Tupakan salaiset Suomi-kansiot kertovat, kuinka tupakasta yritettiin tehdä vähemmän haitallista jo 1980-luvulla. Nyt trendi on siirtynyt uusiin tupakkatuotteisiin.
Tiistaina toukokuun 21. päivänä vuonna 1985 kello 11 hotelli Marskissa (nykyinen hotelli Presidentti) oli määrä pitää mullistava tiedotustilaisuus. Tilaisuuden viesti olisi, että Suomen Tupakka oli aloittanut aivan uudenlaisen savukkeen valmistuksen ja markkinoinnin.
Tiedoteluonnoksen mukaan kyseessä oli ”Suomessa ensimmäinen savuke, jonka palaessa syntyy huomattavasti vähemmän näkyvää savua kuin perinteisistä savukkeista”.
Toimitusjohtaja Erkki Salon suuhun oli kirjoitettu: ”Kansainvälisyytemme ansiosta meille oli mahdollista osallistua savuketeknologisen innovaation luomiseen. Olemme ylpeitä voidessamme tuoda sen markkinoille ensimmäisinä maailmassa.”
Kansainvälisyys tarkoitti sitä, että Suomen Tupakka oli nyt pohjoismaisia tupakkamarkkinoita hallitsevan British American Tobaccon (BAT) tytäryhtiö. BAT pitää edelleen keuhkosyövän ja sydäntautien yhteyttä passiiviseen tupakointiin heikosti todistettuna.
Marraskuussa 2010 päättyneessä Erkki Aurejärven ajamassa Suomen kevytsavukeoikeudenkäynnissä molemmat vastaajat eli BAT ja Amer väittivät, ettei ympäristön tupakansavu aiheuta keuhkosyöpää.
BAT:n salaiset asiakirjat osoittavat, että BAT ja Suomen Tupakka tiesivät viimeistään 1980-luvun alussa tupakansavun aiheuttavan syöpää – ja pyrkivät siksi kehittämään ulkopuolisille vähemmän haitallisia savukkeita.
Rööki, joka ei haise
Suomen Tupakka käynnisti 1980-luvun alussa huippusalaisen tuotekehityshankkeen koodinimeltä Polkka. Tuolloin olivat ilmestyneet ensimmäiset epidemiologiset tutkimukset, jotka osoittivat tupakoivien miesten tupakoimattomien puolisoiden sairastuvan muita useammin keuhkosyöpään.
Terveysviranomaiset alkoivat vaatia, että tupakoitsijat eivät enää saisi päästää vaarallista savua muiden hengitettäväksi.
Polkka-projektissa kehitettiin ”sosiaalisesti hyväksyttävämpää” savuketta eli sellaista tuotetta, jonka palamisesta syntyisi mahdollisimman niukasti näkyvää savua ja häiritsevää hajua muille ihmisille. Tuotteen julkistamisen ehtona oli kuitenkin, etteivät pääsavun ominaisuudet heikkenisi ja että viranomaiset antaisivat ainakin hiljaisen suostumuksen olla kiristämättä muiden savukkeiden päästövaatimuksia.
Suomen Tupakka toteutti tammikuussa 1985 markkinatutkimuksen, johon osallistui 300 tupakoitsijaa ja 150 tupakoimatonta. Tulosten mukaan tupakoimattomat todella olivat huolestuneita savuhaitoista, mikä loi sosiaalisia paineita tupakoitsijoille.
Passiivinen tupakointi häiritsi 92:ta prosenttia tupakoimattomista ja 40:tä prosenttia tupakoivista.
Polkka oli tarkoitettu viimeksi mainitulle ryhmälle.
Muuttamalla paperin huokoisuutta ja lisäaineita sekä sekoittamalla tupakkalaatuja eri tavalla yritettiin valmistaa savuke, jota voisi polttaa huoletta tupakoimattomien seurassa.
Kitkerä maku
Suomen Tupakan tuotekehitysjohtaja Jukka Pietiläisen vetämä Polkka-projekti käytti ranskalaisen paperitehtaan de Mauduitin kehittämää paperilaatua.
Pietiläinen raportoi helmikuussa 1985, että uudet savukkeet päästivät puolet vähemmän sivusavua kuin kilpailija Philip Morrisin kaksi suosituinta merkkiä. Yhtiön omat savuketestaajat pitivät uusien savukkeiden makuominaisuuksia hyvinä.
BAT:n pääkonttori Millbank oli tiiviisti mukana hankkeessa. Polkasta keskusteltiin kevään aikana Millbankin laki-, tuotekehitys-, markkinointi- ja PR-osaston edustajien kesken. Lakimiehiä arvelutti se, ettei yhtiö tiennyt tarkasti, miksi Suomen Tupakan uudet savukkeet päästivät vähemmän näkyvää savua.
BAT:n tutkija Derek Irwin kyseli kokousmuistiossaan:
”Saavutetaanko kansanterveydellistä nettohyötyä, jos vain osa sivusavusta vähenee ja jotkut muut aineet lisääntyvät, vaikka vain vähän?”
Kokous päätyi siihen, että savun vähentyminen olisi markkinointikelpoinen ominaisuus ja että tiedotustilaisuuden valmisteluissa voitaisiin edetä.
Suomen Tupakan tiedotustilaisuutta varten laaditussa kysymys–vastaus-muistiossa kiistettiin passiivisen tupakoinnin vaarallisuus ja korostettiin, että uusi tuote tuotiin markkinoille puhtaasti kaupallisista syistä. Tuote oli suunniteltu niille, jotka pelkäsivät oman tupakointinsa häiritsevän muita.
Ennen Marskin tiedotustilaisuutta Polkka-näytteet annettiin vielä ulkopuolisen testiryhmän koepoltettavaksi. Testi oli kylmä suihku hankkeelle. Koepolttajien mukaan vähäpäästöiset savukkeet ärsyttivät kurkkua ja maistuivat kitkeriltä. Lisäksi sivusavu tuoksui pahalle. Suomen Tupakka joutui perumaan tiedotustilaisuuden.
Masentavat testit
Yhtiö jatkoi tuotekehittelyä. Käyttöön tuli yhdysvaltalaisen Ecustan ja suomalaisen Tervakosken paperilaatuja. Sivusavu väheni ja ammattilaisen mielestä maku oli kelvollinen. Uudet näytteet lähetettiin BAT:n tutkimuslaboratorioon Britanniaan testeihin, joissa selvitettiin sivusavun ”biologista aktiivisuutta”.
BAT:n laboratorion marraskuussa 1985 päivätty sisäinen muistio ei jätä mitään epäselväksi: ”Ames-testi selvittää yhdisteitä, jotka voivat muuttaa solun geneettistä materiaalia. Näitä muutoksia kutsutaan mutaatioiksi. Useat mutaatiot ovat karsinogeeneja, toisin sanoen ne aiheuttavat syöpää.”
Ames-testin tulokset olivat masentavia. Polkka-savukkeet kyllä päästivät vähemmän sivusavua, mutta se oli paljon myrkyllisempää. Yhden ongelman – sivusavun – ratkaisuyritys oli johtanut toisen ongelman – syöpävaarallisuuden – pahenemiseen.
Poliittinen ongelma
Joulukuun 3. päivänä vuonna 1985 BAT:n pääkonttorissa pidettiin kriisikokous, johon osallistui myös Suomen Tupakan Jukka Pietiläinen. Kokouspöytäkirjaan merkittiin:
”Suomen Tupakan edustajat totesivat, etteivät Ames-tulokset vaikuttaneet heidän suunnitelmiinsa, koska paperilaatu ei vastannut odotuksia eli johtanut huomattavaan näkyvän sivu-
savun vähentymiseen.”
BAT:n lakimiehet olivat huolissaan, että viranomaiset huomaisivat ”sosiaalisesti hyväksyttävämpien savukkeiden vaarallisuuden”. Toisessa maaliskuussa 1985 päivätyssä muistiossa oli varoitettu ”poliittisista ongelmista”, jotka voivat aiheutua siitä, että erityisesti Yhdysvalloissa ja Suomessa seurataan sivusavun mutageenisyyttä.
Viimeinen maininta Polkka-hankkeesta löytyy heinäkuulta 1987, jolloin BAT:n tuotekehitysjohtaja kirjoitti Jukka Pietiläiselle savukenäytteiden analyyseistä.
Ne oli määrä lähettää tarkempiin savu- ja Ames-testeihin. Näin ei ilmeisesti tapahtunut – ainakaan tuotteita ei koskaan lanseerattu.
Kehittely jatkuu
Teollisuus on jatkanut tuotekehitystä. Viime vuosina markkinoille on tullut runsaasti uudenlaisia savukkeita ja muita tupakkatuotteita, joiden väitetään olevan aikaisempaa vähäpäästöisempiä tai terveellisempiä.
Yksi kehityslinja on sähköinen savuke, jossa käytetään vaihdettavia nikotiiniampulleja. Toinen vaihtoehto on nuuska, joka on alkanut kiinnostaa yhä enemmän monikansallisia tupakkajättejä.
Tupakkateollisuus pyrkii myös näillä tuotteilla välttämään tulevaisuudessa häämöttävät tupakointirajoitukset ja siirtämään keskustelua koko teollisuuden alasajosta haittojen vähentämisen suuntaan.
Kirjoittaja on Kelan tutkimusprofessori & Voima Kustannus Oy:n osaomistaja. Erkki Aurejärven Into-pamfletti Tupakkateollisuuden kuolemankauppiaat julkaistaan 21.3.
Heikki Hiilamo
