Ovatko he vain pahoja?

Norjan mittavin poliittinen valokuvausprojekti paljastaa pohjoismaisen turkistarhauksen todellisuuden. Jäljet johtavat Suomeen asti.

Hänen intohimonsa on cheerleading ja hän pitää hyvää huolta kirkkaanpunaisista kynsistään. Fham Sjøholm, 33, on sosiaalitieteiden opiskelija, määrätietoinen ja viehättävä nuori nainen, joka on toiminut Norjan eläinoikeusliikkeessä seitsemän viime vuotta.

Vajaa vuosi sitten hän puki pinkit maastohousut ylleen ja lähti ystävineen keräämään kuvamateriaalia norjalaisilta turkistarhoilta. Aktivistit kuvasivat 121 minkki- ja kettutarhalla ympäri Norjaa. Norjassa on noin 500 turkistarhaa. Kuvaajat vierailivat siis yli 20 prosentilla tarhoista.

Sjøholm on tullut Helsinkiin Eläinasiafoorumiin kertomaan, kuinka kuvausprojekti toteutettiin, ja miltä pohjoismaisilla turkistarhoilla näyttää. Tilaamme kahvilassa soijacappuccinot ja Sjøholm istuu hetken mietteliäänä.

”Miten tästä nyt kertoisi”, hän aloittaa. ”Eräät asiat, jotka turkistarhoilla näin jättivät aivan turraksi.”

Tiloilta saatu kuvamateriaali on kauttaaltaan järkyttävää. Poikkipurtuja raajoja, häkeissä lojuvia kuolleita eläimiä ja ulosteen täyttämiä häkkejä. Kuvat julkaistiin kolme kuukautta sitten ja ne saivat valtavan mediahuomion. Kampanja johti poliisitutkintoihin kaikilla tiloilla.

Samaan aikaan Suomessa turkistarhaajat puhuvat mielellään laatustandardeista ja hyvinvointisertifikaateista. Mutta norjalaisen tutkimuksen kammottavia tuloksia on vaikea kiistää.

”Osa tarhoista sulki ovensa julkaistuamme kuvamateriaalimme. Ainoa tapa lopettaa eläinten rääkkäys on lopettaa koko turha ja epäeettinen tuotantoala”, toteaa Fham päättäväisesti.

Suomalaisilta tarhoilta ei ole koskaan julkaistu näin laajamittaisesti materiaalia. Miltähän niillä näyttää?

”Samalta kuin Norjassa”, arvelee Fham. Suomalaiset ja norjalaiset tarhaajat tekevät yhteistyötä esimerkiksi Saga Fursin kautta, joka on näiden maiden yhteinen myynninedistämisbrändi.

Norjalaisten aktivistien tutkimus oli Norjassa iso uutinen. Myös Suomessa se ylitti uutiskynnyksen ja Suomen turkistarhaajien edustaja Päivi Mononen-Mikkilä riensi väittämään, että kuvamateriaali olisi peräisin vain yhdeltä tarhalta.

”Luovutimme poliisille tarkat tiedot jokaisesta turkistarhasta ja täsmälliset dokumentoinnit näkemistämme eläinsuojelurikoksista. Tallensimme kaiken eläinten lukumäärästä häkkien mittoihin. Meillä oli projektin päättyessä hallussamme 10 000 kuvaa ja satoja tunteja videomateriaalia tarhoilta”, vastaa tähän Fham.

Norjan turkistarhaajien yhdistyksen neuvonantaja Sven Gil Westersjø on todennut, ettei mikään muu maa maailmassa ole satsannut yhtä paljon turkiseläinten hyvinvointiin kuin Norja.

”Tervetuloa siis pohjoismaisen turkistalouden julmaan erikoisnäytökseen”, Fham nauraa katkerasti.

Turkistalous näyttääkin vetelevän viimeisiään. Britannia, Itävalta, Bulgaria, Kroatia, Sveitsi, Ruotsi, Saksa ja Hollanti ovat kokonaan tai osittain kieltäneet tarhauksen. Kun Tanskassa hiljattain esitettiin kettutarhauksen kieltoa, eivät tarhaajat juuri edes protestoineet.

Fhamin mukaan nyt on aika toimia. ”Turkistarhaajien ikäjakauma on aivan päätön”, hän selittää. ”Teillä Suomessa 40 prosenttia tarhaajista on yli 50-vuotiaita eikä uusia yrittäjiä enää tule alalle. Tarhanne tekevät sitä paitsi säännöllisesti tappiota. Nyt jos koskaan voisitte lopettaa koko älyttömän tuotantoalan.”

Monet eläimet olivat niin huonossa kunnossa Norjassa, että ne olisivat tarvinneet välitöntä apua.

”Yksi kuvaamani kettu oli yltä päätä veressä ja visvassa. Sen tassut olivat avohaavoilla ja sen toinen korva roikkui irtonaisena. Huomasin, että eläimet oli sillä tarhalla juuri ruokittu. Tajusin silloin, että turkistarhaaja oli vastikään kulkenut tästä, nähnyt ketun ja kävellyt pois. Sinä hetkenä aloin todella miettiä, ovatko tarhaajat yksinkertaisesti pahoja.”

Niin, ovatko he? Kun norjalaisten kuvamateriaalia katsoo, on vaikea olla kysymättä samaa kysymystä. Miten tällaista voisi muuten olla edes olemassa?

”On ehkä ymmärrettävää, että turkisten ostajat eivät pysty hahmottamaan, mitä turkistuotanto todella eettisesti merkitsee. Mutta mitä tarhaajat oikein ajattelevat, siihen en pysty vastaamaan”, miettii Fham.

”Ehkä tarhaajat ovat perineet tarhat vanhemmiltaan, tai ehkä heitä ei vain kiinnosta. On vaikea ymmärtää, miten joku voisi hyväksyä eläimen arvon niin täydellisen kieltämisen.”

_______________

Norja & Suomi

Norjalainen turkisala on voimakkaasti kytköksissä Suomen turkisteollisuuteen. Norjalaiset tarhaeläinten nahat myydään Vantaan Fur Centerin kansainvälisissä turkishuutokaupoissa. Lisäksi mailla on yhteinen myynninedistämisbrändi Saga Furs, jonka tarkoituksena on kiillottaa tarhauksen imagoa maailmalla. Saga Furs väittää, että eläinten hyvinvointi huomioidaan nahkojen tuotannossa. Käytännössä Saga Furs ei kuitenkaan valvo, miltä tarhoilta turkikset tulevat.

_______________

Huimaa kasvua turkisalalla?

Jotain mätää turkistuottajien PR-materiaalissa.

Turkisala on kuolemassa, norjalainen Fham Sjøholm sanoo. Uusia yrittäjiä elinkeino ei kiinnosta, tarhat tekevät tappiota ja eettiset kysymykset painavat.

Vai onko ala sittenkin kokemassa huimaa kasvua? Lokakuussa 2007 Suomen turkistuottajien verkkosivuilla kerrottiin näet seuraavaa:

”Turkisten tuottaminen on perinteinen suomalainen elinkeino, joka työllistää 6 000–7 000 ihmistä, välillisesti jopa 10 000 suomalaista. Määrä vaihtelee kausittain työhuippujen mukaan.”

Nyt sama lähde on jo tätä mieltä:

”Turkisten tuottaminen on perinteinen suomalainen elinkeino, joka työllistää 22 000 suomalaista. Määrä vaihtelee kausittain työhuippujen mukaan. (…) Suomessa toimii noin 1 300 turkistilaa.”

Yli sadan prosentin kasvu hieman yli vuodessa? Vai luottamusta yleisön lyhyeen muistiin? Onneksi on verkon sisältöä arkistoiva Internet Archive.

21. tammikuuta 2009 Helsingin Sanomien taloussivuilla kerrottiin turkisalasta näin:

”Suomessa turkiseläimiä kasvatetaan 1 400 tilalla. Ala työllistää noin 22 000 henkilöä.”

Eihän tässä ole kyse ensimmäisestä kerrasta, kun toimittaja toistaa lehdistötiedotteen tekstiä. Mutta miten kummassa tilojen määrä kasvoi HS:n käsittelyssä?

Hanna Nikkanen

_______________

Kuvamateriaalia kampanjasta osoitteessa www.oikeuttaelaimille.net/norja. Jutun laajempi versio Fifissä.

Akuliina Saarikoski

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu