Otsonitutkijoilla lupaavia uutisia

Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori matkaa Montreaux’n symposiumiin mukanaan uusia tietoja otsonikerroksesta.

Runsaat kaksikymmentä vuotta sitten vuonna 1985 tiedonvälityksen ulottuvilla olevaa maailmaa ravisutti uutispommi: Etelämantereen yläpuolella olevassa otsonikerroksessa oli havaittu aukko.

Siitä lähtien otsonikerroksen tilaa on tutkittu tuimasti – eikä vain tutkittu. Vuonna 1988 solmittiin kansainvälinen Montrealin sopimus, joka määräsi otsonille vaarallisten aineiden, kuten freoneiden ja bromin käytöstä.

”Viime vuoden lopulla eräät amerikkalaiset tutkijat esittivät ensimmäisen kerran arvion, jonka mukaan otsonikerroksen toipuminen olisi alkanut. Lupaavat tulokset johtuvat vedenpitävän kansainvälisen sopimuksen solmimisesta ja sen noudattamisesta”, Ilmatieteen laitoksessa tutkimusprofessorina toimiva Erkki Kyrölä arvioi.

Kyrölä kertoo, että amerikkalaistutkijoiden väitteet ovat todennettavissa kymmenen vuoden kuluttua. Ja jos hyvä kehitys jatkuu, otsonikerros olisi kunnossa 2050–2070. Olettaen tietysti, että maapallon ihmiset kantavat vastuunsa freonien käytössä vastedeskin.

Erkki Kyrölä on pitkän linjan otsonitutkija. Hän oli mukana, kun Ilmatieteen laitos yhdessä ranskalaisten kanssa esitti Euroopan avaruusjärjestölle Gomosiksi sittemmin nimetyn, ilmakehää tutkivan havaintolaitteen rakentamista.

Gomosista saatujen tietojen kanssa on tehty Suomessa paljon töitä kaikki viisi Envisatin vuotta. Ilmatieteen laitos on Gomosin asiantuntijalaboratorio. Gomos-datan prosessointikeskus sijaitsee Sodankylässä Ilmatieteen laitoksen tutkimuskeskuksessa.”Envisatin tutkijaseminaarit ovat aina tärkeitä tutkijoiden tapaamispaikkoja, jolloin itsekin voi kuulla muiden tekemistä uusimmista tutkimuksista. Itse tuon symposiumissa esiin uusia tuloksia, jotka selkiyttävät kuvaa yläilmakehässä tapahtuvasta kiertoliikkeestä”, Kyrölä sanoo.

Yläilmakerros sijaitsee noin 15–50 kilometrin korkeudessa. Varsinainen niin sanottu otsonikerros sijaitsee noin 20–30 kilometrissä. Otsoni on tärkeä elementti, joka suojaa vahingolliselta auringon ultraviolettisäteeltä. Otsoni itsessään on vaarallista, kun sitä on alailmakehässä.

”Tutkimustuloksemme ovat hyviä, mutta ei tähän sinänsä mitään dramatiikkaa liity. Tutkimme esimerkiksi, miten otsoni käyttäytyy yöllä. Lisäksi olemme selvittäneet auringon hiukkasten niin sanottujen protonimyrskyjen vaikutuksia ilmakehässä.”

”Tiedämme, miksi esimerkiksi Suomen yläpuolella on tällä hetkellä varsin paksu otsonikerros. Otsonia syntyy päiväntasaajan yläpuolella. Talviaikaan se virtaa yläilmakehässä kohti pimeää pohjoisnapaa, etelänavan omana talviaikana vastaavasti sinne.”

Kyrölän mukaan Envisat on antanut paljon paremmat mahdollisuudet tutkia ilmakehää kuin koskaan ennen. ”Nyt meillä on viiden vuoden ajalta dataa. Haluaisimme kuitenkin vieläkin pitempiä aikasarjoja, jotta otsonikerroksen hidasta toipumista voitaisiin seurata tarkasti.”

Pirkko Kotila

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu