Pappismies näyttää, kuinka siltoja poltetaan

Arvostelussa Kai Sadinmaan kirja 10 käskyä kirkolle.

Taisteleva pappi Kai Sadinmaa kävi huhtikuun alussa ripustamassa teesinsä Martti Lutherin hengessä Helsingin Tuomiokirkon oveen. Hän tosin pitäytyi naulojen käytöstä ja turvautui soveliaasti jeesusteippiin. Sadinmaan ajatukset on julkaistu myös räyhäpamflettina 10 käskyä kirkolle.

Sadinmaan mukaan evankelisluterilainen kirkko on hylännyt radikaaliaktivisti Jeesuksen opetukset ja hengen. Kirkko, jonka tulisi auttaa, suojella ja puolustaa heikoimpia, on heittäytynyt osaksi perinpohjaisen ongelmallista kapitalistista talousjärjestelmää. Vaikka monet kirkon työntekijät tekevät verrattoman hyvää työtä, voiko siitä iloita mikäli perustukset murenevat?

Kohdistaessaan kritiikkinsä kirkolle Sadinmaa tulee samalla kritisoineeksi koko yhteiskuntaa ja sen kehityksen suuntaa.

Tyyliltään kirja on perin poleeminen ja provosoiva. Tuulimyllyjä vastaan taisteleva pappi ei varmastikaan ole kohentanut uranäkymiään sen yhden ainoan työnantajan silmissä, joka voisi hänelle koulutusta vastaavaa työtä tarjota.

Sadinmaan teksti on väkevää julistusta, ja osa lukijoista varmasti kaipaisi sovittelevampaakin tyyliä. Pamfletista tulee tulta ja tulikiveä -saarnan tuntu. Ja kyllä paatos tulee perusteltuakin, Sadinmaa esimerkiksi listaa kirkon eläkerahaston sijoitukset, jotka eivät ole kohdistuneet pelkästään sertifioituihin reilun kaupan yrityksiin.

Laajemman yhteiskunnallisen kommentaarin lisäksi kirja kertoo, missä kirkon sisäinen keskustelu menee – merkittävänä instituutiona kirkon linjaukset eivät ole merkityksettömiä kenellekään meistä.

Kunpa ev.lut. kirkosta löytyisi instituutiotasolla sitä samaa henkeä, jonka vallassa Jeesus paiskoi temppelissä koronkiskojien pöytiä nurin ja päästeli vielä ruoskalla perään. Sitä odotellessa.

Kai Sadinmaa: 10 käskyä kirkolle. Into Kustannus 2014. 248 sivua.

Viisi tähteä.

Jari Tamminen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *