Puhutaan köyhistä

Vanhukset, naiset & romanit on laitettu jonon etunenään, kun EU keskustelee köyhistä.

Euroopan köyhyyden vastaisen vuoden virallista avajaiskokousta vietetään Madridissa, EU:n tuoreen puheenjohtajamaan pääkaupungissa. Aika osuvaa. Onhan Espanja yksi unionin pahiten talouskriisistä kärsivistä valtioista.

EU on pyhittänyt vuoden 2010 köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaiselle taistelulle. ”In EU we trust”, lukee kokousvieraille jaetun lehtisen kannessa.

Talouskriisin ja köyhyysvuoden epäpyhä liitto on sekä kiusallinen että hyödyllinen EU:lle. Kiusallinen siksi, että pankkituki vei rahat ja köyhyys on lisääntynyt nousukauden ajan, hyödyllinen siksi, että teemavuosi tuskin jää huomiotta: EU-kansalaiset ovat peloissaan kriisin seurauksista.

EU:n kansalaisista joka kuudes on köyhä. Yli 80 miljoonaa eurooppalaisista elää köyhyysrajan alapuolella.

Heti kokouspaikan, Espanjan sosiaali- ja terveysministeriön ulkopuolella istuu romanikerjäläinen pahvikuppi kädessään. Mies ei tiedä, että vain paria tuntia aiemmin Espanjan pääministeri Zapatero nosti EU:n yhdeksi tavoitteeksi juuri hänen tilanteensa kohentamisen.

”Vanhukset, naiset ja romanit ovat keskeiset kohderyhmät”, Zapatero linjasi. Romaneista puhutaan unionin köyhyyskokouksissa jatkuvasti, sillä kun muiden eurokansalaisten kohdalla puhutaan suhteellisesta köyhyydestä, romanien köyhyys on absoluuttista. He ovat pohjalla kaikilla mittareilla.

Zapatero puhui universaaleista oikeuksista, joiden täytyy koskea kaikkia unionin alueella asuvia ihmisiä. Tähän asti siirtolaiset ovat olleet sivuroolissa.

Väistyvä työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasiain komissaari Vladimir Spidla sanoi suoraan, että vuoden tärkein päämäärä on tunnustaa köyhyys myös eurooppalaiseksi ilmiöksi.

Mahtipontinen ”Lopetetaan köyhyys nyt” ei siten tosiasiassa tarkoita nyt vaan joskus tulevaisuudessa. ”Alettaisko pikkuhiljaa puhumaan köyhyydestä”, olisi osuvampi slogan.

_______________

Näin köyhyys vähenee

Tuloeroja pitää kaventaa jäsenvaltioiden sisällä ja välillä.

Keskiluokan ja hyvätuloisten elintaso on parantunut enemmän kuin köyhien. Jos tuloerot kasvavat, on samantekevää minkä verran köyhyyden ehkäisyyn kanavoidaan rahaa. Ruuan, vuokran, sähkön ja veden kaltaisten perustarpeiden hinnat karkaavat köyhien ulottuvilta. Erot jäsenmaiden välillä taas johtavat epäreiluihin työsopimuksiin ja pimeään työhön.

Terveydenhuolto kuntoon.

Euroopassa satsataan rahaa kansalaisiin syntymästä asti, niinpä julkiseen koulutukseen ja terveydenhuoltoon uppoaa paljon verorahoja. Siksi on erityisen typerää jättää ihmiset heitteille juuri silloin, kun he tarvitsevat apua. Esimerkiksi Suomi sai huomautuksen OECD:ltä mielenterveyspotilaiden huonosta hoidosta.

Universaalit oikeudet.

Lähtökohtana pitää olla ihmisarvo, hyvinvointi ja tasa-arvo. Esimerkiksi Ruotsissa hyvinvoinnin ideologinen kannatus on niin vahva, että Ruotsin porvarihallituksen ministerit ja virkamiehet kuulostivat EU:n pyöreän pöydän kokouksessa viime lokakuussa suomalaisilta demareilta.

Ay-liikkeen ryhdistäytyminen.

Ay-liikkeestä pitää tehdä globaali – kuten kapitalistit ovat tehneet liiketoiminnoilleen. Eurooppalaisen ay-liikeen pitäisi tukea Afrikan, Etelä-Amerikan ja Aasian työolosuhteiden kohentamista. Houkutus siirtää työpaikat nälkärajalla kitkuttavan työväestön maihin vähenee, kun heillekin pitää alkaa maksaa kunnon palkkaa, eikä työntekijöitä voi potkia pihalle milloin vain.

Susanna Kuparinen

_______________

Päätyvätkö köyhyyspuheet ö-mappiin?

EU on avannut uusia foorumeita, joilla käsitellään köyhyyttä ja syrjäytymistä koskevia ongelmia. Osallistuin viime toukokuussa Brysselissä järjestettyyn People experiencing poverty -konferenssiin, johon kutsuttiin jo seitsemättä kertaa kaikista Euroopan maista myös köyhiä tai joskus köyhyyttä kokeneita ihmisiä.

Monen mielestä tällaisista kokouksista saatu hyöty on vähäinen. Saksan delegaatio otti asian esille ja ilmoitti havainneensa, että mitään edistystä ei ole tapahtunut kokouksista huolimatta. Lausunto herätti ihastusta mutta myös vihastusta.

”Viime kädessä Euroopan unionin sosiaalipolitiikka rakentuu sekä Euroopan tason linjausten että jäsenvaltioiden tekemien strategisten valintojen seurauksena”, todetaan Eurooppatiedotuksen julkaisemassa kirjassa Sosiaalinen Eurooppa murroksessa.

Jäsenvaltiot etääntyvät yhä kauemmaksi toisistaan, vaikka EU antoi jo 1990-luvun alussa jäsenvaltioille suositukset siitä, miten riittävä sosiaaliturvan taso taattaisiin. Edistystäkin on tapahtunut: maasta toiseen siirtyvä on oikeutettu kohdemaan sosiaaliturvaan.

Äkkiseltään sosiaaliturvaa koskevien minimistandardien määrittely EU-tasolla kuulostaa oikeudenmukaiselta.

Kirjan mukaan merkittävän edistysaskel on se, että Lissabonin strategia nosti sosiaalipolitiikan samalle tasolle työllisyys- ja talouspolitiikan kanssa ja sitä tarkastellaan niiden yhteydessä.

Ketään ei varmasti yllätä, että EU ei pidä sosiaalipolitiikkaa yhtä tärkeänä kuin talouspolitiikkaa. Sosiaalipoliittisia uudistuksia on vaikeata toteuttaa EU:n alueella, sillä sen suhteen ei anneta jäsenvaltioille edes suosituksia, säädöksistä puhumattakaan.

Ongelmaksi on muodostunut jännite kilpailukykyä ja työllisyyttä korostavan poliittisen eliitin ja hyvinvointivaltiota kannattavien unionikansalaisten välillä.

Tuula Kuusisto

Kirjoittaja on Suomen köyhien ja köyhyyttä kokeneiden ihmisten EAPN-verkoston jäsen.

Matti Kari, Mervi Kattelus & Juho Saari: Sosiaalinen Eurooppa murroksessa – Euroopan unionin sosiaali- ja terveyspolitiikka. Eurooppatiedotus, ulkoasiainministeriö 2008.

_______________

Susanna Kuparinen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu