piristävää syksyä

Suomen sarjakuvasyksy on ollut tänä vuonna runsas ja hedelmäinen.

Suomen sarjakuvasyksy on ollut tänä vuonna runsas ja hedelmäinen. Ruotsalaisen sarjakuvaneron Joakim Pirisen Sokeri-Sakari julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran jo vuonna 1987, jonka jälkeen se on niittänyt ansaittua kulttimainetta lahden molemmin puolin. Alkuperäispainos myytiin ainakin meillä loppuun jo aikapäiviä sitten, joten tämänsyksyinen uusintapainos on enemmän kuin tervetullut yllätys.

Sokeri-Sakari oli nuoruuteni (anti)sankari. Nautin suunnattomasti hänen räävittömästä asenteestaan ja vilpittömästä kusipäisyydestään. Nyt kymmenisen vuotta myöhemmin vaikutus ei ole enää yhtä pysäyttävä. Ehkä olen itse tympiintynyt vanhetessani tai ympäröivä todellisuuteni on vuosien saatossa ahdettu niin täyteen kaikenmaailman arkipäivänanarkismia jackasseineen ja osbourneseineen, etteivät Sakarin sikailut jaksa enää naurattaa entiseen malliinsa. Ei Sokeri-Sakari silti missään nimessä huono ole, se on vain arkipäiväistynyt, eikä sen yhteiskuntakritiikkikään tunnu yltävän Pirisen muiden kuvien (Myrsky hiekkalaatikossa, Meitä kustaan silmään) tasolle. Visuaalinen kuvasto ei sen sijaan petä hetkeksikään. Pirisen viiva on elävää ja monipuolista, se vaihtelee herkästä ja huterasta vahvaan ja suoraviivaiseen, ja onnistuu silti näyttämään yhtenäiseltä ja harkitulta.

Kotimainen jazzjumalamme Ornette Birks Makkonen tekee näyttävän paluun stagelle viidennellä albumillaan Kurkku jää pystyyn. Symbioosi Pauli Kallio (teksti) – Ville Pirinen (kuva) sykkii suonistaan tummia rytmejä pohjoisille leveyksille jälleen sen verran pottiin, etten voi vastustaa kiusausta asettaa levylautaselleni tuhtia annosta Badua ja Coltranea. Suomen tyylikkäin mies O. B. Makkonen ei jätä mitään arvailujen varaan, vaikkei tällä kertaa ylläkään aivan Täydellisten seikkailujen ja …kohtaa luojansa tasolle. Joka tapauksessa laatu sarjakuvaa.

Itselleni aikaisemmin vain Liberon sivuilta tuttu Ville Ranta on hänkin julkaissut sekä kuvallisesti että kerronnallisestikin mutta eritoten tunnelmaltaan kauniin sarjakuvan. Sade kertoo kaupungista, jossa sade ei vain lopu ja joka näin ollen pikkuhiljaa vajoaa kokonaan veteen. Päähenkilöt Jakop ja Annika asuvat kaupungin korkeimmalla paikalla, suunnittelevat häitään ja käyvät suihkussa talonsa katolla loppumattomassa sateessa. Tulvan kasvaessa kaduilla tulee talosta kuitenkin eriskummallistenpoliittisten tapahtumien keskipiste.

Vähäeleistä mutta silti vaikuttavaa. Rannan tyyli löytää arjesta tunnelmaa ja herkkyyttä on vertaansa vailla. Jään innolla odottamaan jatkoa, ja Ville hyvä, odotukseni ovat korkealla.

Joakim Pirinen: Sokeri-Sakari. Suuri Kurpitsa. Pauli Kallio & Ville Pirinen: Ornette Birks Makkonen. Kurkku jää pystyyn. Suuri Kurpitsa. Ville Ranta: Sade. Asema Kustannus.

Antti Berg

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu