Poliittisen Jeesuksen kritiikki

Paavi saarnaa globalisaatiokritiikkiä ja perää solidariteettia Jeesuksen nimissä.

Vatikaanilla ja katolisella kirkolla ei ole ollut historiallisesti kovinkaan myönteinen suhde kapitalismiin ja valistukseen, jotka ovat murentaneet kirkon vallan. Tilanne ei ole juurikaan muuttunut, vaikka nykyisen paavin, Benedictus XVI:n oppineesta taustasta uusia mielenkintoisia näkemyksiä solidaarisuuteen, globalisaatiokritiikkiin ja esimerkiksi eläinten oikeuksiin löytyykin. Mies on itse kasvissyöjä.

Edellisessä elämässään tämä ”siunattu” paavi oli saksalainen kardinaali Joseph Ratzinger. Nyt hänen vuonna 2003 kirjoittamansa kirja Matkalla Jeesus Kristuksen luokse on suomennettu.

Ratzinger lähtee liikkeelle ”hämmästyttävän ajankohtaisesta” Jeesuksen persoonasta. Kritiikin kohteena on taas solidaarinen Jeesus: ”Kristusta ei enää puhutella kunnioittavasti kuin korkea-arvoista majesteettia, vaan korostetaan hänen solidaarisuuttaan ihmisiä kohtaan.”

Ratzingerin tarkoituksena on etsiä Jeesuksen ”aitoa, lyhentämätöntä henkilöhahmoansa”.

Ratzinger puolustaa antiikin kreikan sivistyksen eli paideian merkitystä. On ehkä vaikea ymmärtää, kuinka vahvasti kreikkalainen ajattelu on osa kristillisen dogmatiikan ydintä. Kreikkalainen perintö on kirkon näkökulmasta merkittävä, koska se vastustaa valistuksen perintöä: ”Valistusajasta lähtien länsimainen kulttuuri on etääntynyt kasvavalla nopeudella kristillisistä perustuksistaan.”

Poliittinen paavi alkaa piirtyä selkeästi esille, kun Ratzinger kirjoittaa 1900-luvun alun liberaalin teologian Jeesus-kuvasta. Kirkon kultti korvataan moraalilla ja yhteisö yksityisellä ihmisellä. Samalla tavalla 1960-luvulla rakennetiin eksistentiaalista Jeesusta.

Nämä kaikki Ratzinger tyrmää liian hyväntahtoisina yrityksinä, mutta radikaalein kritiikki kohdistuu vapautuksen teologiaan, joka vaikutti erityisesti latinalaisessa Amerikassa. -Vapautuksen teologia ”rappeutui sitten pian marxilaiseksi Jeesukseksi, vallankumoukselliseksi Jeesukseksi, joka kuolee taistelijana poliittisen ja sosiaalisen vapautuksen puolesta. Jeesus vaihdetaan tai sekoitetaan Barabbaaseen.”

Ratzinger kertoo, että tämä kysymys on jo alun perin liittynyt kristinuskon ytimeen, nimittäin ristiinnaulitsemiseen. Jeesuksen kanssahan ristiinnaulittiin kaksi muuta rosvoa, kuten Johanneksen evankeliumi kertoo. Kuitenkin toisella roistolla, Barabbasilla on erityinen rooli.

”Rosvoa merkitsevä kreikankielinen sana oli Palestiinan silloisessa poliittisessa tilanteessa kuitenkin saanut erityismerkityksen. Se merkitsi suunnilleen vapaustaistelijaa. Barabbas oli osallistunut kapinaan.”

”Kun Matteus sanoo, että Barabbas oli ’kuuluisa vanki’, niin se osoittaa että hän oli yksi huomattavammista vastarintamiehistä”.

Näin Ratzinger päätyy siihen, että ”valinta Jeesuksen Barabbaan välillä ei ollut sattuma, kaksi messiaanismin muotoa seisoi vastakkain. Tämä tulee vielä selvemmäksi, jos ajattelemme, että Bar-Abbas merkitsee ’Isän poika’.”

Ratzingerin mukaan oli valittavana siis kaksi Messiasta, joista toinen johtaa taistelua vapauden ja oman maallisen valtakunnan puolesta, toinen taas on itse ”tie elämään”.

On mielenkiintoista, että kristinuskon ytimeen kuuluu se, että nimenomaan tämä taisteleva ”isän poika” vapautettiin – ja kuului vapauttaa. Muutenhan koko uskontoa ei olisi syntynyt.

Globalisaatiokriittinen paavi nousee esille viimeistään silloin, kun Ratzinger kysyy, ”miksi lasten täytyy kuolla nälkään, kun toiset tukehtuvat ylellisyyteen?” Samalla hän myös vastaa:

”Länsimaissa maksetaan korvauksia maan hedelmien tuhoamisesta, jotta hinnat eivät laskisi, kun taas toisaalla ihmiset kärsivät nälkää.”

Ratzinger kyseenalaistaa sosialismin perinnön ja omii solidaarisuuden osaksi kristillisyyttä: ”Kristillisessä mielessä solidaarisuus merkitsee keskinäistä vastuuntuntoa, terveiden vastuuta sairaista ja rikkaiden vastuuta köyhistä, pohjoisten ja eteläisten maanosien tietoisuutta molemminpuolisesta vastuustaan.”

Retoriikan tasolla nykyinen paavi puhuu välillä kiinnostavastikin, mutta todellisuus on paavinkin ainoa tuomari.

Joseph Ratzinger: Matkalla Jeesus Kristuksen luokse. Katolinen tiedotuskeskus 2006. 179 s.

Kimmo Jylhämö

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu