Poppia, punkkia ja poikia

Levyt: Arvostelussa muun muassa Franz Ferdinand, Aivolävistys ja Tone of Finland.

OI DOMINO, olet tuonut hyvän musiikin indiekansan sydämiin. Heliseviä kitaroita ja pieniäänisiä tyttöjä ja ah niin söpöjä poikia! Domino Recording Co:n listoilla ovat The Magnetic Fields, Lou Barlow sekä Four Tet, tunnetuimpia mainitakseni. Indiepopparit heräävät humisevasta horroksesta, kun kuulevat jostain Dominon bändistä, sen olen huomannut.

Yhden syksyn kotikaupunkini Leeds on kylmä kaupunki. Paljon ostoskeskuksia ja vielä pitkälle 1990-luvulle ihan keskustassa oli hemmetin iso autoliike. Leeds on savusumussa kasvanut perusbrittiläinen kylä. Ei siellä kaunista ole, mutta lähellä on York, jossa aina paistaa aurinko. Leedsistä ponnistava Hood kuulostaa juuri siltä, että pojat ovat juoksennelleet pieninä pitkin synkkiä tehtaiden varjostamia katuja. Levyn kannessa on teksti: End of one train working. Junalla pääsee Yorkiin. Hood nykii kuin juna. Leedsissä on muuten kuvattu Emmerdale, mutta siitä Hoodin pojat eivät taida tietää mitään. (HH)

Hood: Outside closer. Domino Recording Co 2004.

Neljä tähteä

_______________

ART SCHOOL -VÄKI on läpi 1990-luvun rakastunut Skotlannin vihreään kaupunkiin Glasgow’hun ja King Tut’s Wah Wah Hutissa näkemiinsä bändeihin. Niin minäkin. Glasgow-lähtöinen Franz Ferdinand on hauskaa musiikkia. Todelliset indiepopparit tosin tuhahtavat tälle liian tunnetulle ja samoja ideoita levyillään kierrättävälle bändille. Glasgow’ssa teollisuus on ihanasti sulautunut moderniksi kaupungiksi. Yliopiston puistossa kävellessä voi kuulla älykköjen supinat uusista teorioista. Iltaisin siellä on huikeaa. Glasgow’ssa kannattaa ottaa kaveria kädestä ja lähteä tanssimaan – Franzun tahtiin. (HH)

Franz Ferdinand: You could have it so much better. Domino Recording Co 2005.

Neljä tähteä.

_______________

LONTOOSEEN KULMINOITUU tuore riehurokkibändi Test Icicles, vaikka bändin pojat ovat kotoisin vähän mistä sattuu. Päätyyppi, 25-vuotias Rory Atwell, tosin on Lontoon lähiöstä. Kaksi muuta jäsentä ovat 19-vuotiaita ja he ovat asuneet yhteensä Miamissa, Australiassa, New Yorkissa, Houstonissa, Edinburghissa ja Barkingissa. Bändi on nuori ja täynnä seikkailumielistä intoa. Lontoo on kyllä paikoin menettänyt nuoruutensa ja intonsa. Onhan siellä niitä soppia, joista ei tiedä kukaan muu. Niihin paikkoihin Test Icicles kuulijaansa johdattaa. (HH)

Test Icicles: For screening purposes only. Domino Recording Co 2005.

Neljä tähteä

_______________

NYKYÄÄN PUNK ON trendikästä, ja Aivolävistys ratsastaa sen aallonharjalla. Jyväskyläläiskvartetti tapailee entistä selvemmin hardcore- ja 82-vaikutteita. Lopputulos on raivokkaasti groovaavaa, anteeksipyytelemätöntä punkkia. Sanoituksissa liikutaan skenelle perinteisissä aiheissa eli eläinten oikeuksia puolustetaan, fasismia vastustetaan, vallankumousta uhotaan ja passiivisuutta kritisoidaan. Levyn 11 kappaleesta selvintä hittikamaa ovat biisit ”Vittuun homofobia” ja ”Vastaan fasismia”, jotka kelvannevat kaikille nopean ja melodisen punkpoljennon ystäville. (JDM)

Aivolävistys: Tyhjiä pulloja, bensaa ja tulta. Raymond 2005.

Viisi tähteä

_______________

GOOGLETIN TIETOJA Lappeenrannasta. Löytyi yli kaksi miljoonaa verkko-osoitetta. Google tiesi, että rajavyöhykkeen kaupungista tulee jääkiekkoseura SaiPan lisäksi läjäpäin teekkareita ja siellä on järjestetty tänä vuonna suuri koiranäyttely. Sen sijaan en löytänyt hakusanalla yhtään mainintaa tänä vuonna ensimmäisen levynsä julkaisseesta Threatened Existencestä. Englanninkielinen hardcoretykitys pistää ihmettelemään, voiko bändi olla tosissaan. Pahasti siltä näyttää. Vokalistit Ulla ja Niksu hoitelevat osuutensa melkoisella raivolla. Jos jotain kritiikkiä heittäisi, niin äänet kuulostavat melko samanlaisilta, mutta joo, kyllähän tämä syksyn parempaan puoliskoon tulokassarjassa kuuluu. Pisteet uhosta ja huitomisesta. (JDM)

Threatened Existence Demo 2005. Threatened Existence 2005.

Neljä tähteä

_______________

ONNEKSI kansilehtisessä on sanat mukana, koska Girl Germsin sanoista ei ole mitään toivoa saada selvää ilman apua. Livenähän hc-paahto toimii parhaiten, ja Girl Germsin tapauksessa voisin kuvitella bändin olevan omimmillaan vallatussa itäeurooppalaisessa nuorisokeskuksessa. Keikan jälkeen jäädään yöksi takahuoneeseen ja juodaan itäeurooppalaista kiljua.

Bassokuviot kuulostavat hetkittäin kivoilta, mutta huuto ja muun metelin äänimaailma hukuttavat kaiken kivan alleen. Niin voi olla tarkoituskin.

Omassa musalajissaan GG on ihan ok, mutta jopa punkin ystävä on onnellinen, ettei platalle ole ängetty enempää biisejä. (JDM)

Girl Germs: In the name of honour. SlutSistersUnity 2005.

Kaksi tähteä

_______________

TOM OF FINLAND on saanut arvoisensa kunnianosoituksen. Tone of Finland on eittämättä hienoin fetissi, jonka Suomen musiikkiteollisuus on saanut aikaan. Mustaan nahkaan verhoiltu paketti pitää sisällään Tompan kuvia ja kaksi tiukkaa lättyä. Musiikki perustuu vuonna 1991 valmistuneen Daddy and the Muscle Factory -dokumenttiin. Ensimmäinen kiekko sisältää kotimaisen elektronisen musiikin kärkikaartin uusia tulkintoja dokkarin ääniraidasta, etunenässä Giant Robot, Jimi Tenor ja Rinneradio. Toinen levy keskittyy alkuperäisen soundtrackin säveltäjän, Eliot Sharpin, puuhasteluun vanhan materiaalinsa parissa. Levystä on myös saatavilla tavallinen tuplacd, mutta vain hullu jättää hankkimatta nahkaherkun. (JT)

Tone of Finland. Crystal Eye 2005.

Viisi tähteä

_______________

Hannele Huhtala, Jukka Damage Vuorio ja Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu