splash_image.jpg

Pelkkää paperia

Talousdemokraatit haluavat rahat pois pankeilta.

”Moni myöntää kahden kesken, että talousdemokratiassa on järkeä. Julkisesti he eivät halua, että heitä yhdistetään meihin”, sanoo porvoolainen ekonomi Lars Österman, 51, Suomen Talousdemokratia ry:n puheenjohtaja ja Suomen talousdemokraattisen puolueen perustaja. Yhdistys on Suomessa uusi ja puolue kannattajajäsenten keräämisvaiheessa.

Kiinassa oli käytäntönä 1200-luvulla, että keisari loi kansansa tarpeeseen riittävästi vaihdantavälinettä. Rahaa.

”He käyttivät mustia paperilappuja, joihin keisari laittoi oman puumerkkinsä. Se oli ihan käypää rahaa. Ei siellä mitään kultaa ollut kierrossa, eikä kultakuitteja”, Österman kertoo.

Kultaa piti lopulta jatkaa kuparilla, jotta rahaa riittäisi kaikille. Juuri tässä on talousdemokraattisen ajattelun ydin. Raha luodaan tyhjästä. Mutta nykyään rahaa eivät luo valtiot, vaan yksityiset yritykset – pankit.

”Kun asiakas lainaa pankilta, hän allekirjoittaa velkasitoumuksen, joka antaa pankille oikeuden rahallistaa velan pääoma. Se näkyy tilin saldossa, mutta luodaan pankin kirjanpidolla. Tuosta noin, nap nap”, Österman napauttaa.

”Pankki ei anna mitään omastaan velkaa vastaan. Yhtä hyvin julkisyhteisöt voisivat luoda kaiken tarvittavan rahan – ilman velkaa.”

”Allekirjoitettu velkakirja rahallistetaan tilille. Sillä maksetaan laskuja ja siitä tulee osa yhteiskunnan rahankiertoa. Kun laina on maksettu takaisin, se poistuu kierrosta. Korkojen kanssa.”

Korkoja käytetään pankin työntekijöiden palkkojen maksuun, palveluiden ostamiseen ja veroihin. Osa rahasta palautuu kiertoon eri reittejä, mutta ei koskaan kaikki.

”Tästä hyötyvät pankkien suuromistajat ja pankinjohtajien kaverit. He voivat antaa kavereilleen vaikkapa täysin korotonta lainaa. ”

Rajattomalla ostovälineellä voi kaapata yrityksiä ja teollisuutta. Jopa muuttaa kokonaisen maan teollisuuden rakennetta.

”Suomessa 75 prosenttia pankeista on ulkomaalaisomistuksessa, ja rahaa virtaa koko ajan valtavasti ulos. Ja kun rahaa poistuu, syntyy pikkuhiljaa matalasuhdanne.”

Talousdemokratian toinen perusidea on perustulo, poliittinen kiistakapulaa, joka yhdistyy nopeasti kommunismiin ja totalitarismiin.

”Työtä ei enää riitä ostovoiman jakamiseen. Perustulo voisi olla myös julkisen vallan keino levittää rahaa oikeudenmukaisesti”, Österman sanoo.

”Nykyisellään rahajärjestelmä pakottaa talouskasvuun. Vihreästi ajattelevat ihmiset ovat huomanneet, että talouskasvu on lopulta aina kestämätöntä. Lisäkasvua on todella vaikea saavuttaa. Se tarkoittaa ihmisten korvaamista koneilla.”

Österman viittaa kintaalla vapaakauppasopimusten mukana tulleeseen teollisuuden ja työvoiman siirtämiseen sinne missä on halvinta.

”Orjakauppakin kukoisti aikansa. Nykyinen pankkitoiminta on taloudellista orjakauppaa. Nyt käydään ihmiskunnan viimeinen vapautustaistelu, koska rahajärjestelmän avulla meitä pidetään taloudellisina orjina.”

Ville Matilainen

Lue koko haastattelu Fifistä.

_______________

Pyramidien aika

Talousdemokratiassa on uuden avauksen tuntua, josta tulee virkamiesvaltaisessa konsensusmaassa aina hyvä fiilinki. Mutta mitä se tarkoittaisi, jos valtiot hoitaisivat rahan luomisen?

Ainakin valtion omistamaa pankkisektoria. Idea on hyvä, mutta ei niin vallankumouksellinen kuin talousdemokraatit luulevat. Esimerkiksi Etelä-Koreassa noudatettiin tätä mallia pitkälle 1980-luvulle. Olisi toki terveellistä, että valtiot voisivat kerätä tuotot toiminnasta, jonka tappiot ne näköjään keräävät joka tapauksessa.

Toinen mahdollinen tulkinta valtioille keskittyvästä rahan luomisesta on, että vaatimus pankkien vakavaraisuusasteesta nostettaisiin sataan. Tällöin vain keskuspankki loisi rahaa. Firmojen toimintalogiikan olisi muututtava niin paljon, että kyse olisi kapitalismin lopusta sellaisena kuin me sen tunnemme.

On muistettava, että pankkitoiminta nykymuodossaan on myös joiltain osin iloinen asia. Se on syrjäyttänyt pikavippejäkin paljon pahemman koronkiskonnan, joka on ollut historiassa köyhien orjuuttamisen yleisimpiä keinoja.

On myös mukavaa, että maailmaan rahoitetaan uudennäköistä toimintaa ja riskaabelimpiakin juttuja. Ja että köyhäkin voi omistaa kodin, kun kaikkea ei tarvitse tehdä säästetyllä pääomalla.

Toki nämä hyödyt ovat nykyisin lähinnä retorisen oikeutuksen asemassa. Niillä perustellaan koko yhteiskunnan resursseja säälimättömästi kuppaavaa ja täysin käsistä riistäytynyttä pankkijärjestelmää, ja siksi tähän ”hyvät pankit” -puheeseen on suhtauduttava äärimmäisen skeptisesti.

Mutta silti: hyvä aloite ei heitä lasta pesuveden mukana. Pankeilla on roolinsa, myös lainanannolla joka kiistatta ”luo rahaa”.

Sopiikin toivoa, että talousdemokraatit ovat keksineet jotakin sellaista uutta, joka mahdollistaisi rahoitusjärjestelmän pohtimisen kapitalismin klassisten kysymyksenasetteluiden ulkopuolella. Ei siis löysemmin rahaa ja enemmän riskejä, vastaan tiukemmin rahaa ja vaikeasti saatavat asuntolainat, vaan jotain ihan muuta.

Ehkä talousdemokratian ongelma ei ensi sijassa kuitenkaan ole ideologinen vaan poliittinen. Nimittäin jos liikkeen analyysi pitää paikkansa, pankkijärjestelmä on eräänlainen suurimuotoinen ja laillistettu Ponzi-huijaus. Ja Ponzi-huijauksille ominaistahan on se, että kukaan osallistujista ei tahdo romuttaa huijausta.

Päinvastoin: kaikki tahtovat roikkua mukana ja toivoa, että huijaus pysyy yllä vielä ainakin hetken.

Teppo Eskelinen

_______________

Ville Matilainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *