Paska duunissa?

Toisaalta: Paskaduuni yhdistetään lähes aina siivoojan työhön. Kuin ohimennen, häpeillen, todetaan ”olen nyt täs paskaduunis, ku ei muutakaan ny ilmenny”.

Paskaduuni yhdistetään lähes aina siivoojan työhön. Kuin ohimennen, häpeillen, todetaan ”olen nyt täs paskaduunis, ku ei muutakaan ny ilmenny”.

Arvokasta työtään väheksyvät ihmiset ohittavat alan epäkohdat, mutta ei kannata pettää itseään. Väliaikainen paskaduuni voi kestää pitkäänkin.

Uhoaminen ja pomon haukkuminen helpottaa vain hetkeksi. Kohta tyytymättömyys ja toivottomuuden tunne valtaa mielen. Siivoojat on jätetty yksin. Luullaan, että kuka tahansa on pätevä tähän tärkeään työhön eikä ammattitaitoa tarvita.

Pidetään yllä mitä ihmeellisimpiä stereotypioita alan toimijoista, kuten että siivoojat ovat tyhmiä, että siivoojan työ valitaan, kun ei muuhun kelpaa. Siivoojan itsetunto nujerretaan systemaattisesti. Jatkuva normittelu ja nöyryyttäminen tekee tehtävänsä.

Toimin aikoinaan ay-liikkeessä, josta käsin minulle komentoitiin, ettei siivooja tee tuottavaa työtä. Ammattiliitto PAM ja sen edustajisto on tukkinut siivoojien suut. ay-liike tuskin tuntee sanaa siivooja, tilalle on keksitty nimike palveluvastaava.

Jos toimenkuva muuttuu palveluvastaavaksi tai siistijäksi, oletetaanko, että se antaa glooriaa siivoojan työlle, vaikka mikään työssä tai sen tekijän kohtelussa ei muuttuisi?

Siivoojan roolista puhutaan aina vain jonkun suuremman ilmiön osana, esimerkiksi kun eri liikkeet ja järjestöt pohtivat yhteiskunnallisia ja globaaleja ilmiöitä. Tällöin siivooja on usein korvattu prekariaatti-sanalla. Nämä akateemiset humanistit ovat kyllä käyneet ”paskaduunissa” opiskelun lomassa, mutta eivät tietenkään sitoutuneet työhön kuten ammattisiivoojat, joita tällainen keskustelu hämää entisestään.

Keskustelut eivät johda mihinkään konkreettiseen, joka parantaisi ja nostaisi hiljaisen puurtajan asemaa ja arvostusta. On toisenlainenkin tie, järjestelmällisen toiminnan tie. Keskusteluakin on käytävä, mutta se tulee saattaa rakentavalle pohjalle. Ottaa nettikeskustelu taistelufoorumiksi. Ei enää surkuttelua.

Jos käyttäydyt kuin maan matonen, sinua kohdellaankin siten. Se on vissi.

Siivoojien ääni on saatava kuuluville! Se onnistuu liittymällä liikkeeseen, joka ajaa tinkimättömästi heidän asiaansa.

Suomen Oikeutta Siivoojille -liikkeen perustamiskokous pidettiin 1. syyskuuta 2007. Olemme laatineet toimintasuunnitelman, ja jotain on jo saatu aikaiseksikin. Perusidea on kannustaa siivoojat uskomaan itseensä, asiaansa ja sitä kautta vaikutusmahdollisuuksiinsa.

Siivoojien liikkeelle on sosiaalinen tilaus. Tarvitaan taho, joka pui ja selvittää siivousalaan liittyviä ilmiöitä, joka nostaa alan todelliset asiantuntijat – siivoojat itse – kertomaan siivoustyön arjesta, omilla nimillä ja rehellisesti. Vain joukkovoimalla saavutetaan päämääriä! Ei yksin jupisemalla.

Barrikadeille ei nousta hetkessä. Siivoojien kirjo on suuri ja haaste sen mukainen. Olemme lähestyneet suomalaisia ja ulkomaalaistaustaisia siivoojia, mutta vasta pieni siivooja-aktivistien ydinjoukko jakaa infoa, nostattaa mielialaa ja uskoa.

Uskomme, että nyt on meidän aikamme. Sen ovat osoittaneet jo muualla maailmalla saavutetut taistelutulokset, esimerkiksi Hollannin siivoojat alkoivat saada kymmenen euron tuntipalkkaa tämän vuoden alusta. Se antaa voimaa.

Vaikka elämme kovien arvojen aikaa, solidaarisuuttakin vielä löytyy. Olemme saaneet tukea muilta matalapalkka-alalla sinnitteleviltä ja meitä on kutsuttu puhumaan eri foorumeihin, jotka kantavat huolta poljetun työväenluokan asemasta.

Erään yksityisen henkilön lahjoittaman pienen rahasumman turvin saimme ostettua megafonin. Eli taisteluaseen!

Käytimme megafonia historiallisessa mielenosoituksessa 1. lokakuuta 2008 työnantajaliiton toimiston edustalla osoitteessa Eteläranta 10. Pienestä osallistujajoukosta puolet oli muita kuin siivoojia, vaatimuksenamme kymmenen euroa tunnilta ja yleinen arvostus siivoojille.

Ammattiliiton edustajaa ei näkynyt. On siinäkin edunvalvontataho. Lähestyimme PAMia, tarkoituksena yhteistyö. Liiton nuiva suhtautuminen ihmetyttää, sillä vastaanotto oli todella epämiellyttävä. Liiton toimitsija totesi, ettei käsitä mitä yhteisiä intressejä meillä voisi olla. Tapaamisen huippu oli se, että hän sanoi itsekin olleensa siivooja!

Luuserimaista käytöstä, sanon minä. Eräs ystävä lohdutteli: ”Ajattelepas näin, Oikeutta Siivoojille on ikään kuin omatunto – se kolkuttelee.”

Olalle taputtajat pistävät vihaksi. ”Hyvä, että vihdoinkin jotain tapahtuu, olen hengessä mukana.”

Monet näistä kannustajista ovat alalla. Heidän pitäisi ymmärtää, että enää ei auta pelkkä hengessä mukana oleminen.

Näinä aikoina moni tekee kahta työtä pärjätäkseen. Se on väärin ja olen siitä vihainen ja surullinen. En hyväksy järjestelmää, joka sallii orjatyövoiman, johon siivoojatkin kuuluvat.

Työ on vaativaa. Moni puurtaa yksikseen, eikä heillä ole sosiaalista verkostoa vapaa-aikanakaan. Toiset työskentelevät ihmismassojen keskellä, mikä taas vaatii paljon sosiaalisuutta. Kummassakin tapauksessa työ on henkisesti vaativaa ja raskasta.

Kaikille epäröijille voin silti kertoa, että emme me aina murehdi otsa rypyssä. Eihän niin jaksa maailmaa muuttaa! Suomen Oikeutta Siivoojille on yhteisö, jossa yhdessä tekeminen on antoisaa, jopa hauskaa. Monet ideat tulevat yhdessä rupattelemalla. Kova sana on yhteisöllisyys, tämä kadoksissa ollut hyve!

Kirjoittaja siivoaa muun muassa Voiman toimituksen tiloja.

Suomen Oikeutta siivoojille -järjestön yhteystiedot

Kirsti Kangas

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu