Pariisin murhat

Mistä kurdiaktivistien teloitustyyliin tehdyssä kolmoismurhassa on kyse?

Pariisissa 10. tammikuuta tehty kolmoismurha on nostanut kurdit otsikoihin. Julkisuudessa liikkuu villejä spekulaatioita murhien syistä.

Kolmen naispoliitikon ruumiit löydettiin Pariisista Kurdistanin tiedotustoimistosta. Sen toimintaa pidetään Kurdistanin työväenpuoluetta, PKK:ta, tukevana. Koska PKK on Euroopan unionin terroristijärjestöjen listalla, toimisto on ranskalaispoliisien seurannassa 24 tuntia vuorokaudessa.

Poliisin antamien tietojen mukaan valvontakameran kuvat osoittavat, että turkkilainen Ömer Güney meni rakennukseen Sakine Cansizin kanssa murhapäivänä kello 11.40 ja poistui sieltä kello 12.40 mustan muovikassin kanssa. Güney pidätettiin 21.1. naisten murhasta epäiltynä.

Ranskan kurdiyhdistysten kattojärjestön puheenjohtajan Mehmet Ülkerin mukaan Güney on Pariisin esikaupungissa toimivan kurdiyhdistyksen jäsen ja murhattujen naisten tuttu.

Monet kurdit uskovat, että ammattimaisen taitavasti tehdyn kolmoismurhan takana on useita henkilöitä.

PKK aloitti aseellisen taistelun vuonna 1984, pari vuotta Turkin sotilasvallankaappauksen jälkeen, kun kurdeilla ei ollut mitään laillisia keinoja ajaa oikeuksiaan.

1990-luku oli Kaakkois-Turkissa ensimmäisen sodan aikaa, jolloin Turkin armeija tuhosi lähes koko maaseudun polttamalla 3500 kurdikylää. Kolme miljoonaa kurdia pakeni suurkaupunkien slummeihin maan sisäisinä pakolaisina.

Sota päättyi PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin vangitsemiseen helmikuussa 1999. PKK julisti seuraavana kesänä yksipuolisen aselevon.

Vuonna 1923 perustetun Turkin tasavallan pohjana on kemalismi, aate, joka perustuu Turkin ensimmäisen presidentin Mustafa Kemal Atatürkin kuuteen periaatteeseen. Keskeinen niistä on sekulaarisuus.

Turkissa on ollut pari vuosikymmentä kaksi rintamalinjaa: toisaalta kurdit ovat vaatineet oikeuksiaan, toisaalta islamistit ja Kemal Atatürkin perinnön vaalijat, ennen kaikkea sotilaat, ovat mitelleet voimiaan. Entisessä de facto -sotilasdiktatuurissa armeijalla on ollut pitkään merkittävä asema. Nykyisen pääministerin edeltäjät muuttivat päätöksiään, jos kasarmeilta kuului urahtelua.

Islamistit ovat kamppailussa tällä hetkellä vahvasti niskan päällä: maata on lähes kymmenen vuoden ajan hallinnut islamistisen Oikeus- ja kehityspuolue AKP:n Recep Tayyip Erdogan. Turkki on kehittymässä yksipuoluevaltioksi, jossa vallassa on näennäisen modernit, mutta poliittisesti konservatiivit sunnimuslimit.

Vaikka kurdikysymys on ollut Turkissa aina tabu, monet tajuavat, että asian ratkaiseminen vapauttaisi voimavaroja maan kehittämiseen. Useat Turkin pääministerit ovat yrittäneet löytää siihen sopua.

Pääministeri Recep Tayyip Erdogan matkusti yhteistyöhaluisena elokuussa 2005 kurdien epäviralliseen pääkaupunkiin Diyarbakiriin. PKK:n yksipuolinen aselepo oli ollut voimassa useita vuosia. Sen jälkeen Kaakkois-Turkissa alkoi tapahtua mystisiä iskuja, jotka laitettiin tiedotusvälineissä PKK:n nimiin, vaikka se kiisti ne johdonmukaisesti.

PKK puhui provokaatioista: sen nimiin lavastetuista iskuista, joilla sota yritettiin saada uudelleen käyntiin. Todiste tämän väitteen todenperäisyydestä saatiin Semdinlin kaupungissa, kun kaksi armeijan tiedustelupalvelun JITEMin agenttia jäi saman vuoden marraskuussa kiinni pommin heittämisestä kirjakauppaan. PKK:n yksipuolinen aselepo murtui. Silloin alkoi toinen sota.

Turkin hallitus alkoi selvittää rauhan mahdollisuutta kulissien takana käydyissä neuvotteluissa, joissa Imralin saaren vankilassa istuvalla PKK:n johtajalla Abdullah Öcalanilla oli keskeinen osuus. Salaisia neuvotteluja kutsuttiin Oslo-prosessiksi.

Prosessi pysähtyi kuin seinään Turkin kesän 2011 vaalien jälkeen, ja taistelut kiihtyivät. Öcalan oli sen jälkeen yli vuoden totaalieristyksessä, vaikka lain mukaan vangeilla on oikeus tavata kerran viikossa sukulaisia ja asianajajia.
On tavallista, että Öcalanista ei kuulla mitään kuukausiin, mutta kun eristys oli kestänyt yli vuoden, kurdit alkoivat hermostua. Useissa turkkilaisissa vankiloissa aloitettiin viime syksynä nälkälakkoja sen lopettamiseksi. Nälkälakot sähköistävät aina ilmapiirin Turkissa.

Kun nälkälakot olivat kestäneet pari kuukautta, ja pari ihmistä oli kuolemaisillaan, viranomaiset antoivat Öcalanin tavata vieraita. Hänen tiedetään vastustavan nälkälakkoja. Imralista tulikin määräys, että lakot on lopetettava heti.
Samaan aikaan alkoi levitä huhuja Oslo-prosessin käynnistämisestä uudelleen. Turkissa on presidentinvaalit kesällä 2014, ja Erdogan haluaa saada kurdien ääniä.

Turkin tiedustelupalvelun MIT:n johtaja Hakan Fidan vietti kaksi vuorokautta Imralissa tapaamassa Öcalania, mikä osoittaa viranomaisten suhtautuvan rauhanprosessiin vakavasti.

Kurdien BDP-puolueen puheenjohtaja Selahattin Demirtas antoi 9. tammikuuta toiveikkaan lausunnon rauhanneuvottelujen mahdollisesta aloittamisesta. Hän arveli, että Öcalan tapaa jälleen pian Turkin johtavia kurdipoliitikkoja.
Murhaaja iski kolmen kurdipoliitikon kimppuun Pariisissa seuraavana yönä. Demirtas matkusti heti Pariisiin. Kurdien huomio kohdistuu nyt kolmoismurhan selvittämiseen, rauhanneuvotteluja he eivät ole ehtineet pohtia.
Tammikuun puolivälissä Turkin armeija ja PKK kävivät kiivaita taisteluja erityisesti Licen alueella.

Murhat ja Ömer Güneyn pidätys on herättänyt vilkkaan keskustelun Turkissa, jossa tiedotusvälineet antavat murhasta kuvan PKK:n sisäisenä välienselvittelynä.

Kurdit suhtautuvat arvioon epäilevästi, ja pitävät tärkeimpänä asian perinpohjaista selvittämistä.
PKK:n sotilaallisesta toiminnasta vastaava komentaja Murat Karayilan ilmoitti, että PKK:lla ei ole mitään yhteyksiä Ömer Güneyhin.

Kongra Gel -kurdijärjestön edustaja Remzi Kartal uskoo Turkin lähettäneen viime vuonna palkkamurhaajaryhmän Eurooppaan.

Nyt saatetaan olla Turkin sisällissodan vaarallisessa kolmannessa käännekohdassa, jolloin tilanne jälleen muuttuu huonommaksi. Aiemmasta tuttua on se, että Turkin hallitus yrittää aloittaa rauhanprosessia. Vastakkain ovat edelleen rauhaa haluavat ja sitä vastustavat tahot, siis islamistit ja armeija.

Monet myös hyötyvät maan sisäisestä konfliktista taloudellisesti. He haluavat kurdisodan jatkuvan.

Aivan uutta on se, että poliittinen murha tehdään Euroopassa. Onko sodan seuraava vaihe sen ulottuminen tänne?
Euroopassa asuu paljon sekä kurdisiirtolaisia että turkkilaisia, joista osa on helposti provosoitavissa. Toistaiseksi kurdien mielenosoitukset eri puolilla Eurooppaa – myös Helsingissä – ovat olleet rauhallisia.

Ranska joutuu kummalliseen valoon, koska siellä vangittiin viime lokakuussa poliitikko Adem Uzun, joka oli yksi kurdien neuvottelijoista Oslo-prosessin ensimmäisellä kierroksella.

Uzun vangittiin hänen ollessaan Ranskan parlamentissa puhumassa Syyrian tilanteesta, ja hän on edelleen vangittuna. Murhatuista naisista nuorin, 24-vuotias Leyla Soylemez, toimi kurdidiplomaattina, joskaan ei ole tiedossa, osallistuiko hän Oslo-prosessiin.

Kirjoittaja on Lähi-idän tilannetta Helsingistä käsin seuraava tietokirjailija ja vapaa tutkija.

Kristiina Koivunen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu