Ihmisen luonto: Ihmisen harjoittamassa geenien muuntelussa eettiset pulmat liittyvät paitsi siihen, pysyykö tekniikka lopulta hallinnassa, myös siihen minkälainen Pandoran lipas aukeaa, vaikka kaikki menisi niin hienosti kuin soluinsinöörit toivovat.
Ihmisen osa filosofoivana luontokappaleena on raskas. Esimerkiksi oravan tai voikukan ominaisuuksiin ei liity kykyä arvioida oman toimintansa vaikusta ekosysteemiin. Ihmisen harjoittamassa geenien muuntelussa eettiset pulmat liittyvät paitsi siihen, pysyykö tekniikka lopulta hallinnassa, myös siihen minkälainen Pandoran lipas aukeaa, vaikka kaikki menisi niin hienosti kuin soluinsinöörit toivovat.
Kirjassa Geenipuheen lupaus Esa Väliverronen purkaa geeniteknologian käsittelyä suomalaisessa mediassa. Yleensä uutinen rakennetaan tutuille kerrontatavoille: usein se lähtee kriisistä ja johtaa tasapainotilaan. Viestin kannalta on olennaista, miten eri toimijoiden roolit asettuvat suhteessa jännitteen ratkaisemiseen.
1980-luvun lopulla geeniteknologiaa käsittelevissä televisiouutisissa yleensä optimistiset tutkijat esittelivät uusia välineitä terveysongelmien ratkaisuissa. Tavallisia ihmisiä esiteltiin lähinnä toivoa etsivien potilaiden rooleissa. Vasta paljon myöhemmin sijaa saivat myös uhista varoittelevat ympäristöaktivistit ja kriittisemmät asiantuntijat.
Jo varhain geenitutkijoiden asiantuntijapuhe sekottui promootioon, koska lupauksilla on ollut tietty yhteys tutkimusrahoituksen hankkimiseen. Osin samaa reittiä tutkimusalaa on verrattu paljon Nokia-ilmiöön. Väliverronen tulkitsee, että geeniteknologiaan liittyvät uhat koetaan tätä nykyä voimakkaampana geeniruuan kuin lääketieteellisen tutkimuksen alueella. Lääkäreiden ”toivon tuottamis”-puheessa motiivit eivät näyttäydy niin epäilyttävinä kuin koviin taloudellisiin intresseihin ja erilaisiin ruokapaniikkeihin yhdistyvässä elintarviketuotannossa.
Väliverrosen kirja paljastaa kuinka kulttuurisesti välittynyttä on keskustelu näinkin perustavassa ihmisluontoon liittyvässä kysymyksessä. Mediatutkijan oma varovainen johtopäätös viittaa kriittisen journalismin tarpeeseen: ”Toimiessaan lupausten ja riskien näyttämönä sen on paremmin tiedostettava myös oma roolinsa tarinoiden tuottajana, vahvistajana ja kierrättäjänä”.
Esa Väliverronen: Geenipuheen lupaus. Viestinnän laitos, Helsingin yliopisto 2007.
Tuomas Rantanen
