Petrodollarisodat

Lukuaika: 5 minuuttia

Petrodollarisodat

Iranin tuleva öljypörssi uhkaa syrjäyttää dollarin aseman öljykaupan valuuttana. Samalla se on todellinen syy kiistaan Iranin ydinohjelmasta.

NYKYSOTIEN TAUSTALLA vaikuttavat ristiriidat ovat liittyneet talouteen ja luonnonvaroihin. Tänä päivänä näiden yhteenkietoutuneiden ristiriitojen joukkoon kuuluvat myös kansainväliset valuutat.

Geopoliittiset jännitteet Yhdysvaltojen ja Iranin välillä eivät rajoitu julkisesti lausuttuun huoleen Iranin ydinohjelmasta, vaan todennäköisesti niihin sisältyy Iranin aie käynnistää euroon perustuva öljykauppajärjestelmä.

Kuten Irakin sodassa sotilasoperaatiot Irania vastaan liittyvät makroekonomiseen ”petrodollarikierrätykseen” sekä julkilausumattomaan, mutta todelliseen uhkaan dollarin valta-asemalle, jos eurosta kehittyy vaihtoehtoinen öljyvaluutta.

On käynyt selväksi, että Yhdysvaltojen todelliset vaikuttimet vallata Irak olivat maan öljy- ja maakaasuvarojen strateginen kontrolloiminen sekä dollarin monopoliaseman turvaaminen kansainvälisillä öljymarkkinoilla.

Vuonna 2003 maailma seurasi sotaa, jonka motiivit olivat petrodollari ja lähenevä öljyhuippu. Tämä väite sai vahvistusta viimeistään silloin, kun selvisi, että Irakin uudelleen käynnistynyt öljymyynti oli palautettu euron sijasta dollarivaluuttaan.

MITÄ TULEE IRANIN TAPAUKSEEN, viimeaikaiset lehtiartikkelit ovat paljastaneet Pentagonin aktiivisesti suunnittelevan operaatioita Iranin ydinvoimalaitoksia vastaan.

Vaikka julkisuudessa esitetyt perustelut operaatiolle ovat seurausta Iranin oletetusta ydinaseohjelmasta, taustalla vaikuttaa jälleen julkilausumattomia makroekonomisia tekijöitä petrodollarisotien toiselle vaiheelle – kyse on suunnitteilla olevasta Iranin öljypörssistä. Iran on aikeissa tehdä paljon pahemman rikoksen kuin mitä Saddam teki siirtäessään Irakin öljyviennin eurovaluuttaan.

Teheran suunnittelee alkavansa ensi maaliskuussa kilpailla kansainvälisillä öljymarkkinoilla New Yorkin raaka-ainepörssin NYMEX:n (New York Mercantile Exchange) ja Lontoon kansainvälisen öljypörssin IPE:n (International Petroleum Exchange) kanssa käyttäen eurovaluuttaista öljykauppajärjestelmää. Iranin öljypörssi tarkoittaisi sitä, että ilman Yhdysvaltojen väliintuloa euro saa tukevan jalansijan kansainvälisessä öljykaupassa.

Ottaen huomioon USA:n velkaongelman sekä uuskonservatiivien pyrkimyksen vahvistaa USA:n maailmanherruutta, Teheranin tavoite ilmiselvästi kaventaisi dollarin ylivaltaa ratkaisevan tärkeillä kansainvälisillä öljymarkkinoilla.

VIIME VUODEN keväästä lähtien Pentagonin huolestuneiden työntekijöiden salaa vuotamat tiedot ovat paljastaneet, että Washingtonin uuskonservatiivit laativat vaivihkaa mutta aktiivisesti hyökkäyssuunnitelmia Irania vastaan.

Vielä huolestuttavampi oli The American Conservative -julkaisussa ilmestynyt tiedusteluanalyytikko Philip Giraldin artikkeli, joka käsitteli mahdollista ydinasehyökkäystä Iraniin. Siinä kerrottiin USA:n Iranin vastaisen sotilassuunnittelun uudesta aktivoinnista. Mukana oli sokeeraava paljastus. Jos Yhdysvaltojen maaperällä tapahtuu uusi syyskuun 11. -tyyppinen terroristihyökkäys, varapresidentti Dick Cheneyn osasto haluaa, että Pentagon on valmistautunut hyökkäämään Iraniin taktisilla ydinaseilla – riippumatta siitä, onko Iranin hallitus mitenkään sekaantunut terroristihyökkäykseen USA:ta vastaan.

TOTUUS ON, että petrodollarin ylivalta on murenemassa. Se pakottaa vääjäämättä USA:n merkittävästi muuttamaan nykyistä vero-, velka-, kauppa- ja energiapolitiikkaansa, jotka ovat vakavasti epätasapainossa.

Tähän asti yksi vaikeimpia esteitä europohjaisen öljykaupan tiellä on ollut eurovaluuttaisen hinnoittelumekanismin puuttuminen. Kolme tärkeintä nykyistä hinnoittelumekanismia, WTI (West Texas Intermediate crude), Norjan Brent ja Yhdistyneiden arabiemiraattien Dubai, käyttävät dollaria. Kesästä 2003 lähtien Iran on kuitenkin vaatinut maksun euroissa viennistä Eurooppaan ja Aasian ACU-maihin (Asian Clearing Union), vaikka öljy hinnoitellaankin vielä nimellisesti dollareissa.

Iranin aikeista perustaa öljypörssi kerrottiin viime vuoden kesäkuussa. Ilmoitus merkitsee, että Iranin öljypörssi ryhtyisi kilpailemaan Lontoon IPE:n ja New Yorkin NYMEX:n kanssa. Molemmat ovat yhdysvaltalaisen konsortion omistuksessa ja niitä hallinnoi Atlantasta käsin toimiva Intercontinental- Exchange -yhtiö.

Iranin öljypörssin makroekonomiset seuraukset ovat huomattavat. Iran vaihtoi vuoden 2003 puolivälissä EU- ja ACU-maista tulevien öljyvientitulojen valuutan euroksi, joten on järkevää olettaa, että Iranin öljypörssi tuo tullessaan neljännen öljyn hinnoittelumekanismin, jonka valuutta olisi euro.

Toteutuessaan öljypörssi poistaisi tärkeimmän teknisen esteen sen tieltä, että kansainväliseen öljykauppaan syntyisi laajapohjainen petroeurojärjestelmä. Puhtaasti talous- ja rahapoliittisesta näkökulmasta petroeurojärjestelmän syntyminen on looginen kehityskulku, kun otetaan huomioon, että EU on Opec-tuottajille suurempi öljyntuoja kuin USA ja noin 45 prosenttia Lähi-idän tuonnista on peräisin EU:sta.

Iranin öljypörssi tietäisi suojautumista valuuttaheilahteluilta petrodollarin ja petroeuron välillä sekä perustaltaan uudenlaista dynamiikkaa maailman suurimmilla markkinoilla, öljyn ja maakaasun kaupassa. USA ei voisi enää niin helposti lisätä velanottoaan valtionvekseleiden kautta, kun dollarin kysyntä ja likviditeetti vähentyisivät.

NYKYISTEN TIETOJEN MUKAAN öljypörssi aloittaa toimintansa 20. maaliskuuta 2006, Iranin ajanlaskussa uudenvuodenpäivänä. Iranin öljypörssin perustaminen – jos se onnistuu hyödyntämään euroa öljykaupan valuuttanaan – käytännössä poistaisi esteet petroeurojärjestelmän vakiintumiselle kansainväliseen öljykauppaan.

Vuosina 2003–2004 Venäjä ja Kiina ovat huomattavasti kasvattaneet keskuspankkiensa eurovarantoja. Tämä vaikuttaa etukäteen suunnitellulta liikkeeltä, jonka tarkoituksena on helpottaa euron odotettua nousua toiseksi maailmanvaluutaksi.

mainos

Kiinan heinäkuinen ilmoitus yuanin revalvaatiosta ei ollut läheskään niin tärkeä kuin päätös irrottautua dollarisidoksesta ja siirtyä valuuttakoriin, joka todennäköisesti koostuu ainakin jenistä, eurosta ja dollarista. Lisäksi Kiinan revalvaatio alensi sen öljyntuontikustannuksia kahdella prosentilla, koska öljykaupat hinnoitellaan vielä dollareissa, mutta on kyseenalaista, kuinka pitkään tämä monopoli vielä säilyy.

Lisäksi geopoliittiset panokset nousivat Bushin hallinnolle huomattavasti 28.10.2004, kun Iran ja Kiina allekirjoittivat öljyn ja maakaasun kauppasopimuksen, jonka arvo on noin 70–100 miljardia dollaria.

Kiinan öljyntuonnista tällä hetkellä noin 13 prosenttia on peräisin Iranista. Irakin sodan jälkeen miehityshallinto perui öljyvarojen hyödyntämistä koskevat sopimukset, jotka Ranska, Venäjä, Kiina ja muut valtiot olivat 1997–2002 solmineet Saddamin hallinnon kanssa.

Näiden 1,1 biljoonan dollarin arvoisten sopimusten peruminen synnytti poliittisia jännitteitä Yhdysvaltojen sekä EU:n, Venäjän ja Kiinan välille. Kiinan hallitus saattaa pelätä, että sama kohtalo odottaisi Kiinan investointeja Iraniin, jos Yhdysvallat kykenisi hyökkäämään ja kukistamaan Teheranin nykyhallinnon. Vaikka USA haluaa säilyttää petrodollarin johtoaseman, Iranin ydinvoimalaitoksiin kohdistuvan hyökkäyksen geopoliittiset riskit laukaisisivat vakavan kriisin Washingtonin ja Pekingin välille.

ON SELVÄÄ, että yhteenotto ja mahdollinen sota Iranin kanssa saattaa käydä toteen Bushin toisen kauden aikana, mutta strategiaan sisältyy kiistatta lukuisia taktisia riskejä.

Ensinnäkin, toisin kuin Irakilla, Iranilla on vahvat sotilaalliset voimavarat. Toisekseen Shock and Awe -taktiikan toistaminen ei olisi suositeltavaa, koska Iran on sijoittanut Abu Musan saarelle kehittyneitä ohjusjärjestelmiä, joilla se kontrolloi kriittistä Hormuzinsalmea. Kaikkien Persianlahdelta tulevien öljytankkereiden on kuljettava Hormuzinsalmen kautta.

On todennäköistä, että menestyksekäs Iranin öljypörssi päättäisi petrodollarin johtoaseman monopolivaluuttana. Tästä syystä pitäisi löytää asteittainen lähestymistapa, jotta USA:n talous välttyy äkkijyrkältä suistumiselta sekasortoon.

Monenkeskinen öljyvaluuttakompromissi EU:n ja Opecin kanssa olisi varmasti parempi vaihtoehto kuin Irakin sodan toistaminen Iranissa tai uusi CIA:n tukema vallankaappaus vuoden 1953 tavoin.

USA:lla on mahtava sotilasvoima ja sen tiedustelupalvelulla on kykyä puuttua muiden valtioiden sisäisiin asioihin, mutta väliintulo Iraniin olisi USA:lle vaarallinen, kenties jopa kohtalokas, Irakin tukalan tilanteen takia.

Seurauksena olisi pikemminkin se, että ilman todisteita Iranin kielletystä ydinaseohjelmasta USA:n tai Israelin hyökkäys Iranin ydinvoimalaitoksia vastaan todennäköisesti vain vahvistaisi Iranin kansainvälistä asemaa ja vähentäisi Iranin vastaisten kansainvälisten pakotteiden uhkaa.

VIELÄ EI OLE VARMAA, ryhtyykö USA sotilaallisiin toimiin epätoivoisessa pyrkimyksessään säilyttää petrodollarin ylivalta.

Huolimatta tiedustelupalvelujen äskettäisestä arviosta, joka vähätteli Iranin mahdollista ydinaseohjelmaa, vaikuttaa yhä todennäköisemmältä, että Bushin hallinto saattaa käyttää ydinaseiden leviämisen torjumista tekosyynä väliintulolle. Samaan tapaan kuin se ennen Irakin sotaa pelotteli Saddamin joukkotuhoaseilla.

YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet Kiina ja Venäjä sekä EU-maat Ranska ja Saksa todennäköisesti käyttäisivät veto-oikeuttaan ilman selkeää näyttöä Iranin syyllisyydestä suuren luokan terrorihyökkäykseen ja torjuisivat USA:n ajaman päätöslauselman, jossa kehotettaisiin voimankäyttöön Irania vastaan.

Yksipuolisen hyökkäyksen seurauksena USA:n hallitus joutuisi eristyksiin kansainvälisen yhteisön silmissä, ja on varteenotettava mahdollisuus, että tällainen avoin toiminta provosoisi muut teollisuusmaat reagoimaan strategisesti hylkäämällä dollarin. Tällainen selkkaus loisi todellakin paineita Opecille ja / tai Venäjälle siirtyä kohti petroeurojärjestelmää ja pyrkiä näin rampauttamaan USA:n talouden ja maailmanlaajuisen sotilaallinen läsnäolo.

VAIKKA MAAILMAN keskuspankit olisivat äärimmäisen vastentahtoisia ”dumppaamaan” dollaria, niiden kannalta perustelut dramaattiselle toimenpiteelle olisivat varsin suoraviivaiset: maailmanyhteisö on riippuvainen Persianlahden öljy- ja maakaasuvarannoista.

Teollisuusmaat siis varsin todennäköisesti ryhtyisivät koordinoituihin toimiin valuuttamarkkinoilla estääkseen uuskonservatiiveja ajamasta epätoivoista strategiaansa maailman suurimpien fossiilisten energiavarojen kontrolloimiseksi. Toimiin, jotka johtaisivat dollarin ajautumiseen kriisiin ja Yhdysvaltojen talouden rampautumiseen, ei ryhdyttäisi USA:n kansalaisten rankaisemiseksi, vaan jotta voitaisiin estää uusi yksipuolinen sota ja sen mahdollisesti tuhoisat vaikutukset öljyntuotannolle ja – kuljetukselle Persianlahdella.

Ilman USA:n hyökkäystä vaikuttaa ilmeiseltä, että Iranin eurovaluuttainen öljypörssi aloittaa toimintansa ensi maaliskuussa. Loogisin ja soveliain USA:n strategia olisi neuvotella EU:n ja Opecin kanssa kompromissi siirtymisestä kohti kahden valuutan järjestelmää kansainvälisessä öljykaupassa.

William R. Clarkin artikkelin on suomentanut Sampo Vesterinen. Clark on yhdysvaltalainen tietoturvallisuusanalyytikko, joka on kirjoittanut kirjan Petrodollar Warfare: Oil, Iraq and the Future of the Dollar. Clarkin artikkelin voi lukea lyhentämättömänä ja viitetietoineen täällä.

William R. Clark

  • 9.9.2009