Perhe on pahin

Aleksi Salmenperää voi hyvällä syyllä kutsua miesohjaajaksi. Arvostelussa elokuva Paha perhe.

Aleksi Salmenperää voi hyvällä syyllä kutsua miesohjaajaksi. Ei vain hänen sukupuolensa takia, vaan siksi, että hänen elokuvissaan sekä aihe että näkökulma pyörivät paljon miesidentiteetin rakentumisen ympärillä.

Miehen työ (2007) oli kuvaavinaan miesprostituutiota, mutta oikeastaan se käsitteli suomalaisen miehen suhdetta työhön ja perheeseen. Paha perhe jatkaa näistä teemoista, tosin sillä erotuksella, että työ on häivytetty sivurooliin, ja keskeinen ihmissuhde näyttää päättyneen yli 10 vuotta ennen elokuvan nykyhetkeä.

Elokuvassa mies saa yllättäen kuulla entisen vaimonsa kuolleen. Ulkomailla äitinsä kanssa asunut yhteinen, nyt jo aikuistunut tytär päätyy yllättäen isänsä uusperheeseen.

Perheenpäänä patsastellut juristi-isä huomaa olevansa entinen patriarkka. Pian hän menettää otteensa jopa omasta elämästään.

Isän päähän iskostuu epäilys, että hänen vieraaksi kokemallaan tyttärellä ja oidipaalista isänmurhaa tekevällä pojalla on keskenään seksisuhde.

Entä jos onkin? Salmenperä käsittelee haastavaa asetelmaa kaikkea muuta kuin helpoimman kautta. Tabun äärelle mennään häpeämättömästi sekä psykologisen draaman että räävittömän mustan huumorin keinoin.

Salmenperä ei tee elokuvan einestuotteita vaan sorvaa lopputuotteeksi ammattilaisen laadukasta käsityötä.

Aleksi Salmenperä: Paha perhe. Teattereissa nyt. Neljä tähteä.

Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu