Poikakerho koossa taas

Sodankylä kutsuu jälleen leffafriikkejä ja muita hyttysiä pelkäämättömiä, hymyileviä ihmisiä suviyöhön.

Sodankylä kutsuu jälleen leffafriikkejä ja muita hyttysiä pelkäämättömiä, hymyileviä ihmisiä suviyöhön. Juhlien ohjelmiston taiteellinen toimikunta, Peter von Bagh, Kaurismäki-brothers ja Timo Malmi, on kasannut taas kerran erinomaisen ohjelmiston. Mutta ilmeisesti naiset ovat kehnoja ohjaajia tai sitten herrakerho haluaa nähdä leffa-alan naiset vain kameran toisella puolella, palvottuina katseen kohteina.

Sodankylän Uuden elokuvan helmet -sarjaan on koottu elokuvia 17 ohjaajalta. Kaksi ohjaajista on naisia. Juhlien kahdeksasta ulkomaisesta ja kotimaisesta päävieraasta kaksi on naisia.

Kategoriassa ”muut ulkomaiset vieraat” paistattelee kaksi miesohjaajaa, Kazakstanista ja Saksasta. Niinikään juhlien mestariluokkia vetämään on valittu kaksi miestä, Sveitsistä ja Italiasta. Juhlien spesiaalina nähdään Rauni Mollbergin Mukka-sovitus Maa on syntinen laulu.

Vieraiden suhteen voi ajatella suopeasti, että kaksi kahdeksasta on ihan mittakaavassa. Elokuva-ala on miehistä hommaa, suurten budjettien taidetta, jossa miesverkostot jyräävät. Keitä nämä naispuoliset päävieraat sitten ovat? Miksi heidät on kutsuttu?

Ohjaaja Samira Makhmalbafia ihmetellään ehkä aavistuksen setämäiseen sävyyn Sodankylän nettisivujen tiedotteessa: ”Hätkähdyttäviä saavutuksia nuorelta naiselta Iranin kaltaisessa islamilaisessa maassa, etenkin näin aroista aiheista (kaksostyttöjen tragedia isänsä vankina; eloonjäämistaistelu kurdivuoristossa).”

Kotimaisten vieraiden ainoa nainen, dokumentaristi Anastasia Lapsui, on kutsuttu yhdessä työparinsa Markku Lehmuskallion kanssa.

Sodankylän Uuden elokuvan helmet -sarjan viisitoista miesohjaajaa ja heidän elokuvansa saavat tiedotteessa vuolassanaiset luonnehdinnat. Tarjolla on kapitalismin älykästä kritiikkiä, yhteiskunnallista kannanottoa, mestarillisuutta, testamenttia ja filosofis-ekologista lempeyttä. 

Hienoa, että sarjaan on valittu edes kaksi naisohjaajaa. Mutta onko heidät otettu mukaan eräänlaisena isällisenä eleenä? Katsoiko kukaan heidän elokuviaan etukäteen?

Kelly Reichardtin Wendy and Lucy -jenkki-indie-leffasta mainitaan lyhyesti, että se on vuoden kehutuimpia elokuvia, ”kertomus nuoresta naisesta vaarassa menettää kaikkensa”. Selvä. 

Moskovan filmijuhlien voittajan Vera Strorozhevan elokuvasta Travelling With Pets sanotaan vain, että se on ”naiskomedia”. Jahas.

Uuden elokuvan helmien kolmas nimeltä mainittu nainen on ”Buñuelin bordelliklassikkoa kaunistava Catherine Deneuve”. Eläköön.

Soitan tutulle käsikirjoittajalle ja ohjaajalle, joka on vielä uransa alussa. Mikä on naiskomedia, elokuvantekijä Marjo Viitala?

Luurin päässä on hiljaista.

”En tiedä.”

Onko tässä mitään syytä kehittää PMS-oireita? Kai miehet saavat omille festareilleen pyytää ketä haluavat ja valita sinne lempielokuvansa? 

”Totta kai henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat. Ja naisia on ohjaajina vähemmän, koska se on johtajan paikka. Mutta loistavia tekijöitä on paljon, eri asia sitten on, halutaanko heitä nostaa.”

Elokuvasäätiön johtaja Irina Krohn on alkanut antaa naisohjaajille aiempaa enemmän tuotantotukea. Elokuvien laadullista tasoa on arvosteltu. Tuntuu, että miesohjaajien huonot elokuvat ovat vain huonoja elokuvia, naisohjaajien huonot elokuvat ovat naisten ohjaamia huonoja elokuvia.

Naisten ohjaamat elokuvat esitetään naiselokuvien festivaaleilla, miesten ohjaamat elokuvat elokuvafestivaaleilla. Huomio ja arvostus pakkautuvat jälkimmäisiin. Ja raha seuraa perässä.

”Festivaaleilla ohjaajat saavat näkyvyyttä, tavoittavat erikoisyleisöjä ja luovat kontakteja muihin tekijöihin ja rahoittajiin”, Viitala myöntää.

Taiteelle tekisi hyvää se, että teoksen vastaanottoa ei määrittele tekijän sukupuolielin, vaan teoksen puhuttelevuus. Ettei olisi naisaiheita ja aiheita, eikä naistekijöitä ja tekijöitä. Ettei naisten tarvitsisi olla niin hengästyneitä, kun he pääsevät ohjaamaan.

Että ei tarvitsisi arvailla Sodankylän yöttömässä yössä, onko se tuulen tuoma kaihoisa vaikerrus Arja Havakan laulua vai feministien ulinaa.

_______________

Voiman kesäkilpailu

Vera Strorozhevan elokuva Travelling With Pets esitetään Sodankylän elokuvajuhlilla. Kyseessä on esittelytekstin mukaan ”naiskomedia”. 

Onko kyseessä a) naisten tekemä komedia, b) komedia, joka on tehty vain naisille vai c) komedia naisista?

Minkälaisia muita teemoja ja aiheita Strorozhevan elokuva käsittelee? Vastaukset Voimaan 20.6. mennessä. Vastaajien kesken arvotaan Voiman ilmainen vuosikerta.

voima(a)voima.fi, tai Voima-lehti, Hämeentie 48, 00500 Helsinki.

_______________

Sodankylän 24. elokuvajuhlat 10.–14.6.

www.msfilmfestival.fi

Susanna Kuparinen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu