Otsonikato ei ole ohi

Otsonin määrä stratosfäärissä pohjoisten napa-alueiden yllä on vähentynyt viime viikkojen aikana noin puoleen. ”Arktis on ennätyksellisen otsonikadon partaalla”, otsikoi Alfred Wegener -instituutti (AWI) lehdistötiedotetteensa maaliskuun alkupuolella.

Syynä tähän nopeaan otsonikatoon ovat pohjoisessa yläilmakehässä viime aikoina vallinneet epätavallisen matalat lämpötilat.

Yläilmakehän otsoni vähenee, kun ihmisen tuottamien kloorifluorihiilivetyjen eli CFC-yhdisteiden hajoamistuotteet reagoivat otsonin kanssa stratosfäärin erittäin kylmissä oloissa. Otsonia tuhoavia yhdisteitä on pyritty rajoittamaan – onnistuneestikin. Valitettavasti myös ilmastonmuutos voi aiheuttaa otsonikatoa: Kasvihuonekaasut pidättävät maapallolta lähtevää lämpösäteilyä ilmakehän alempiin kerroksiin. Niinpä ilmakehän alaosa lämpenee, mutta yläosa jäähtyy herkemmin.

Ilmakehään jo päästetyt otsonia tuhoavat yhdisteet hajoavat hitaasti, ja vanhojen päästöjen vaikutus tuntuu vielä vuosikymmeniä. Yhdisteiden hajoamista odotellessa arktisen stratosfäärin otsonikerroksen tila riippuu olennaisesti siellä vallitsevista lämpötiloista.

Kirjoitus on julkaistu osana Fifin Sääasema-blogia 16. maaliskuuta.

Maria Haanpää

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu