Pipi tuli

Brittiläisen taiteilijakollektiivi Dorothyn teossarja Casualties of War muistuttaa sodan raadollisuudesta lasten leluista tutulla muotokielellä.

”Konfliktien inhimillinen hinta on usein keskeinen elementti töissämme”, taiteilijakollektiivi Dorothyn perustajajäsen Ali Johnson sanoo.

Kollektiivin taiteilijoiden seikkailu lelusotilaiden parissa alkoi Colorado Srings Gazette -sanomalehden vuonna 2009 julkaisemasta lehtijutusta.

Toimittaja Dave Phillips selvitti jutussaan Irakista palanneiden sotilaiden väkivaltarikostuomioita. Hän huomasi, että Irakista palanneet coloradolaisen Fort Carsonin tukikohdan sotilaat syyllistyivät murhiin 20 kertaa todennäköisemmin kuin ikätoverinsa.

”Me kuulemme kovin vähän siitä henkilökohtaisesta helvetistä, jonka sotilaat kohtaavat palattuaan kotiin”, Johnson toteaa.

Veteraanit ja lomalla olevat sotilaat kunnostautuivat myös baaritappeluissa, pahoinpitelyissä, raiskauksissa, ampumavälikohtauksissa, puukotuksissa, kidnappauksissa ja itsemurhissa. Phillips sai Casualties of War -artikkelillaan Pulizer-ehdokkuuden.

Brändien ja mainosten kanssa leikitellyt työryhmä on erikoistunut raja-aitojen hämärtämiseen.

”Idea on yksinkertainen. Yhdistimme lelujen fantasiamaailman ja sodan todellisuuden”, Johnson sanoo.

Dorothy alleviivaa väkivallan kanssa flirttailevien lelujen ristiriitaisuutta. Emme halua yhdistää lapsia ilmiöihin, joiden leikkimistä tuemme.

Koulutettuaan nuorensa tappajiksi yhteiskunta hylkää heidät oman onnensa varaan. Veteraanien sopeutumisvaikeudet siviilielämään ovat ongelma, joka on hyvin tiedossa Atlantin molemmilla rannoilla. Suomessa monet rintamalta palanneet miehet olivat henkisesti rampoja, ja tämän jopa sanotaan vaikuttavan suomalaisen isän rooliin edelleen.

Ilmiötä ei silti käsitellä kovinkaan laajasti edes sotaa jatkuvasti käyvissä maissa.

”Syytä siihen joudut kysymään median edustajilta tai poliitikoilta. Ehkä me emme vain halua yhteisönä kuulla näitä tarinoita”, Johnson spekuloi.

Lasten lelulaatikoiden armeijoissa kuolemaa ei näy. Raadollisuus ja arkisuus loistavat poissaolollaan, eikä tämä Johnsonin mielestä ole sattuma.

”Jos realismilla olisi sija leikkisotilaissa, niin en usko, että niitä kutsuttaisiin leluiksi.”

Dorothyn leikkisotilaiden poseeraukset poikkeavat radikaalisti totutuista, joissa muoviukkelit käyvät aseet tanassa urheasti kohti vihollista. Näissä töissä vihollinen löytyy sotilaiden korvien välistä. Muoviukkojen muotokieli on tuttu, mutta poseeraukset ovat perustavanlaatuisesti häiritseviä. Eihän pikkusotilaiden kuulu näyttää tältä.

”Suunnittelimme kahdeksan mallia, mutta päätimme toteuttaa niistä neljä. Pyrimme tekemään loput neljä myöhemmin tänä vuonna. Ne ovat varsin päällekäyviä ja rankkoja”, Johnson lupaa.

Toistaiseksi kustakin sotilaasta on valmistettu ainoastaan yksi uniikkikappale.

”Lelusotilaat on tehty käsityönä, mutta tuotamme niistä pian rajoitetun sarjan.”

Tuskin ne silti lasten leikkeihin päätyvät.

www.wearedorothy.com

Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu