Pasilan keisari

Atte Järvisen ansiosta ihmisille tulee Helsingin rumimmasta kaupunginosasta mieleen edes jotain hyvää. Nyt on kuitenkin aika jatkaa matkaa.

Viisi vuotta sitten Atte Järvinen kirjoitti ja ohjasi Ylen uuteen komediasarjaan jakson, jossa komisario Kyösti Pöysti herää darrassa katsomaan televisiota. Televisiossa esiintyvä Phil Collins on Pöystin mielestä käsittämättömän ärsyttävä, ja hän alkaa nähdä kaikki ihmiset philcollinseina.

Viisi vuotta myöhemmin Phil Collins -darra on katsottu Youtubessa miljoona kertaa ja Pasilalla on Facebookissa yli 250 000 fania.

Järvinen on tehnyt jotain, mihin harva suomalainen käsikirjoittaja on pystynyt: hän on luonut ilmiön. Nyt Järvinen istuu Helsingin Hakaniemessä ravintola Sävelen nurkassa. Hänellä on darra.

Pasilan tuotantotiimi on edellisenä päivänä saanut valmiiksi sarjan viimeistä edellisen jakson, ja Järvinen on ollut nollauksen tarpeessa. Eikä ihme.

Hän on alle kahdessa vuodessa kirjoittanut ja ohjannut 40 jaksoa Pasilaa.

”Se on liikaa. Mun päässä haisee pekoni.”

Pasilasta piti alun perin tulla enintään kahden kauden mittainen, mutta nyt valmistuva sarjan päätöskausi on järjestyksessään kuudes. Syynä sarjan jatkamiseen oli fanien uupumaton innostus, josta Järvinen sai vaikeimpinakin hetkinä voimaa. No ei vaiskaan.

”Jatkoin Pasilaa, koska tarvitsin rahaa asuntolainan maksamiseen.”

Käsikirjoittaminen on ollut Atte Järvisen ammatti jo lähes 15 vuotta. Lukion jälkeen hän käväisi radiossa, mutta siirtyi pian kirjoitushommiin.

Sen jälkeen hän on ollut mukana kirjoittamassa esimerkiksi Maailman ympäri -tietovisailua, Itse valtiaita ja Uutisvuotoa. Lisäksi hän on sekä kirjoittanut että ohjannut pari vuotta pyörineen Ihmisten puolueen. Viimeistään Pasila nosti Järvisen 2000-luvun menestyneimmäksi huumorikäsikirjoittajaksi. Siitä huolimatta häntä ei ole julkisuudessa juuri nähty. Hän on pysynyt tietoisesti poissa.

”Olen koko ikäni tuntenut julkisuuden henkilöitä ja nähnyt, kuinka heitä tullaan häiritsemään keskellä päivää. En kestäisi sellaista.”

On Järvinenkin kerran tunnistettu. Joku teinipoika oli nähnyt Pasilan Making of -videon, ja tunnisti käsikirjoittajan snägärijonossa.

Pasilan teini-ikäiset fanit ovat järjestäneet monia fanitapaamisia, joihin sarjan luojakin on kutsuttu. Hän on kieltäytynyt kutsuista, mutta ei suinkaan siksi, että häntä ei kiinnostaisi.

”Olen yksinkertaisesti kaikille Pasila-faneille törkeä pettymys. He odottavat tapaavansa jonkun kreisin, kyttiä vihaavan anarkistin, jonka mielestä kaikki on paskaa. Sitten mä olenkin tällainen harmaantunut, johdonmukaisuuteen pyrkivä, tylsä… henkinen demari.”

Järvinen mainostaa olevansa myös maailman huonoin haastateltava, eikä siksi anna haastatteluja. Nyt hän on tehnyt poikkeuksen, koska pitää Voimasta.

”Luen sitä aina, kun Iltalehti on varattu.”

No huhhuh. Kun tällainen ainutlaatuinen tilaisuus on kerran siunaantunut, se pitää käyttää hyvin. Tiedustelen Järviseltä varovasti, minkälaisista haastatteluista kirjoittajasuuruus itse pitää.

”Musta Jipun haastattelut on maailman parhaita.”

Puhumme siis jalkapallosta. Atte on Manchester United -miehiä. Haastattelua edeltäneenä viikonloppuna Valioliigan mestaruus karkasi kalkkiviivoilla paikallisvastustaja Citylle. Järvinen on paikantanut ManUn ongelman: ”Vaikka rakastankin Sir Alexia, niin vanha mies on viime vuodet käyttänyt rahaa niin varovasti, että meidän keskikenttämme on yksinkertaisesti liian huono.”

Meidän? Järvinen puhuu englantilaisesta, tappiin asti tuotteistetusta jalkapalloseurasta ”meinä”. No, kukaan ei ole täydellinen.

Vaikka ManU ei tänä vuonna voittanutkaan mestaruutta, Järvinen ei ole surun murtama. Hänen mukaansa on hyvä, että joku muukin voittaa välillä. Myös Järvinen jäi pokaaleitta viime vuoden Venla-gaalassa. Sekään ei ollut kova isku.

Yritän tivata häneltä, eikö hänellä oikeasti ole paineita menestyksestä. Vasta 37-vuotiaana hän on nostanut suomalaisen komedian uudelle tasolle. Kaikki, mihin hän on viime vuosina koskenut, on muuttunut kullaksi tai vähintäänkin kullatuiksi Venla-pysteiksi. Rima on jo nyt korkealla.

”En osaa ajatella, että olisin erityisen menestynyt. Teen kirjoitushommia työkseni enkä juuri puhu niistä esimerkiksi kaveriporukassa. Luulen, että suurin osa kavereistani ei edes katso Pasilaa. He eivät jaksa juttujani yhtään sen enempää, kuin mitä he joutuvat kuuntelemaan baarissa.”

Pasilan päätösjaksosta Järvinen kertoo ottaneensa tavallista enemmän paineita. Hän ratkaisi asian siten, ettei yrittänyt rakentaa suurta finaalia.

Järvinen selittää, miksi hän kuusi vuotta sitten päätti lähteä tekemään poliisisarjaa: ”Päähenkilöllä on hyvä olla ammatti, jossa saa puuttua muiden elämään. Poliisin ammatti sopii hyvin sellaiselle hahmolle, jota olin ajatellut Pöystiksi. Sillä on liikaa valtaa suhteessa siihen, miten se osaa sitä käyttää. On aina koomista, kun jollain on liikaa valtaa.”

Kokemukseni perusteella lähes jokainen kaksikymppinen osaa nimetä kaveripiiristään jonkun, joka on ”siis ihan niinku Pöysti”. Tuttisuisen komisarion hahmoon ruumiillistuu eittämättä jotain keskeistä sukupolvestamme. Järvinen kuvaa Pöystiä ihmiseksi, joka tietää helvetin hyvin, mitä ei halua, muttei kuitenkaan tiedä, mitä haluaa.

Miksi Pöysti sitten uppoaa juuri meidän kaksikymppisten sukupolveen? Järvinen kertoo, mikä erottaa hänen sukupolvensa nykynuorista: ”Mulle ja mun kavereille sanottiin himassa, että älä luule, että sussa on jotain erityistä. Nykyisin sanotaan, että muista, että sussa on ihan älyttömästi spesiaalia.”

Pöystissä on kuulemma jonkin verran lukioikäistä Attea. Sävelen pöydässä istuva käsikirjoittaja on rauhallinen ja hillitty, mutta asiat eivät ole aina olleet samoin.

”Hiljenin jonkin verran, kun sain oman ohjelman”, Järvinen kertoo. Pöystille ei kuitenkaan tule käymään yhtä onnellisesti, vaikka Pasilan viidennen kauden loppu antoikin odottaa kasvutarinaa. Sellainen ei ole edes teoriassa mahdollinen.

”Komediahahmo ei koskaan kasva tai opi virheistään”, Järvinen valaisee.

Kesken jutustelun Järvinen osoittaa sormellaan ulos ikkunasta. ”Siinä kävelee Suomen taitavin näyttelijä. Tai ainakaan kukaan ei ole taitavampi.”

Katua tallaava mies on Taneli Mäkelä. Pitkän uran tehnyt Mäkelä näytteli Ihmisten puolueessa puolueenjohtaja Tapani Riihimäkeä. Ihmisten puolue jäi tauolle kaksi vuotta sitten suosionsa huipulla. Järvinen ei usko, että jatkoa tulee. Sarjan tekeminen oli poikkeuksellisen rankkaa, sillä joka torstai uusi jakso oli kuvattava ja leikkattava alusta loppuun.

Se ei kuitenkaan ollut ainoa syy sarjan lopettamiseen. ”Perussuomalaiset varastivat ideani ja tekivät siitä oikean puolueen.”

Kovasta työrytmistä huolimatta Järvinen puhuu Ihmisten puolueesta kuin ensirakkaudesta. ”Elän kuinka pitkään tahansa ja teen mitä tahansa, uskon, että tulen aina pitämään Ihmisten puoluetta elämäni eheimpänä työnä.”

Kaksi vuotta sitten Järvinen jätti taakseen Ihmisten puolueen, ja kaksi päivää haastattelun jälkeen Pasilan tuotantotiimi sai valmiiksi viimeisen Pasila-jakson. Jos käsikirjoittajanero olisi jalkapallotähti, hän jättäisi nyt 37-vuotiaana kentän seisaallaan taputtavien fanien ja heidän kyyneltensä saattelemana. Onneksi näin ei ole.

Järvinen aikoo ainoastaan vetäytyä kesälomalle katsomaan, kun futistähdet ottavat toisistaan mittaa jalkapallon EM-kisoissa.

Mutta missä maestro aikoo jatkaa uraansa kesän jälkeen? ”Haluaisin tehdä jotain muuta kuin televisiota. En vielä tiedä, mitä. Tai tiedän, mutta en kerro”, Järvinen sanoo. Hän on käsikirjoittajaksi vielä nuori, joten aikaa on vaikka mihin. Huomautan Järviselle, että hän kuitenkin lähestyy elämänsä tilastollista puoliväliä. ”Pää kiinni! Sano nyt vielä, että mulla on enemmän eilisiä kuin huomisia. Nyt muistan, miksi en koskaan anna haastatteluja.”

Kun jäämme haastattelun jälkeen odottelemaan kuvaajaa paikalle, Järvisen loputkin ennakkoluulot nousevat pintaan. ”Nyt sä teet tota, mitä kaikki toimittajat tekee. Varsinainen haastattelu on loppunut, mutta nauhuri pyörii edelleen. Juuri noin kaikki juorulehtien paljastushaastattelut syntyvät.”

Aa, se on jäänyt vahingossa päälle, laitankin sen heti pois…

_______________

Voima paljastaa!

Pasilan käsikirjoittaja Atte Järvinen kertoo Voimalle yksinoikeudella, että Pasilan kuudennen ja viimeisen kauden kaikki kymmenen jaksoa esitetään vuoden 2013 alussa. Kaudella nähdään muun muassa seuraavaa:

Suomeen rantautuu hampurilaisketju, jonka hampurilainen on niin rasvainen, että joka kymmenes asiakas kuolee sellaisen syötyään.

Toimittaja Juhani Kontiovaara menettää työnsä, alkoholisoituu ja pelastuu uskon avulla.

Komisario Kyösti Pöysti pääsee treffeille Miss Suomi -kilpailun toisen perintöprinsessan kanssa. Neitokainen tykkää hevosista ja kokoomuksesta.

Teemu Muhonen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu