Papuan metsurit

Ympäristöaktivisti jalkautui viidakkoon.

Papua-Uusi Guinea on mystinen saarivaltio. Harvinaisen vaikeakulkuisen saaren eristämät heimot ovat luoneet valtavan määrän toisistaan eroavia kulttuureja pienellä alalla. Papua-Uudessa Guineassa on tuhat kieltä, noin kuudennes koko maailman kielistä. Myös saaren luontoon liittyy edelleen harvinaista salaperäisyyttä.

Papua-Uuden Guinean ja saaren toisen puolen, Indonesian Papuan, viidakoista suuri osa on edelleen tutkimattomia. Lähes jokainen tutkimusretki löytää tieteelle uusia lajeja. Viime vuonna tutkijaryhmä löysi metsistä kymmeniä uusia lajeja lintuja, sammakoita ja hyönteisiä.

Pitkän linjan ympäristöaktivisti Petteri Pykäläinen, 36, työskenteli viime huhtikuun vapaaehtoisena Papua-Uuden Guinean Murray-järvellä sijaitsevalla metsäasemalla. Tarkoitus oli auttaa paikallisia heimoja aloittamaan metsää säästävän ekometsätalouden.

”Teimme töitä löytääksemme vaihtoehdon teollisille, ulkomaisten suuryhtiöiden tekemille hakkuille, jotta metsä säästyisi ja saataisiin tuloja paikallisille ihmisille. Greenpeacen projektia oli valmisteltu jo neljä vuotta, nyt se saatiin käyntiin. Koordinoimme paikallisten järjestöjen ja heimojen yhteistyötä. Heimot koulutettiin inventoimaan metsänsä, valitsemaan kaadettavat puut sekä käyttämään projektin liikuteltavaa sahaa”, Pykäläinen kertoo.

Papua-Uuden Guinean metsät ovat trooppisia sademetsiä sekä mangrove-, ranta- ja suometsiä. Paikan päällä Pykäläisenkin yllätti viidakon tiheys, jossa viidakkoveitsi ei todellakaan ollut liioittelua.

”Porukassa liikkuessa huomasi, että jos ei pysy muiden perässä voi äkkiä kadottaa koko joukon. Viiden metrin päässä ei enää näe eikä oikein kuulekaan muita liikkujia. Viidakon monimuotoisuus on uskomaton. Eläimiä ja lintuja on laidasta laitaan.”

Erityinen anti oli tutustuminen alueen kulttuuriin.

”Työssämme oli paljon sosiaalista puolta, heimot jakautuvat klaaneihin ja klaanien piti tämän projektin takia sopia keskenään tarkat rajansa ensimmäistä kertaa. Myös naiset osallistettiin, mikä oli hankalaa koska perinteisesti siinä yhteiskunnassa miehet päättävät kaikesta.”

Metsäasema oli Kuni-heimon maalla, eikä sinne rahdattu omia ruokia. Vapaaehtoiset söivät metsästä haettua tuoretta ruokaa paikallisten lailla. Kasvissyöjät olivat hankalassa tilanteessa, sillä perinteinen ruoka painottuu antilooppeihin.

Yhteydet ulkomaailmaan olivat satunnaisia.

”Tavallisena turistina ei saisi koskaan samanlaista tilaisuutta tarkkailla, miten paikalliset elävät. Oli hienoa nähdä, miten tyytyväisiä ja iloisia ihmiset olivat saadessaan asua metsässä. He eivät halunneet kauheita määriä tekniikkaa ja maallista mammonaa, vaan olivat tyytyväisiä kun metsästä saa lihaa, kalaa, kaikkea mitä syödäkseen tarvitsee. Kun kysyin ihmisiltä mitä he tekisivät ekopuusta saatavalla rahalla, vastaus oli lähes aina terveydenhuolto, sekä lapsille koulutusta ja kengät.”

Terveydenhuolto ja koulutus ovat kaukana Murray-järven heimoilta, jotka elävät pitkälti omavaraisesti.

”Leirissämme logistiikasta vastaava henkilö oli saanut useita viikkoja koulutusta ensiapuun paikassa, missä ei ole lääkäreitä. Hän paikkasi lähes päivittäin paikallisten metsästysmatkoilla saamia vammoja. Käsiä, jalkoja ja kylkiä repeytyy juostessa eläinten perässä viidakossa.”

Tavanomainen metsätalouden malli alueella perustuu usein laittomiin hakkuisiin, ja sen jälkeen niin metsän kuin paikallisyhteisön on vaikea palata enää entiseen. Papua-Uuden Guinean hakkuista jopa 90 prosenttia on laittomia, ja niitä tehdään väkivaltaisesti käyttäen välineinä uhkailua, kiristystä, pakkotyötä ja jopa murhia. Metsät tuhotaan hakkuissa täysin, ja sademetsän uusiutuminen on hyvin epävarmaa.

”Tullessaan ulkomaiset hakkuutyöntekijät raiskaavat paikallisia naisia, jotka saavat lapsia tämän seurauksena ja syrjäytyvät täysin yhteisöstään. Heimojen elinkeinot ovat lähinnä metsästys ja kalastus, ja hakkuut tuhoavat tärkeimpiä metsästysmaita. Kun elinkeinot jäävät, on ainoa keino muuttaa kaupunkiin, jossa työttömyysprosentti on 80.”

Petteri Pykäläinen uskoo alkuun pantuun kehitykseen.

”Myös muissa läheisissä yhteisöissä herätti mielenkiintoa se, että on muitakin vaihtoehtoja kuin hakkuuoikeuden myyminen vaikka malesialaiselle suuryhtiölle.”

Murray-järven heimojen ensimmäinen oma sahatavaralasti lähtee Australian vielä tänä vuonna. Pienmetsätaloudella laillisesti tuotettu puu on huomattavasti tavallista kalliimpaa, mutta ainakin Australian ja Uuden-Seelannin tiedostavien kuluttajien keskuudessa tämän hetkinen kysyntä ylittää tarjonnan.

Petteri Pykäläinen osallistui viime huhtikuun ajan Greenpeacen vapaaehtoistyöntekijänä kansalaisjärjestöjen yhteistyönä toteutettavaan metsäprojektiin Papua-Uusi Guineassa. Jutun kirjoittaja toimii Greenpeacen lisäksi monissa suomalaisissa luontojärjestöissä metsäasiantuntijana.

Sini Harkki

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu