splash_image.jpg

Pieni on kaunista

Isot jyräävät myös luomubisneksessä. Hemmotellut bopot eivät piittaa kuinka reilusti oma luomuleipä on tuotettu. Tuusulan Oma maa pistää hanttiin.

Luomussa haisee nyt raha. Sen ovat huomanneet myös marketit ja Knorrin kaltaiset isot valmisruokabrändit. Jalkoihin jää luomuviljelyn alkuperäinen tavoite, jossa luonnon lisäksi pidetään viljelijän puolta. Alan nousukaudesta huolimatta maatiloilla voidaan huonosti.

”Toisin kuin esimerkiksi Etelä-Amerikassa, eurooppalaisissa luomusäädöksissä ei huomioida sosiaalista oikeudenmukaisuutta”, luomuviljelijä Jukka Lassila sanoo.

Kotimaan maatiloilla tehdään alhaisen tuntiansion vuoksi yleisesti yli 10-tuntista työpäivää. Viljelijän palkaksi tulee keskimäärin viisi euroa tunnilta. Mukaan on laskettu maataloustuet.

”Tilakokojen kasvattaminen ei ole vastannut laskeviin hintoihin. Oikeudenmukaisuutta saadaan vain, jos tuottajat ottavat myös jalostuksen ja myynnin omiin käsiinsä.”

”Tuottajat alkoivat tehdä niin jo 1900-luvun alussa ja järjestäytyä osuuskuntiin. Jos se oli silloin mahdollista, on sen oltava nytkin. Tarve on yhtä suuri.”

Niinpä Lassila perusti Oma maa -nimisen osuuskaupan yhdessä kahden muun viljelijän kanssa. Nyt mukaan on tullut pari viljelijää ja leipuri.

”Tilat olivat jo aiemmin harjoittaneet suoramyyntiä. Kysyntä kasvoi, ja oli mielekästä perustaa yritys, joka hyödyttää muutakin kuin tuotantoketjun ylintä porrasta.”

Oma maa maksaa tuottajilleen raaka-aineesta tuotantokustannuksia vastaavan hinnan, 2–3 kertaa markkinahintaa enemmän. Hyllyssä tämä näkyy parikymmentä prosenttia markettia korkeampina hintoina.

Mitä markettien harjoittama polkuhinnoittelu merkitsee käytännössä? Lassila poimii varoittavan esimerkin luomukaaleista ja -porkkanasta. Niiden koko Suomen myynneistä 90 prosenttia tulee yhdeltä tilalta. Monopoli pitää, koska hinnat on kilpailtu todella alas. Lassila ei silti kadehdi muutaman suurtilan asemaa.

”Kauppa ei ole niillekään kannattavaa, mutta ne menisivät konkurssiin, elleivät myisi keskusliikkeiden sanelemaan hintaan. Rahaa ei jää investointeihin.”

Tuottajien omat kaupat ovat tarpeen myös pienempien luomuputiikkien ja -tukkujen käyttäytymisen vuoksi. Lassilan mukaan monet niistäkin ostavat sieltä, mistä helposti ja halvimmalla saavat. Se tarkoittaa esimerkiksi kiinalaista valkosipulia ja kanadalaista hernettä.

Yhtä lailla ongelmallisena Lassila pitää sitä, että tällä hetkellä suomalainen alihinnoiteltu bulkkiluomu sotkee muiden maiden viljelijöiden kotimarkkinoita. Suurin osa täällä tuotetusta luomuviljasta myydään ulkomaille.

Lassilan osuuskunta myy ruokaa myös ruokapiireille. Ruokailijat voivat etukäteispyynnöillään vaikuttaa siihen, mitä tiloilla tuotetaan. Toivottavaa olisi, että asiakkaat innostuisivat joskus vierailemaankin maaseudulla.

”On hyvä, jos ihmiset näkevät, miten vaikkapa hamppuöljyä tehdään. Ei se ole vain kone, vaan joku tyyppi puristaa öljyn ja pakkaa tuotteen”, Lassila muistuttaa.

”Ihmiset voisivat myös maksaa osan ruoastaan osallistumalla peltotöihin tai tuotteiden jalostukseen. Esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa toimii aikapankkeja, joiden järjestelmissä näin voi tehdä.”

Toistaiseksi Oman maan kaupassa on tarjolla vain vähän jalosteita. Yleensä etenkin yrittäjät haluavat nostaa jalostusastetta paremman hinnan vuoksi, mutta Lassila puolustaa raaka-aineita. Ne ovat laadukkaampia.

”Suosittelen, että ihmiset tekisivät itse ruokaa terveellisistä raaka-aineista. Marketissa tuoreet raaka-aineet ovat usein kalliimpia kuin jalosteet, mutta on se sitten paskaakin, mitä syödään.”

Entä kiireiset ja ruoanlaitolle allergiset? Vastauksena pikaruoan kysyntään viljelijäyrittäjät kehittelevät esimerkiksi reseptiä kasvispihviaineksiin.

Oma maa, Rannankoukku 18, Tuusula. oma.mycashflow.fi

Päivi Mattila

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu