splash_image.jpg

Ovet auki

Kehitysvammaiset näyttelijät ovat oman alueensa erikoisosaajia.

Vähän kunnioitusta tarttuu tabuun, kehitysvammaisen ja ”normaalin” väliseen rakkaussuhteeseen. Elokuva avaa uusia uria siksikin, että kehitysvammaisten rooleihin ei ole palkattu Hollywood-tyyliin Tommi Korpelaa tai Martti Suosaloa. Kehitysvammaiset näyttelevät roolinsa itse.

Elokuva kertoo parikymppisestä kehitysvammaisesta Siiristä, joka muuttaa pois kotoa itsenäistyäkseen. Siiri tapaa kaupungilla vartijana työskentelevän Santerin. Ympäristö asettaa kuitenkin omat ennakkoluulonsa, sillä Santeri on ”normaali”.

”Olen tottunut ennakkoluuloihin, siksi näytteleminen ei ahdistanut”, kertoo pääroolissa Siiriä esittävä, vastikään toimitilahuoltajaksi valmistunut Outi Kero, 22.

”Toivoisin, että erityisesti nuoret kävisivät katsomassa elokuvan, sillä heillä on mielestäni eniten ennakkoluuloja kehitysvammaisia kohtaan.”

”Jenkeissä on ilmestynyt mielettömät määrät elokuvia, joissa ammattinäyttelijät ovat esittäneet kehitysvammaista”, myös ensimmäisen elokuvaroolinsa tehnyt Aapo Ahtola, 30, kertoo.

”Mielestäni joissain tapauksissa he ovat jopa ylinäytelleet oireyhtymän. Tähän elokuvaan riitimme me, oikeasti kehitysvammaiset. Meillä on aiheeseen henkilökohtaista touchia.”

Saulia näyttelevä Sami Helle, 37, on yksi heistä, jolla on näppinsä pelissä elokuvan synnyn suhteen. Mies on ollut elokuvan ideointi- ja käsikirjoitusporukassa tiiviisti mukana alusta alkaen, vuodesta 2005.

”Haluaisin, että elokuvamme myötä muutkin kehitysvammaiset huomaisivat, että mekin voimme tehdä musiikkia, elokuvia ja teatteria. Toivon, että tämä potkisi auki yhteiskunnan ovia”, Helle toteaa.

Pekka Karjalainen: Vähän kunnioitusta. Ensi-ilta 11.6.

Jenni Halttu

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu