset kuvaavat käsitteellä Tao eli Tie.

Shan-chuan runolliset mutta ehdottomuutta huokuvat sanat kuvastavat sattuvasti taolaisuuden aineellista maailmaa hylkivää luonnetta. Sivilisaatio on vienyt ihmisen luonnollisen vapauden ja antanut tilalle vain hankaluuksia, velvoitteita ja illusorisia nautintoja.

Jokainen todellista onnellisuutta ja järkkymätöntä mielenrauhaa janoava hylkää maailman ”punaisen pölyn” taakseen ja etsiytyy luonnon keskelle pyhään yksinäisyyteen.

Taolaisuuden klassisen kauden filosofinen oppi koottiin noin 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua Tao Te Ching -nimiseksi teokseksi. Se on kokoelma mystiikkaan taipuvaisia aforismeja, jotka pyrkivät havainnollistamaan aktiivisen passiivisuuden ideaa: ”Viisas toimii ilman tekoja ja opettaa ilman sanoja”, ”Paras vaeltaja ei jätä jälkiä”, ”Pehmein taivaan alla voittaa kaikkein kovimman”.

Tao Te Ching pilkkaa lempeästi omahyväisiä kirjanoppineita ja omaa etuaan ajavia hallitsijoita. Kungfutselaisten klassikoiden tyhjä ulkoaopettelu ei sen mukaan tuo todellista viisautta sen enempää kuin itsekeskeisten tarpeiden ajama keisari kansalaisilleen onnellisuutta.

Kiinassa taolaiset ja buddhalaiset erakot olivat tuhansien vuosien ajan keskeinen ja – kuten Shan-chuankin tapaus osoittaa – arvostettu osa uskonnollista kulttuuria. Vasta Maon valtaannousu vuonna 1949 teki maailmasta vetäytymisen perinteestä lopun.

Voiman sarja köyhyyden filosofiasta ja kirjallisuudesta alkaa tästä numerosta.

Laotse: Tao Te Ching. Löytyy julkisista kirjastoista ja netistä. Ilmaiseksi.

Tero Tähtinen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu