Pallopelejä

Kehittyneimmät globaalit pelit ovat pallopelejä.

Matkaopas Lonely Planet neuvoo Afrikkaan tutustujaa seuraavasti: ”Jalkapallojoukkueeseen liittyminen on paras tapa tutustua paikallisiin. Ja jos ottaa mukaan oman pallon, pääsee varmasti päivän suosikiksi.”

Vuosia sitten Namibiassa matkatessani huomasin, että neuvo pitää paikkansa. Matkalla Myanmariin viime vuonna jopa buddhalaiset munkit tulivat futishöntsyihin mukaan. Pallopelit rikkovat kulttuurien ja kielten erot.

Kehittyneimmät globaalit pelit ovat pallopelejä. Kun aloin pikkuhiljaa kerätä jalkapalloja, aloin kiinnittää huomiota siihen, miten monella eri tavalla palloja oli tehty ja muotoiltu.

Kaikki alkoi Hacky Sackista, kolmionmuotoisista tilkuista tehdystä ykköskoon jalkapallosta. Leima kertoo: Made in Guatemala. Leikattuani pallon auki paljastui, että sen täytteenä käytetty musta granulaatti on vulkaanista ainesta. Innostuin. Sitten ostin maailman toiselta puolen pallon, joka oli täytetty sen maan maaperästä olevalla aineella.

Tämä vain lisäsi innostustani ja jäin koukkuun. Minulle tuli pakkomielle ja keräsin vuosien kuluessa yli tuhat erilaista palloa. Monet niistä olen liittänyt esinekokoelmateokseeni Mappa Mundi (’maailmankartta’).

Mappa mundi -pallokokoelman pallot ovat kotoisin ympäri maailmaa. Jokainen pallo on leikattu auki tai saumat on ratkottu.

Tällä tavalla vieraannutettuina ja lasivitriiniin asetettuina ne muistuttavat enemmänkin rituaalivälineitä kuin peli- tai urheiluvälineitä. Jokainen riisillä, siemenillä, luilla, poronturkilla, äänimekanismeilla, nesteillä tai kirjoitutuilla paperinpaloilla täytetty pallo paljastaa jonkin tuntemattoman paikan maailmasta.

Viime vuosina on huolestuttu yhä enemmän pakistanilaisen lapsityövoiman ja urheilutehtaissa riistettyjen aikuisten työoloista. Kehnon palkkatason takia perheiden on pakko laittaa lapsensa töihin, jotta perheen tulot kasvaisivat.

Lähes kaikki maailmankuulut urheiluvälinevalmistajien brändituotteet valmistetaan Pakistanissa alihankkijatöinä.

Installaationi Out of Pakistan – Pakistanin tuolla puolen kertoo kahdesta pallonneulontatyötään pakenevasta pojasta, jotka pyrkivät matkustamaan ulkomaille unelmissaan.

Idea teokseen tuli kahdesta pakistanilaisesta pojasta kertovasta lehtiuutisesta. He olivat naamioituneet pallopukuihin ja yrittivät salakuljettaa itsensä Saksaan piiloutumalla lentorahtikonttiin, joka oli täynnä urheiluvälineitä.

Minä en juurikaan ymmärrä urheilusta. Suurin osa ihmisistä peittoaa minut kevyesti pelaaja-, joukkue- ja urheilutapahtumatiedoillaan.

Minun lähestymistapani on hyvin henkilökohtainen. En ole kiinnostunut niinkään sekunneista, metreistä, korkeuksista enkä pituuksista. Minua kiinnostaa ensisijaisesti se, mikä pistää meidät leikkimään ja keksimään. Milloin leikistä tulee peli ja milloin pelistä tulee urheilua?

Näyttäisi siltä, että meillä on inhimillinen tarve laajentaa ajatteluamme ja toimintaamme alueille, jotka ovat jokapäiväisen elämän tarpeiden ulkopuolella. Tarvitsemme tilaa, jossa voimme pelata luovilla kokemuksilla.

Voikin sanoa, että tämä on yksi ihmisenä olemisen puoli, joka on ollut meissä alusta alkaen. Taiteilijoille ja urheilijoille on yhteistä nimenomaan intohimo; se pitää meidät liikkeessä ja samalla me nautimme ammateistamme. Parhaimmillaan taide ja urheilu ovat ja niiden pitääkin olla ensisijaista toimintaa.

Minussa herää usein luonnollinen epäluottamus kilpaurheilua kohtaan – erityisesti kansainvälistä urheilua. Arvosteluni kohteena eivät niinkään ole yksilölliset tai kollektiiviset saavutukset saati pelaajat ja joukkueet, nehän tekevät parhaansa voittaakseen.

Pahinta mielestäni on pikemminkin pyrkimys saavuttaa kilpailupäämäärä hinnalla millä hyvänsä.

Suurissa urheilutapahtumissa, kuten jalkapallon MM-kisoissa 2006, urheilu näyttäytyy usein pahimmillaan. Länsimainen ajattelu ja käsitys elämästä perustuvat tarpeettomaan dramaattisuuteen. Taivas tai helvetti, voitto tai häviö.

Kyllä, kyllä, minäkin katson pelit eikä jännityksen nousemista voi estää. Huudan Saksan puolesta, mutta jos yllättävä joukkue, vaikkapa Trinidad Tobago, pääsee areenalle, minun sydämeni sykkii heille, altavastaajille.

Kun esirippu laskeutuu ja pelaajien myyminen nykyajan lihamarkkinoilla alkaa, minä suljen tv:n ja palaan tosiasioiden pariin. Soitan ystäville ja juhlimme kuin pallopäät.

Tekstin on englannin kielestä suomentanut Kimmo Jylhämö. Thomas Westphalin kiertävä näyttely Playontology on Lahden hiihtomuseossa 17.9. asti. Jalkapallon MM-kisojen aikaan hänen töitään on myös Saksassa Ball of Fame -yhteisnäyttelyssä 9.6.–9.7. Berliinissä, ja Seitenwechsel-yhteisnäyttelyssä 9.6.–9.7. Klingspor-museossa Offenbach am Mainissa. Hänen yksityisnäyttelynsä Heimspiel on avoinna 9.6.–9.7. Castel Ahausissa.

Thomas Westphal

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu