Poliittinen pintamateriaali: Asfaltti

Asfaltin läpilyönti omassa kulttuuripiirissämme liittyy läheisesti autoistumisen historiaan.

Asfaltin läpilyönti omassa kulttuuripiirissämme liittyy läheisesti autoistumisen historiaan. Kestävä tiepäällyste helpotti erityisesti raskaiden moottoriajoneuvojen kulkua. Asfaltin tasaiseen pintaan oli helppo maalata ohjausmerkkejä.

Asfalttia tehdään nykyään sepelin, mineraaliyhdisteiden, hiekan ja öljystä jalostetun bitumin seoksesta. Kuumennusrummussa työmaalla valmistettava asfalttimassa levitetään 200-asteisena päällystettävälle pinnalle ja jyrätään tiiviksi pinnaksi.

Asfaltin koostumusta säätelemällä vaikutetaan liikenteen meluun sekä tien pinnasta irtoavien pienhiukkasten määrään ja laatuun. Asfalttia voidaan myös värjätä esimerkiksi kevyen liikenteen väylien korostamiseksi.

Asfaltilla on symbolisesti suuri merkitys luonnon ja ihmisen suunnitteleman ympäristön rajapintana. Se eristää autoilijoiden ohella kaikki muutkin kulkijat luonnollisesta maapohjasta. Korttelipihan asfaltoiminen yleensä määrittää yhteisen piha-alueen ensisijassa parkkipaikaksi. Kun kuluneen asfaltin halkeamista nousee leskenlehtiä, se muistuttaa meitä kaiken ihmisen luoman väliaikaisuudesta.

”Katukivien alla on hiekkaranta”, runoilivat Pariisin kevään opiskelijamielenosoittajat vuonna 1968 samalla, kun kaatoivat autoja barrikadeiksi ja heittivät katukivillä mellakkapoliiseja. Mielenosoitusten vaiettua presidentti Charles de Gaulle määräsi varmuuden vuoksi asfaltoimaan kiivaimpien vastarinta-alueiden kadut.

Itähelsinkiläisessä Roihuvuoren lähiössä järjestettiin elokuussa kyläjuhlat, jossa ei kaadettu yhtään autoa eikä heitetty yhtään katukiveä. Sen sijaan yhtenä ohjelmanumerona kaikki alueen päiväkotilapset ja koululaiset saivat piirtää lähiön pääkadun katuliiduilla täyteen mieleisiään kuvia ja tekstejä.

Lapset, opettajat ja melkein kaikki muutkin rakastivat tempausta. Taiteen tekemisen kautta se loi mahdollisuuden oppia omasta osallisuudesta kaupunkitilaan ja omasta suhteesta lähiympäristön kaikkein hallitsevimpaan pintamateriaaliin.

Erityisen hyvin tempauksen filosofisen puolen tuntui sisäistäneen eräs nuori opettaja, joka iloisena vastasi rollaattorinsa pyörien likaantumista purnanneelle kiukkuiselle mummelille: ”Hyvänen aika, eiväthän ne pyörät liikaannu, niihin vain tarttuu värejä”.

Asfaltille yhdessä piirretyt kukat, leijonat, hymyilevät kasvot, punahillkat ja dinosaurukset sekä Suomi-neidot ja Somalian liputkin symboloivat pohjimmaista vapauttamme itsemme ja luonnon väliin asettamistamme eristeistä. Ainakin seuraavaan sateeseen saakka.

Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu