Puhutaan ääneen

Pääkirjoitus: Ei saisi puhua finanssikriisistä, koska se on länsimaista lähtöisin ja niille kivulias. On myös epämiellyttävää, jos köyhät ja vasemmistolaiset pääsevät määrittelemään edes asialistaa.

”Länsimaat syyttävät vasemmistojohtajia talouskriisillä ratsastamisesta”, uutisoi Helsingin Sanomat YK:n yleiskokousta. ”Monet länsimaat osallistuvat kokoukseen matalalla profiililla ja arvostelevat samalla kokouksen vasemmistolaisia järjestäjiä”, lehti jatkaa.

Ei saisi puhua finanssikriisistä, koska se on länsimaista lähtöisin ja niille kivulias. On myös epämiellyttävää, jos köyhät ja vasemmistolaiset pääsevät määrittelemään edes asialistaa.

Mutta onhan demokratia on vaikea prosessi. Emme me Suomessakaan sitä täydellisesti osaa.

Toimittaja Susanna Kuparinen avasi viime Voimassa 5/2009 Helsingin sosiaaliviraston toimintatapoja. Kun Kuparinen jatkoi vyyhden penkomista, apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkoselta kommentoi hänen työtään seuraavanlaisesti:

”En nyt halua mennä yksityiskohtiin enkä pidä tän tyyppisestä sävystä mitä sinä nyt siinä esität. Minä olen antanut kaupunginhallitukselle selvityksen 8.6 siltä osin mitä lausuntoa minulla on tässä asiassa, ja kun tämä on eduskunnan oikeusasiaelimen selvitettävä, niin minä pidän sitä oikeampana väylänä selvittää näitä asioita kuin Voima-lehteä.”

Näin puhuu edustuksellisen demokratian palkkaama johtaja.

Yleensä poliitikon tai virkahenkilön argumentti kulkee seuraavasti: asia on kesken eikä siitä saisi puhua, koska se on vielä keskeneräinen. Politiikan konkari sanoisi, että siinä vaiheessa kun asioista ylipäätään kuulee, on jo liian myöhäistä. Päätökset on jo tehty eikä arvostelua voida ottaa vastaan.

Apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen jatkaa journalismin kritiikkiään: ”Mä en pidä teitä [Voimaa] tuomioistuimen tyyppisenä. Että minusta me selvittelemme tätä nyt kaikessa rauhassa, annetaan kaupunginhallituksen arvioida asia, antaa lausuntonsa eduskunnan oikeusasiamiehelle, tämä asia tulee vielä monessakin yhteydessä esille…”

Haastattelusta selviää, että Kokkonen ei kertonut kaikkia tietojaan kaupunginvaltuutetuille tai lautakunnalle. Kuitenkin Kokkosen mielestä keskeneräistä prosessia ei saisi sörkkiä.

Viime Voimassa ollut EU-juttu aiheutti myös kritiikkiä, koska juttu tulkittiin kyyniseksi ja apaattiseksi. Rivien välissä kuulemma kehotettiin olemaan äänestämättä.

”Jos haluaa saada muutoksen aikaan, niin sen voi tehdä jopa vaaliuurnilla. Tässä ohjeet: 1. Käy äänestämässä ei vallassa olevaa puoluetta. 2. Jos edellinen ei kelpaa, aloita ajoissa 5000 nimen kerääminen ja ilmoittaudu itse ehdokkaaksi. Jos ei äänestä, niin pitäköön mölyt mahassa”, kritisoitiin Voiman EU-juttua.

Vallalla on ajattelu, että systeemi korjaa itse itsensä. Järjestelmää ei voi muuttaa kuin sisältä. Finanssikriisistä saavat puhua länsimaat, kaupungin asioista virkamiehet ja poliitikot, EU-asioista puolueiden jäsenet ja äänestäjät.

Kapitalismia ymmärtävät parhaiten kapitalistit, EU:ta ymmärtävät parhaiten ne, jotka saavat palkkansa sieltä. Eduskunnan asioista tietävät parhaiten kansanedustajat, jotka haluavat itselleen enemmän puoluetukea, koska kansaa ei politiikka kiinnosta. Ja siksi taas tukea on lisättävä.

Mihin kansalaista tarvitaan?

Ajatellaan, että ikävistä asioista ei saisi puhua, koska äänestäjät ovat tyhmiä eivätkä osaa tehdä itse johtopäätöksiä. Halutaan holhota.

Miten demokratiaa ja sen toimintaa voi sitten uudistaa? Ehkä ensin pitää katsoa politiikan ongelmien kuiluun ennen kuin kuilu katsoo takaisin.

Kimmo Jylhämö

Kommentoi Facebookissa
Lahen Luomu ja Luonto 2018
Helsinki liikkuu