Luoma: Päätin tulla kertaheitolla kunnon mieheksi, ostin pontikkapannun; nykyään naisiakin rakennetaan juomalla.
PÄÄTIN TULLA KERTAHEITOLLA KUNNON MIEHEKSI, ostin pontikkapannun; nykyään naisiakin rakennetaan juomalla. Onko mitään todellista miestä olemassa, pehmoa, syvällistä. Kotonakin vaimot rakentavat miestä, vaatettavat ja pistävät sanat suuhun; juoma on tämän vierauden jäävuoren kärki. Silmäni alkavat seistä pontikan takia. Esittelen kaverilleni juomaani niin kuin isä minulle joskus. Irvistän ja sytytän pontikan palamaan lusikassa ja sanon: katso, se palaa. Hamppua en viitsi kokeilla, se muistuttaisi liikaa ihmistä.
Olen kokelas näissä juoma-asioissa, olen turvassa. Monista huumeista poiketen alkoholilla ei ole omaa reseptoria hermostossa, pintarakennetta, johon se tarttuisi. Se levittäytyy suoraan hermosolujen kelmumaisille solukalvoille. Voin vuosia jatkaa juomista ihan rauhassa ennen kuin minusta tulee alkoholisti. Voi olla, että jos juomalla olisi oma reseptori, riippuvuus voisi syntyä yhtä nopeasti kuin tupakasta tai heroiinista. Juoma olisi laiton. Juoma olisi samassa asemassa kuin heroiini, vain rohkeiden ja kelmien salainen harrastus.
Ilta hämärtyy. Lyön piiskaa juomahevoselle, että tulisi hyvä olo. Demonit tulevat esiin. Ihmistä pitäisi tutkia juomassa. Länsimaat ovat aika pitkälle rakentuneet alkoholin ympärille, se on kulttuurijuoma. Sitä seuraavat kovat arvot, sairaudet, väkivalta, valhe, rikollisuus, kiihtyvä kapitalismi ja alkoholistien lisääntyvä määrä. Ehkäpä kaikki yhden reseptorin takia.
Jos tämä reseptori olisi olemassa, eläisimme varmaan hamppuyhteiskunnassa. Talojen seinissä olisi taidokkaasti maalattuja kuvia, olisi liukuvat työajat, kulttuuri kukoistaisi, paidaton mies voisi huutaa kadunkulmassa, että kesä on alkanut, lapset terveitä ja tuoreita kuin vihannekset aamutorilla. Voisin kuvitella valtiopäivät, jossa puheenaiheena olisivat pyöräteiden vastatuuli ja punaposkiset unet kansalle. Yöllä lopulta olin tolkuttomassa kunnossa. Liesi syttyi palamaan. Riitelin juopon naapurin kanssa hänen ampiaisistaan.
Pauli Luoma
