splash_image.jpg

Performansessa!

Muna lensi mansessa, kun Tampereen Hirvitalon taiteilijat juhlivat kesän loppua. Hilpeä fiesta päättyi rauhanomaiseen kahakkaan.

Hirvitalon performanssifiesta keräsi elokuussa sankan joukon taidesissejä Pispalan rinteeseen otsikolla politiikka. Fiesta laajeni Hirvitalolta Pyhäjärveen ja myös kaupungille. Näsipuistossa Krisse Sydän kysyi yleisöltä, onko hän mies vai nainen, juuri niin miesnaisellisesti, että onko sillä väliä?

Sebastian Boulter esitti tyylikkään sukupuolenvaihdosshownsa porno- ja väkivaltaviihdettä suoltavan tv:n varjossa. Lopulta töllö pimeni feminiinisestä moukarin iskusta.

Persuryhmä Scandinavian punks pyydysteli kaupungilla ”leijonaa”. Persjunteiksi naamioituneet punkkarit ajoivat leijona-asuista ”maahantunkeutujaa” kiinni.

He vaativat, että kaikki leijonat ja niiden kuvat (jääkiekkoleijoniltakin!) pitää poistaa Suomesta ja vaakunaeläimeksi karhun, oravan tai sillin.

Puoliksi suomalainen Amal Laala jakoi osallistujille suomisuulappuja ja kyseli torilla kulkijoilta heidän asenteistaan. Juuri kukaan ei vastannut.

Ismo Torvisen esityksessä myytiin Janne Rahkila huutokaupalla orjaksi, intialainen Suvadeep Das meklarina. Fiestan organisaattori Teemu Takatalo osti hänet miinus 10 eurolla eli kauppias sai maksaa ostajalle. Orja teki käskystä esityksiä koko päivän.

Yleisöä hiukan pelotti Philip Pedersenin kehotusesitys tulla hänen perässään paikalliseen Anttilaan täyttämään ostoskori kaikenlaisella romppeella ja koristella niillä dramaattisesti jokin toinen myyntiosasto. Rohkeimmat lähtivät. Koomisella häirinnällä oli tarkoitus osoittaa kaiken krääsän turhuus.

Päivät huipentuivat rajuihin munanheittokisoihin Taidemuseon puistopihalla. Mustiksi maalatuista munista vaivalloisesti tehdyn neliön rikkoi pikkulapsi. Välillä teoksen äiti Caroline Trigo kävi pyöriskelemässä sen päällä mustissa trikoissa. Esityksen jälkeen rieha vasta alkoi: munasota kaikki kaikkia vastaan, jonka jälkeen jengi poistui paikalta tyytyväisenä vaatteet ja naamat keltuaisessa.

_______________

Kuvaluddiitti

Analoginen taide kehittää aivoja, väittää Philip Pedersen.

Philip Pedersen on 40-vuotias outsidertaiteilija, joka on asunut Tampereen Pispalassa 2000-luvun alusta. Hän on eräs Hirvitalon perustajista.

”Olen kierrellyt paljon maailmaa. Jäin Suomeen varmaankin Hirvitalon vuoksi. Se on harvinaislaatuinen paikka, jossa ihmiset voivat kokoontua ja toteuttaa ideoitaan, ja se on kaikille avoin. Töitä tehdään yhteisvoimin.”

”Kiinnostus painokuviin tulee lapsuudestani. Balttilainen äitini tapasi tanskalaisen isäni sodan jälkeen Etelä-Saksassa. Äiti oli graafikko ja isä tietosanakirjojen myyjä. Elin kuvien ympäröimänä.”

Pedersenin kuvakollaaseissa rinnastuvat pöyristyttävät uutiskuvat korneihin mainoksiin ja taidekuviin. Sarjakuvat, valokuvat, kortit, piirrokset ja karkkipaperit täydentävät kirjavaa kuvarunoelmaa.

”Näin Picasso-näyttelyn 10-vuotiaana Frankfurtissa. Se väänsi silmäni ympäri ja ryhdyin maalaamaan. Sittemmin luovuin siitä. Miksi tehdä uusia kuvia, kun maailma on täynnä valmiita?”

Pedersen käyttää esityksissään nimeä Philip Luddite viitaten 1800-luvun alun luddiitteihin, jotka muodostivat ensimmäisen antiteknologinen liikkeen. He tuhosivat kehruukoneet tehtaista, koska ne veivät käsityöläisten työpaikat.

”Työskentely käsillä leikaten ja liimaten on minun vastaiskuni tietokonemaailmaa vastaan. On tutkittu, että internet kutistaa aivoja. Minulla ei ole tietokonetta, enkä käytä sillä tehtyjä kuvia. Rakastan vanhojen painotuotteitten sävyjä ja hajuja ja haluan kehittää aivojani.”

Erkki Pirtola

Pedersenin kirjavideo www.yleisradio.net/video/69-queer-rebel

_______________

Erkki Pirtola

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu