Pääkirjoitus: Ongelma on siinä, että idealismia pursuavan markkinapuheen oikea tavoite on tehdä tulonsiirto yhteiskunnan tietopääoman perustasta liike-elämän hankkeiden tukemiseen.
Lama toi hyötykeskustelun yliopistoille, kun niukkenevista varoista laitettiin kilpailemaan tutkijamyyrien lisäksi myös laitokset ja tiedekunnat. Tehostettu tulosohjaus kohdistui tutkintojen määrään ja kannusti tinkimään niiden laadusta. Uusi aika opetti tuotteistamaan ja sen jälkeen huippuyksiköt ja -tutkijat ja huippu-milloin-mitkäkin ovat kuuluneet akateemisen resurssikilvan perusläppään.
Kehityksen vääjäämätön tulos on ehdotus huippuyliopistosta, jonka varjolla korkeakoulumäärärahoja ollaan järjestelemässä uudestaan paitsi korkeakoulujen välillä, myös niiden sisällä.
Huippuyliopistossa ei olisi mitään vikaa, jos sillä tarkoitettaisiin monialaisen, pitkäjänteisen ja luovan tutkimuksen ja opetuksen vahvistamista. Ongelma on siinä, että idealismia pursuavan markkinapuheen oikea tavoite on tehdä tulonsiirto yhteiskunnan tietopääoman perustasta liike-elämän hankkeiden tukemiseen.
Eräs huippuhankkeen puolesta puhujista on professori Pekka Himanen, joka ponkaisi yliopistomaailman ihmelapseksi suoraan laman hengestä. Hänessä realisoituu koko yliopistomaailman muutos.
Aika on valinnut pekka Himasen johtotähdekseen. Hän osaa yhdistää kekseliäät käsitteet, kansainvälisyyden ja teknologian ihannoimisen eettiseen välittämishöpinään. Ajatelkaapa, jos yliopistomaailman johtotähtenä olisikin Linus Torvalds ja hänen käyttöjärjestelmänsä.
Ajatelkaapa, jos suomalaista yliopistoa kehitettäisiin linux-käyttöjärjestelmän hengessä. Ilmainen, yhteisöllinen, helposti levitettävä, kenen tahansa kehitettävä. Verrataanpa näitä arvoja hallitusohjelman iskusanoihin ”kannustava”, ”välittävä”, ja ”vastuullinen”. Sanoissa on samaa klangia mutta ne eivät tarkoita samaa. Toinen on totta, toinen on pelleilyä.
Myös Ulkomaalaisvirasto pelleilee, tosin ihmisten hengellä. Tässä numerossa sivulla kuusi kerrotaan kongolaisesta tutkijasta Gilbert Adista. Turvapaikanhakijaa ollaan palauttamassa Kongoon, josta hän pakeni brutaalia kidutusta. Palautusta perustellaan sillä, että hänen lapsensa eivät asu Suomessa. Perheen on hyvä olla yhdessä.
Sama peruste ei päde kuitenkaan aina. Voimassa on seurattu useaan kertaan Bazalakien kurdiperheen tapausta. Isä on Suomen kansalainen, aikuiset lapset eivät. Lapset saisivat töitä isänsä yrityksessä, ja työlupaa vilautteli jo sisäministerin avustajakin. Toisin kävi. Perheen tytöt muilutettiin ennen pääsiäistä Metsälän säilöönottoyksikköön lukkojen taakse. Tytöt lähetetään takaisin Turkkiin. Mihin Ulkomaalaisviraston perhearvot katosivat?
Porvarihallituksella olisi nyt mahdollisuus realisoida hallitusohjelmansa lupaus maahanmuuton inhimillistämisestä.
Usko oikeusvaltioon murenee päivä päivältä.
Uskoa horjuttaa myös jo etukäteen se, millaisen turvanäytöksen poliisi luo Euromayday-tapahtumasta vappuaattona. Paikalla lienee poliisi, rajavartiosto ja armeija.
Euroopassa poliittiset päättäjät ovat jo pitkään antautuneet globaalien markkinavoimien edessä. Samalla he ovat etsineet helppoa vihollista mielenosoittajista ja aktivisteista. Keskiluokkaa on helpompi pelotella anarkisteilla kuin tarjota rehellistä vastausta siihen, mistä kasvava sosiaalinen epävarmuus oikeasti johtuu.
Kimmo Jylhämö
