Pilaantunut nainen

Meillä on kadut täynnä tällaisia ”vapaita ja vahvoja” naisia, mutta leluhyllyissä istuvat, huvittavaa kyllä, Bratz-nimiset lapsiprostituoidut.

Meillä on kadut täynnä tällaisia ”vapaita ja vahvoja” naisia, mutta leluhyllyissä istuvat, huvittavaa kyllä, Bratz-nimiset lapsiprostituoidut. Telkkarista tulee “vahvojen naisten” ohjelmia, kuten Sinkkuelämää, joka haistattaa pitkät naisen seksuaalisuuden kontrolloimiselle, mutta on siitä yhtä vapaa kuin kämmenselkäänsä viiltelevä teinityttö huomiosta.

Ajatus omasta riippumattomuudesta osoittautuu monesti, asiassa kuin asiassa, silkaksi toiveajatteluksi. Ihminen on lopulta onnettoman heikko vastustamaan odotuksia ja lankeaa, ellei heti niin myöhemmin, siihen rooliin, kuvaan, joka hänelle tarjotaan. Ei pakosta vaan inhimillisestä miellyttämisen tarpeesta.

Ja jos olisikin niin, että aikuinen nainen valitsee itse, niin voiko lapsista sanoa samaa. Katsoin pari viikkoa sitten Shrek 2:n ja 3:n ja voi sanoa, että niissä on pyritty välittämään paljon muita tärkeitä arvoja, mutta jälleen aika laiskasti panostettu naisasiaan. Tarinan sankarit ovat aasi, örkki ja kissa, joita näyttelee Eddie, Mike ja Antonio. En näe suurta kehitystä siinä, että merkittävimmät naisroolit kuuluvat örkin vaimolle ja pahalle haltiattarelle.

Ne eivät olleet tarinan sankareita.

Onko nainen kuvana ja käsitteenä lopullisesti pilalle seksualisoitu tuote? Jos kirjoitetaan eläinhahmoja lapsille ja halutaan vaikkapa temperamenttinen majava, tyhmä mato, ilkeä kettu ja ujo porsas, niin luulenpa, että äkkiseltään moni mieltää ne pojiksi. Ei ole mitään painavaa syytä ajatella, että ne olisivat tyttöjä. Joukon jatkona voi heilua tyttöankka, jolla ei ole luonnetta. Naiseus on määre itsessään – riittävä rajaus.

Joskus näin telkkarissa kun joltain tuottajalta kysyttiin, että miksi on niin, että elokuvissa esiintyy enemmän miehiä kuin naisia. Tuottaja väitti, että naisia on vähän siksi, että suurin osa elokuvista suunnataan naisille. Aika jännästi käsitetty. Valhehan se oli.

Kyse on siitä, että koska suurin osa elokuvista on suunnattu ihmisille, niin mies toimii parempana, neutraalimpana pintana ihmisen kuvalle. Mies on astetta valkoisempi taulu, mutta pienellä viitseliäisyydellä naisenkin kuvaa voisi puhdistaa. Ellei ole niin, ettei viitsitä kun se on vain kuva, josta ei tarvitse välittää.

Naisia olisi niin lasten kuin aikuisten elokuvissa enemmän jos muistettaisiin, että naiseutta voi esittää myös epäviihteellisesti ja arkisesti. Henkilön naiseus voidaan jopa välillä jättää täysin rauhaan, jättää kommentoimatta, jättää esittelemättä. Nainen voi olla ruma olematta Ruma Betty, läski olematta Big Mama, ujo olematta Neitsyt, vihainen olematta Hysteerinen. Lista on pitkä.

Olen seitsemänvuotiaasta asti etsinyt piilopaikkaa naista esittävän muotokuvan kiimaiselta katseelta. Onko se reilua? Jos naiskuva päivitettäisiin ajan ja puheiden tasolle, heräisikö lähinnä primitiivinen pelko siitä, että kuka sitä naiseuden ydinasetta oikein valvoo, kun se ei ole neonvaloilla merkitty?

Nainenko itse?

Ruusu Haarla

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu