Pissismikusetusta

Voisiko pissismi olla tyttöjen “tekosyy” olla villejä olematta jätkämäisiä?

Siis daaa, joku on jaksanut kirjottaa kirjan pissiksistä! Siis ihan oikeen kirjan niinq!!? Piukkoihin vaatteisiin itsensä survova, kuola poskella ostoskeskuksissa hengaava IRC-gallerian eliitti on nyt aikuisten oikeesti ikuistettu vaaleanpunaisten kansien väliin.

Pissismin vaaleanpunainen kirja hamuaa pissismin syvää olemusta. Sen luettuaan tietää, että pissistely on valinta, elämäntapa. Teinityttöjen keskuudessa syntynyttä ilmiötä onkin jo perusteltua käsitellä muidenkin kuin nuorison pahoinvoinnnista huolestuneiden tätien näkökulmasta.

Pseudonyymi Nanna Aito-Ihkula on ottanut oikeuden omiin käsiinsä, mutta jättää aatteelleen uskollisesti yhteiskunnalliset analyysit muille. Aito-Ihkulan aitous on asia erikseen, mikä sopii asiaankin.

Vaaleanpunaisessa kirjassa käsitellään kattavasti pissismin neljä pääelementtiä eli ulkonäkö, kieli, käyttäytyminen ja asenne. Vaikka jokaisessa teinissä asuukin pieni pissis, aito pissistely vaatii näkemystä. 160-sivuisella pläjäyksellä on hetkensä, mutta vaatisi pari myötähäpeän ja nauruntyrskähdyksen hetkeä lisää, jotta kirja jaksaisi pitää otteessaan loppuun asti. Eikä kukaan hei oikeesti jaxa lukee noin montaa sivuu!!

Niille, jotka eivät tiedä, pissis ei ole siis kuka tahansa teini-ikäinen, itseään etsivä tyttö, vaan täydellisyyteen pyrkivä luja ja taitava, muodikas nuori. Pissis seuraa aatettaan pissismiä uskollisesti, sillä hän haluaa pysyä uskottavana ja ansaita kunnioitusta ympäristöltään. Pissikset muodostavan oman, ehdottoman coolin ja niinku siis ihan vitun siistiih ihq-kaveriporukan.

Stereotypian ja kokemuksen mukaan pissisten kanssa on helposti ihan pihalla, jos ei seuraa tv-sarjoja, hengaile MSN Messengerissä eikä käy IRC-galleriassa. Asiaintilaa pahentaa, jos ei tiedä mitään muodista, hittiartisteista tai alkoholijuomista, tai siitä mitä niiden nauttimisen seurauksena tapahtui viikonloppuna niissä “sairaan mageissa bileissä” jossain teinimetropolin sydämessä. Juttelu heidän kanssaan on huoletonta small talkia, joka menee korvasta sisään ja ulos ja josta ei jää minkäänlaista muistikuvaa.

He ovat usein kauniita eli hyvin meikattuja, trendikkäästi pukeutuvia, nuoria alkoholin suurkuluttajia. He viihtyvät kavereiden seurassa ja kameran edessä rikkoen desibelisuosituksia kommunikoinnillaan. Pissisten syvällisemmät pohdinnat saattavat jäädä piiloon.

Pissisten ajatusmaailma ei kuitenkaan jää piiloon kohtauksissa, joissa he tekevät itsestään suuren numeron. Se on tämän nuorisokulttuurin ehdottomasti näkyvin ja tunnistettavin osa, puolijulkisen virtsaamisen ohella. Nyt kun pissismistä on tehty numero muiden kun nuorten toimesta, jää lopputulos ainoastaan sohaisuksi muurahaispesään.

Aito-Ihkulan teos jättäytyykin laiskasti huumorikirjan osaan, mikä tekee siitä kertakäyttötavaraa. Vaikka pissimiä pidetään pinnallisena ilmiönä, se ei tarkoita sitä, että siitä voisi kertoa vain kieli poskella nuorison kielenkäyttöä apinoiden.

Kenen tarpeita palvelemaan pissismi on syntynyt? Voisiko pissismi olla tyttöjen “tekosyy” olla villejä olematta jätkämäisiä?

Pissismi saattaa olla oikeasti myös 2000-luvun girl poweria, jonka yhtenä teesinä on tulla huomatuksi, tavalla tai toisella. Pissismi on huomiohakuisuudessaan myös rohkeiden, ei pelkkien rääväsuiden aate. Pissismin tietoiselta harjoittajalta vaaditaan todellista uskallusta toteuttaa halveksittua elämäntapaa.

Monipuolisuudessaan pissismiä on vaikea tallentaa tekstiksi ampumatta reilusti yli. Henkisesti keski-ikäinen teos ei tarjoa mitään oivaltavaa tyttöjen äänekkäästä ja tuoreesta kulttuurista, joka on tullut jäädäkseen. Paitsi sen, että tyttöjen kulttuuria voi lyödä kuin vierasta sikaa.

_______________

Pissiskielen alkeet

• haluuks vittu turpaas lehmä?

• ootte kaikki aina tosi tärkeit ja raksuui!

• tietääks kukaan mihin persikkakossuu voi lantrata?

• kytät varmaan ettii muah

• moon varmaan raskaan

• vittu se ite puhuu paskaa kaikist!!!

• älä winee!

Nanna Aito-Ihkula: Pissismin vaaleanpunainen kirja. 13 Kustannus 2007. 160 s.

Annika Hinkkanen, Miina Poikolainen, Riina Stén

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu