Perhosen oppitunnit

Kun ihminen päättää jotakin ja kestää sen vaivojansa vaikertamatta, silloin ihmekin on mahdollista: yksi hauras perhonen voi panna kokonaisen miljonäärikorporaation polvilleen.

Syksyllä 1997 Julia Butterfly Hill -niminen aktivistinoviisi käveli Kalifornian punapuumetsiä puolustavan luonnonsuojelijajoukon metsäleiriin ja ilmoitti haluavansa tehdä jotakin estääkseen seuduille kaavaillut avohakkuut. Kun Hill joitakin päiviä myöhemmin kiipesi Lunaksi nimetyn jättimäisen punapuun latvaan viivyttääkseen sen kaatamista, hänellä ei ollut aavistustakaan millaiseen seikkailuun oli astunut.

Melkein heti sen jälkeen kun Hill oli kotiutunut Lunan latvukseen, luontoaktivistien ja Pacific Lumberin välille leimahti avoin sota. Puutavarayhtiö yritti häätää mielenosoittajat mailtaan väkivalloin ja näännyttää Hillin nälkään. Aktivistit taas vastasivat tilanteeseen kiihdyttämällä massaprotesteja ja viemällä kiistan lööppeihin.

Kiristyneen ilmapiirin keskellä Hill vannoi, ettei laskeutuisi Lunasta ennen kuin se oli virallisesti suojeltu. Hän piti sanansa. Ja pysyi puussa huikeat 738 päivää – eli reippaasti yli kaksi vuotta.

Hill kirjoitti myöhemmin kokemuksestaan eloisan ja syvällisen kirjan The Legacy of Luna, jossa hän kuvaa puussaelämisen arkisia käytäntöjä, päättäväisyytensä ja itseluottamuksensa kasvua, ajoittaisia epäuskonkausiaan, vääjäämätöntä muuttumistaan julkisuuden henkilöksi, henkilökohtaisen suhteen syntymistä kotipuunsa kanssa ja ennen kaikkea harvinaislaatuisesta koettelemuksestaan ammentamiaan opetuksia.

Erään poikkeuksellisen raivokkaan talvimyrskyn aikana hän valvoi useita päiviä putkeen, roikkui huojuvan puun rungossa viimeisillä voimillaan ja oli jo varma elämänsä päättymisestä. Äärielämyksensä keskellä hän kertoo kokeneensa syvän henkisen avautumisen, kulkeneensa ikään kuin kuolemanpelon läpi sen toiselle puolelle ja siten vapautuneensa siitä.

Myrskyn viimein mentyä hän saattoi vain havahtua huimaavaan oivallukseen: ”Tajusin, että koska olin päästänyt irti kaikista kiintymyksistäni – mukaan lukien kiintymyksen omaan elämääni –, kenelläkään ei ollut enää minkäänlaista valtaa minuun. He voisivat halutessaan ottaa elämäni minulta, mutta minä en enää eläisi hetkeäkään pelon ohjaamana.”

Ilmiselvän uskonnollisuutensa ohella Hillin valaistumiskokemus on hyvin gandhilainen muistutus ihmisen tahdonvoiman poliittisuudesta. Kun ihminen päättää jotakin ja kestää sen vaivojansa vaikertamatta, silloin ihmekin on mahdollista: yksi hauras perhonen voi panna kokonaisen miljonäärikorporaation polvilleen.

Tero Tähtinen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu