Onko nokia vastuussa Soneran tyhmyyksistä?

Keskustelu Soneran virheinvestoinneista on tähän mennessä liittynyt maan ja Soneran hallituksen sekä Soneran johtajien vastuuseen. Mutta mikä vastuu on Nokialla?

Keskustelu Soneran virheinvestoinneista on tähän mennessä liittynyt maan ja Soneran hallituksen sekä Soneran johtajien vastuuseen. Mutta mikä vastuu on Nokialla? Ei kai mitään, vaikka Nokia onkin Suomen talouselämän suunnannäyttäjä? Miten yksityinen yritys voisi olla vastuussa toisen yrityksen tekemästä virheestä? Asia ei ole näin yksinkertainen.

Mitä pidempi aika kuluu vuosituhannen vaihteesta, sitä selvemmäksi käy, millaisessa kuplassa silloin elettiin. Internetin ja langattoman teknologian ympärille syntyi kiihko, joka sai kaikki valtaansa. Kiihko saneli strategiat, investoinnit ja rahoituspäätökset. Se pyöritti koko taloutta.

On tärkeää huomata, ettei ollut kyse vain yksittäisten yritysten toiminnasta, vaan yleisestä hysteriasta. Sen ylläpitämiseen osallistuivat lähes kaikki alan johtavat yritykset. Yksi näistä yrityksistä oli Nokia.

Teknillisen korkeakoulun professorit Hannu Kari ja Arto Karila olivat siitä harvinaisia asiantuntijoita, että he kyseenalaistivat umts-teknologian jo sangen varhaisessa vaiheessa. Kaksikon mielestä kolmannen sukupolven investoinnit eivät ehkä olisi kannattavia, sillä operaattorit ja matkapuhelinvalmistajat joutuisivat nostamaan hinnat liian korkeiksi massakäyttäjille.

Nokian näkökulmasta ongelma oli, etteivät professorit pitäneet näkemyksiään vain omana tietonaan vaan toivat niitä esiin julkisuudessa. Nokian tulevaisuus (ja johtajien optiotuotot) oli rakennettu umtsin varaan.

Syksyllä 1999 Kari ja Karila saivat kutsun saapua keskustelemaan Nokian pääkonttoriin Keilaniemeen. Isäntänä oli Nokia Telecommunicationsin johtaja J. T. Bergqvist. Tilaisuuden ilmapiiri oli kohtelias mutta viesti selvä: Me ymmärrämme Nokiassa mielipiteenne, mutta älkää tuoko niitä julkisuuteen. Kyse ei ollut pyynnöstä vaan uhkauksesta.

Professorien umts-kritiikin vuoksi Nokia vähensi rahoitustaan hankkeille, joissa mukana oli Hannu Karin tuolloin johtama tietoliikenteen, ohjelmistojen ja multimedian laboratorio. Nokialla työskennelleet henkilöt peruivat myöskin vierailuluentonsa professorien kursseille. Kurssiohjelmat olivat sekaisin, ja opetus kärsi kahden lukukauden ajan.

Kuvattu tapaus ei toki yksin selitä sitä, miksi Nokia olisi osaltaan vastuussa Soneran Saksan-investoinneista. Se pakottaa kuitenkin pohtimaan, onko Nokia muutoinkin lietsonut umts-hysteriaa. Ovatko Nokian johtajat tapaamisissa poliitikkojen kanssa puolustaneet Soneran (ja sitä kautta valtion) osallistumista umts-lupien huutokauppoihin?

Kukaan poliitikko tuskin on uskaltanut kiistää Nokian viisautta umts-kysymyksissä. Onko Nokian toiminnalla ollut vaikutusta siihen, etteivät poliitikot hoitaneet valvontavelvollisuuttaan?

Jälkiviisaasti voi sanoa, että avoimen keskustelun sietäminen olisi ollut Nokiallekin edullista. Yhtiö on luotottanut sadoilla miljoonilla euroilla asiakkaidensa verkkohankintoja. Umts-lasku tulee nyt Nokian maksettavaksi luottotappioiden muodossa.

Heikki Hiilamo, heikki.hiilamo@stakes.fi