popmusiikista & ihmisen äärellisyydestä

Zen Cafén Samuli Putro puhuu harmaiden ja hiljaisten puolesta.

Vielä viisi vuotta sitten Zen Café oli vain pienen piirin tuntema popyhtye, jonka keikoilla ei juuri yleisöä ollut, eikä levymyynti päätä huimannut. Tänä syksynä täyttäessään kymmenen vuotta Zen Café on Suomen suosituimpia bändejä. Juhlan kunniaksi yhtyeeltä ilmestyy kokoomalevy Jättiläinen.

Samuli Putro, Zen Cafén karismaattinen kitaristi ja laulaja, empii hetken pohtiessaan yhtyeen historiaa.

”Se on vähän sama kuin olisi jotain mieltä siitä, mitä viimeisen kymmenen vuoden aikana omassa elämässä on tapahtunut, aika vaikea sitä on arvostella. Se mitä tapahtui, tapahtui. Mutta kyllä mä olen ylpeä siitä, mitä on tehty, ja ennen kaikkea siitä, miten on tehty”, Putro sanoo.

Suosion myötä tulevaan julkisuuteen Putro suhtautuu kuitenkin kriittisesti.

”Onneksi julkisuus ajoittuu vain levynjulkaisujen yhteyteen ja kestää kerrallaan sen kaksi kuukautta. Sinä aikana on tarjolla ilmasta drinkkiä, vapaata seksiä ja selkääntaputtelijoita, mutta pääasiassa julkisuus on kiusallista sekä itselle että läheisille”, Putro toteaa.

”Ja onneksi ihmiset, jotka mulle tulevat juttelemaan, eivät juuri kysele, millaisia alushousuja mä käytän, vaan missä meillä on seuraava keikka. Se on imartelevaa, koska se tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita meidän musiikista.”

Sanoitustensa ansiosta Putro tunnetaan herkkänä suomalaisen arkirealismin kuvaajana. Lähikaupan laskut, pihan riippukeinu ja miehet, joiden sukunimi ei jää mieleen, soljuvat luontevasti kitarapopin tiimellyksessä. Putro suhtautuu silti vaatimattomasti rooliinsa sanoittajana.

”Mä pidän popmusiikista, eikä popmusiikin tarvitse olla fiksua”, Putro sanoo. ”Tarkoitus on saada musa ja bändi toimimaan, ja jos siihen saa sanojen kautta jotain substanssia, niin sehän on vaan plussaa.”

Putron sanoituksissa ihmisenä olemisen äärellisyydestä muistutetaan lohdullisesti, ja muutenkin hän asettuu puhumaan harmaiden ja hiljaisten puolesta. ”Tai on hyvä muistaa, että se on vaihtoehtona myös ok, ei räiskyvyys ole ainoa tapa olla olemassa, eikä kaikkien kanssa tarvitse olla kaveri”, hän selventää.

Putro tunnustaa myös ihailevansa näyttelijä Seela Sellaa.

”Jokin aika sitten tapasin Sellan tv-lähetyksen yhteydessä, ja minuun teki vaikutuksen se tapa, miten hän sanoi, että on syytä hoitaa elämänsä niin, että siitä jää jotain muisteltavaa. Kyllä siinä tunsi itsensä aika poikaseksi”, Putro hymyilee.

Zen Café: Jättiläinen. Warner Music.

Pilvi Porkola

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *