splash_image.jpg

Paratiisi

Sami Parkkisen valokuvasarja kertoo masennuksesta ja siitä paranemisesta. Se kertoo myös ihmisen katoavasta suhteesta luontoon.

Valokuvasarjani Paratiisi kertoo masennuksesta ja siitä paranemisesta. Se kertoo myös ihmisen katoavasta suhteesta luontoon. Kuvaaminen oli minulle tapa selviytyä ja oivaltaa uutta. Valokuvasarja tallentaa elämääni yhden vuoden ajalta.

Kiireinen nykymaailma ja ihmisen onnellisuus ovat ristiriidassa. Espanjalainen 1950-luvulla kuollut filosofi George Santanaya kiteyttää mielestäni minunkin sukupolveni ongelman: ”Sydämeni kapinoi sukupolveani vastaan, joka puhuu vapaudesta ja on rahan orja.”

Kuvasarjani sai alkunsa vakavasta aiheesta, mutta kuvista löytyy myös värejä ja mustaa huumoria.

Minusta tuntuu, että projektini jälkeen olen ottanut ison askeleen lähemmäksi onnea. Olen myös oppinut olemaan kiitollisempi elämää kohtaan, nauttimaan pienistä asioista ja luonnosta ympärilläni.

Nyt voin rehellisesti sanoa, että masennus on eräs parhaista asioista, joita minulle on elämäni aikana tapahtunut. Se pakotti minut pysähtymään ja lopulta näkemään tarkemmin sekä kunnioittamaan todellista rakkautta ja elämää ympärilläni.

Valitsemani kuva Paratiisi-sarjasta on omakuva. Kuva on unenomainen tulkinta ihmisestä, joka on romun ja kerskakulutuksen kohdussa kuin huumattuna pystymättä liikkumaan ja toimimaan. Koen, että yhteiskuntamme pitäisi rakentua uudestaan niin, että arvomaailmamme ja kunnioituksemme luontoa sekä toisiamme kohtaan muuttuisivat radikaalisti.

Kaikesta huolimatta olen romantikko ja uskon, että lopulta hyvä voittaa.

Paratiisi, Sami Parkkisen valokuvia 27.2. asti Oulun Rantagalleriassa, avoinna joka päivä 10–20.

Sami Parkkinen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu