Rakensiko sinunkin kesäparatiisisi laiturin siirtotyöläinen henkensä kaupalla? Toimittaja yritti selvittää, kuka kiinnostuisi latvialaisten rakennusmiesten oikeuksien polkemisesta Suomessa. Pinnan yläpuolelle jäi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
On kesäkuun alku vuonna 2013. Seison nauhuri kädessä rannalla ja kuuntelen kahden kuihtuneen näköisen latvialaisen rakennusmiehen tarinaa.
Jaanis ja Armands kertovat työoloistaan suomalaisessa rakennusalan yrityksessä lähes lakonisesti, vaikka he pelkäävät saavansa potkut haastattelun takia.
Heidän maanmiehensä Raimonds on jo palannut Latviaan. Työnantaja antoi hänelle potkut, koska hän uskaltautui kysymään ylityökorvauksista.
Keskustelemme tulkin välityksellä, sillä Jaanis ja Armands eivät puhu suomea eivätkä juuri englantiakaan.
Miehet puhuvat huonosta kohtelusta ja vähättelystä – siitä, kuinka elämä tehdään vaikeaksi, kun he eivät saa vastauksia kysymyksiinsä palkkakuiteista, lomarahoista, verojen maksusta ja muista virallisista asioista.
”Usein isäntä räjähtää ja lähtee pois. Sitten hän tulee puolen tunnin päästä takaisin ja sanoo, että onko kaikki hyvin, mennään. Hän kutsuu meitä itse antamillaan pilkkanimillä kuten Nirisee narisee, Juri Gagarin, Sammakko ja Munamies”, Jaanis kertoo, ja Armands nyökkäilee vieressä.
Pinnan alle vaan
Latvialainen ambulanssikuski Jaanis kertoo muuttaneensa Suomeen töiden perässä syksyllä 2011. Hän kuuli työmahdollisuudesta sukulaiseltaan, joka työskenteli laiturirakennustöissä suomalaisella rakennuttajalla Etelä-Suomen saaristossa.
Jaanis pestautui samaan firmaan. Hän kertoo tehneensä ensimmäiset pari viikkoa töitä pimeästi, minkä jälkeen työsuhde virallistettiin.
”Minulle ilmoitettiin, että minusta tulee sukeltaja. Minulle luvattiin koulutus työhön ja annettiin sukeltajan puku.”
Laiturit rakennettiin maalla, minkä jälkeen ne vietiin veteen. Laiturirakentaminen osoittautui rakennustyöksi veden alla. Jaaniksen tehtäväksi määrättiin kylkilaudoituksen kiinnittäminen laituriin veden alla.
Luvattua koulutusta työhön ei kuulunut. Pomo määräsi Jaaniksen sukellustyöhön ilman minkäänlaista kokemusta.
”Sanottiin, että mene veteen vain. Minun piti tehdä esimerkiksi yksi pitkä päivä sukellustyötä yhdellä puolen tunnin tauolla.”
Kun kutsu käy
Jaanis kertoo, että oli syksy ja vesi oli kylmää. Sukeltajan puku oli liian suuri, ja vesi tuli sisään sekä kaula-aukosta että hihoista. Parin päivän jälkeen Jaanis alkoi voida pahoin, ja hänellä oli kova päänsärky.
”Pomo sanoi, että ei se ole päänsärkyä. Hän väitti, että minulla on omia ongelmia päässä. Kasvoni ja käteni paleltuivat, enkä pystynyt liikkumaan. Tein kaksi viikkoa töitä veden alla. Sitten kieltäydyin sukellustöistä.”
Työskenneltyään noin kuukauden yrityksessä muissa laiturirakennustöissä Jaanis palasi kotiin viettämään joululomaa. Työnantaja ei halunnut häntä takaisin töihin loman jälkeen, joten Jaanis jäi Latviaan ambulanssikuskiksi. Myöhemmin hän sai työnantajalta kutsun jatkaa laiturinrakennustöitä, ja hän palasi Suomeen.
Jaaniksen jälkeen sukellustyötä teki muutama virolainen.
”Yksi teki töitä kolme päivää ja lähti pois, joku oli neljä viikkoa ja lähti”, Jaanis sanoo.
Hengenvaarallista
Jaanis vihjaisi laiturihommista ystävälleen Raimondsille, joka oli käynyt sukelluskoulun Latviassa 20 vuotta sitten. Ennen kuin Raimonds tuli Suomeen, hän oli työskennellyt Latvian poliisissa pelastussukeltajana.
Niin Raimonds kuin Jaaniskin tulivat töihin Suomeen paremman palkan perässä.
Jaanis kertoo, että Raimondsin mielestä vedenalainen rakennustyö ei kuulostanut liian vaikealta, ja tämä päätti tulla Suomeen ansaitakseen 600–650 euron sijaan 2 500–3 000 euroa kuukaudessa. Sukellustyöstä luvattu 22 euron tuntipalkka kuulosti lupaavalta.
”Raimonds on ammattilainen. Hän katsoi sukellusvarusteita ja sanoi, että minä olen kamikaze, koska suodattimia ei ole vaihdettu”, Jaanis kertoo.
Sukelluskalusto näytti Raimondsin mielestä kuluneelta, kompressori vanhalta ja sukellusmaski halkeilleelta. Raimonds päätti kuitenkin jatkaa sukellustyötä maksaakseen kotimaassa asuntolainaa ja elättääkseen nelilapsisen perheensä.
Raimondsin jälkeen töihin tuli jälleen uusi latvialainen sukeltaja. Tämän sukeltajan aikana sähköjohto putosi pari kertaa veteen ja sukeltaja sai sähköiskun. Hän pyysi pomolta, että suodattimien kunto tarkistetaan.
”Työnantaja tuli punaiseksi ja sanoi, että pois siitä, sinä lähdet kotiin. Hänen jälkeensä sukeltajantöihin tuli virolainen, jolla ei myöskään ole minkäänlaista koulutusta”, Jaanis kertoo.
Missä palkka?
Jaanis ja Armands kertovat kesäisellä rannalla, että turvallisuuden lisäksi ongelmia on ollut työehtosopimuksessa ja palkanmaksussa. He ovat sopineet suomalaisen työnantajansa kanssa, että palkka maksetaan joka toinen viikonloppu.
Näin ei aina tapahdu, ja miesten on siksi hankala suunnitella elämäänsä.
”Meidän pitää maksaa omat laskumme Latviassa. Emme ymmärrä, mitä työsopimuksessa lukee. Pomolta ei voi kysyä mitään. Raimonds kysyi ylityömaksuista, ja hänet lähetettiin kotiin kaksi viikkoa ennen hänen työsopimuksensa päättymistä”, Armands sanoo.
Miehet kertovat pelänneensä työturvallisuutensa puolesta myös silloin, kun heidän käskettiin kiivetä katolle ilman suojavaljaita puhdistamaan kouruja männynneulasista. Myös muut työvarusteet ovat olleet puutteellisia.
”Kun talvella tuli kylmä ja pyysimme työhanskoja, pomo sanoi meille, että hanskat on tarkoitettu vain neekereille, ei teille”, Jaanis kertoo.
Raimonds & oikeus
Minä tulin mukaan tarinaan joulukuussa 2012, kun vuosia Suomessa asunut tuttuni Kristine otti yhteyttä ja pyysi apua rikosilmoituksen tekemisessä.
Hän kertoi kuudesta latvialaisesta miehestä, joita suomalainen rakennusfirma oli kuulemma kohdellut huonosti. Heidän joukossaan olivat Jaanis, Armands ja Raimonds.
Kristine kertoi, että Suomeen jääneet miehet eivät halunneet menettää työpaikkojaan, mutta Latviaan takaisin muuttanut Raimonds halusi saada oikeutta ja korvauksia väärinkäytöksistä. Hän oli jo Suomessa asuessaan perännyt oikeuksiaan, mutta tuloksetta.
Kielitaidottomien miesten on hankala saada suomalaisia viranomaisia ottamaan heidän ongelmiaan vakavasti.
Raimonds ei puhu suomea eikä englantia, joten hän pyysi latvialaista tuttuaan mukaan tapaamaan poliisia. Tammisaaren poliisilaitoksella ei kuulemma voitu auttaa, ja Raimondsia kehotettiin kääntymään toisen yksikön puoleen.
Raimonds otti yhteyttä Latvian suurlähetystöön, joka ei pystynyt tarjoamaan apua. Hän vieraili verotoimistossa kysyäkseen, onko yritys maksanut hänestä veroja. Raimondsilla ei kuitenkaan ollut antaa yrityksen Y-tunnusta, ja pelkällä yrityksen nimellä tietoja ei herunut.
Raimondsin työsuhde päättyi joulukuussa 2012 irtisanomiseen, minkä jälkeen hän teki rikosilmoituksen viiden samassa yrityksessä työskennelleen latvialaisen kanssa. Kristine käänsi rikosilmoituksen suomeksi ja otti yhteyttä muun muassa minuun.
Rikosilmoitus
Raimonds lähetti rikosilmoituksen postissa Suomen poliisille tammikuussa 2013. Soitin helmikuun alussa poliisille varmistaakseni, että ilmoitus oli tullut perille. Aikaa kului, eikä poliisista osattu sanoa mitään tapauksen etenemisestä.
Raimonds halusi viedä asiaa eteenpäin. Hänen mukaansa työpaikalla mikään ei ollut muuttunut: työntekijät eivät vieläkään esimerkiksi saaneet palkkalaskelmiaan.
Toukokuussa 2013 soitin Rakennusliittoon. Kysyin latvialaisten tilanteesta ja heidän työnantajansa esittämästä kiellosta liittyä liittoon. Kerroin, että olen tekemässä tapauksesta juttua lehteen. Rakennusliitosta sanottiin, että liitto auttaa pääasiassa vain jäseniä, mutta tämä menisi poikkeustapauksesta.
Rakennusliiton työsuojelusihteeri Tapio Jääskeläinen lupasi ottaa jutun hoitaakseen ja lähetti selvityspyynnön verottajalle sekä Etelä-Suomen aluehallintoviraston (AVI) työsuojeluun.
Jääskeläinen välitti eteenpäin lähettämäni rikosilmoituksen ja Raimondsilta saadun palkkalaskelman, joka oli siinä vaiheessa ainoa saatavilla oleva dokumentti.
Puoli vuotta meni
Aloin kasata työntekijöiden kertomuksia ja otin yhteyttä Raimondsin tulkkina toimineeseen Elinaan. Tapasimme, juttelimme ja soitimme Jaanikselle ja Armandsille. Elina sai heidät vakuuttuneiksi siitä, että tapaamisessa on järkeä. Viileänä kesäkuun alun iltana ajoimme työmaalle tämän artikkelin alussa kuvattuun tapaamiseen.
Kuuntelin miesten tarinan. Otin kuvat Jaaniksen työtuntikirjanpidosta, josta käy ilmi, että miehet tekevät töitä seitsemänä päivänä viikossa.
Jaanis ja Armands näyttivät tietokoneeltaan kuvia paikoista, joissa he olivat joutuneet asumaan. Koneella oli kuvia myös sukellusvälineistä, työmaista ja Jaaniksesta sukelluspuku päällä.
Otin mukaani Jaaniksen vuoden 2011 lähdeverokortin ja puutteellisen työsopimuksen sekä Raimondsille tulleen esitäytetyn veroilmoituksen.
Ei oikeusapua
Latvialaiset tekivät töitä seitsemänä päivänä viikossa. Heille maksettiin 10 euroa tunnilta maatyöstä ja 22 euroa sukellustyöstä. Ylityö-, viikonloppu- tai pyhälisiä ei maksettu. Työntekijät eivät saaneet palkkakuitteja, joista olisivat voineet seurata palkanmaksua.
Lähetin saamani materiaalin sähköisessä muodossa Rakennusliittoon, joka oli luvannut lähettää sen eteenpäin viranomaisille. Jääskeläinen kertoi, että voisin saada latvialaisille oikeusaputoimistosta valtion kustantaman lakimiehen.
Soitin oikeusapuun, ja kesäkuun lopulla 2013 lähetin Helsingin oikeusaputoimistoon vielä viestin, jossa kerroin tapauksesta ja kysyin, mitä Raimondsin tulisi nyt tehdä saadakseen oikeusapua. Raimondsin tekemä rikosilmoitus oli viestin liitteenä.
En ole vieläkään saanut vastausta.
AVI on hampaaton
Kuka todellisuudessa auttaa Raimondsin, Jaaniksen ja Armandsin kaltaisessa tilanteessa olevia ulkomaalaisia työmiehiä?
Lähetin Etelä-Suomen aluehallintovirastoon rikosilmoituksen ja listan sukellusvälineistä, jotka tulisi Raimondsin mielestä tarkastaa. Maallikkona ajattelin, että sukeltaminen ilman koulutusta ja puutteellisilla välineillä voisi olla hengenvaarallista.
AVI suoritti tarkastuskäynnin kesäkuussa 2013, mutta tarkastaja tyytyi kysymään työnantajalta, oliko työpaikalla noudatettu turvallisuusmääräyksiä. Varsinaisia tutkimuksia AVI ei tehnyt.
AVI:n työsuojeluinsinööri Jukka Hietavirta kertoi, että he eivät tarkastaneet työnantajalta mitään papereita, vaan kyselivät kysymyksiä. Työnantaja oli sanonut, että vedenalaista rakennustyötä on pienissä määrin tilattu aliurakoitsijoilta Hangosta.
”Meillä ei ole venettä, jolla pääsisimme merelle katsomaan, mitä siellä tapahtuu”, Hietavirta totesi.
Työantaja ensin
Miksei kukaan ottanut vakavasti lähettämiäni dokumentteja? Miksei kukaan viitsinyt edes raottaa sen varaston ovea, jossa sukellusvälineitä säilytetään ja kurkistaa sisään, kysyin Hietavirralta.
”Meillä ei ollut mitään todisteita siitä, että siellä olisi ollut vedenalaista rakentamista. Emme voi lähteä spekulaation pohjalta tutkimaan, oliko neljä kuukautta sitten jossain sulakkeessa jotain vikaa jollain henkilöllä, jota emme edes tunne”, Hietavirta sanoi turhautuneena.
Hänen mukaansa AVI:lla on niin paljon tapauksia käsiteltävänä, että aikaa ei ole käytettävissä tolkuttomasti yhteen tapaukseen.
”Valvontamme kohdistuu työnantajaan ja siihen, että hän laittaa asiat kuntoon. Jos työntekijä kokee työn vaaralliseksi, hänen pitää kieltäytyä sen tekemisestä.”
Kun jotain sattuu
Laitteiden tarkastaminen ei kuulu AVI:n toimenkuvaan, vaan se on työnantajan vastuulla. Tässä tapauksessa vastuuta ei toisin sanoen kanna kukaan.
”Eihän me ruveta pulloja tarkastamaan. Ei meillä ole pätevyyttä tai valtuuksiakaan sellaiseen. Voimme pyytää selvityksen työvälineestä, mutta tarkastettavalla työpaikalla ei ollut mitään, mitä pitäisi tarkastaa”, Hietavirta sanoi.
”Ei ole kuin huhupuhetta siitä, että olisi ollut jotain lainsäädännön vastaista. Jos jotain sattuu, tutkimme kyllä asian.”
Hietavirran vastauksesta voi tulkita, että AVI saattaa kiinnostua siinä vaiheessa, jos joku vammautuu tai kuolee. Rikosilmoitus ei ole virastolle riittävä syy tutkia asiaa, ellei tutkinnaksi määritellä sitä, että työnantajalta kysytään pari kohteliasta kysymystä.
AVI ei kysynyt tarkastuspyynnön tehneeltä henkilöltä, tässä tapauksessa minulta, lisätodisteita. Olen haastatellut sukeltajaa, nähnyt hänestä kuvia sukelluspuku päällä ja nähnyt happipullot varastossa.
Poliisi on hidas
Ajattelin, että jos AVI ei tutki asiaa tarkemmin, niin ehkä se kuuluu poliisille. Soitin Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen rikosylikomisariolle Tarmo Lamminaholle.
Hän antoi ymmärtää, että poliisiin ollaan harvoin ensimmäisenä yhteydessä tällaisissa tapauksissa.
”Työelämässä on monta muuta oikeussuojakeinoa, kuten ammattiliitot ja paikalliset työsuojeluviranomaiset”, Lamminaho sanoi.
Kun ammattiliitolla ei ole pakottavia keinoja ja työsuojeluviranomaiset eivät mene pidemmälle tutkimuksissa, millä aikataululla voi odottaa, että poliisi saa esitutkinnan tehtyä?
”Vaitiolovelvollisuus estää avaamasta avoimena olevaa asiaa. Yleisellä tasolla teemme paljon taustatyötä, ennen kuin lähestymme asianosaista. Jos tietyt edellytykset eivät täyty esiselvittelyssä, asia jää sikseen”, Lamminaho kertoi.
Voi voi, AVI sanoo
Jukka Hietavirta AVI:sta kehottaa odottamaan poliisin esitutkinnan tulosta ennen lakimiehen palkkaamista.
”Ei lakimiehellä tee tässä vaiheessa mitään. Jos viranomaiset eivät löydä rikosta, juttu ei todennäköisesti tule menestymään siviilikanteessakaan”, Hietavirta arvioi.
On varmaan oikein, että ei pidä hutkia, ennen kuin tutkitaan. En voi silti välttyä tulemasta sellaiseen johtopäätökseen, että ulkomaalaisten rakennustyöntekijöiden on vaikea saada oikeutta.
”Työturvallisuusrikokset vanhenevat kahdessa vuodessa. Ulkomaalaisten kanssa ongelmana on se, että asianosaiseen ei enää välttämättä saada yhteyttä siinä vaiheessa, kun poliisi aloittaa esitutkinnan vuoden tai puolentoista vuoden päästä ilmoituksen tekemisestä”, Hietavirta sanoi.
Suomi säästää
Rakennusliiton lakimies Jyrki Ojanen sanoi, että ulkomaalaiskysymykset ovat vaikeita.
”Minusta on tullut vähän kyyninen, kun olen nähnyt, millaisia ratkaisuja syyttäjä on tehnyt ulkomaalaiskysymyksissä. Syyttäjällä on ollut harkittavana juttuja, joissa AVI on vienyt poliisille tutkittavaksi työntekijöiden näytettyjä työaikarikkomuksia.”
Vaikka on todettu, että työaikalain ylityksiä ja rikkomuksia on tapahtunut vaikka kuinka paljon, esimerkiksi surullisenkuuluisalla Olkiluodon ydinvoimalan työmaalla, syyttäjä on monissa tapauksissa tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen.
Ojasen mukaan tätä on perusteltu sillä, että työntekijät eivät ole enää töissä yrityksessä, yritys on ulkomaalainen ja asian selvittämisestä aiheutuisi liikaa kustannuksia.
Yli vuosi kulunut
Rikosilmoituksen tekemisestä on kulunut yli vuosi. Raimondsin perheellä on vaikeaa, sillä he ovat menettäneet asuntonsa. Jaanis ja Armands ovat saaneet potkut.
Jos poliisi ei mielestään löydä tarpeeksi näyttöä esitutkinnan aloittamiseen, laiton sukellus ja huono kohtelu työpaikalla saa jatkua.
Raimondsia on auttanut hänen poliisitaustansa ja läheisiltä saatu tuki, mutta millaiset mahdollisuudet muilla ulkomaalaisilla työntekijöillä on puolustaa oikeuksiaan? Kuka jaksaa käydä läpi tällaisia prosesseja?
Ymmärrän, että viranomaiset hoitavat vain heille määriteltyjä tehtäviä. Heidän kätensä ovat täynnä töitä, ja käsiteltäville tapauksille ei näy loppua.
Se ei lohduta vääryyttä kokenutta yksilöä.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Hän opiskelee rikosoikeuspolitiikkaa London School of Economics and Political Science -yliopistossa.
Haastateltujen rakennusmiesten nimet on muutettu.
_______________
”Annettiin vapaat kädet”
Latvialaiset rakennusmiehet työskentelivät Etelä-Suomessa yrityksessä, joka rakentaa laitureita ja ponttooneja. Haastattelin firman toimitusjohtajaa syksyllä 2013. Hänen mukaansa paperihommia lukuun ottamatta kaikki on hoidettu rennosti ja reilusti työnantajan ja työntekijöiden välillä.
Mistä kaksi sukeltajaa saivat pätevyyden sukeltamiseen?
”En osaa tarkkaan sanoa, mutta näin he ovat minulle sanoneet, että he ovat ammattisukeltajia.”
Tiesit varmaan, että Suomessa voi tehdä sukellustyötä vain, jos hyväksyttää sukeltajan tutkintotodistuksen AVI:lla?
”Okei. Asia selvä.”
Onko teillä happipullot ja varusteet näille niin sanotusti päteville sukeltajille?
”Heillä oli omat pukunsa mukana. Meillä on toki ollut kuivapukuja, joita on käytetty, jotta vedessä on pystynyt olemaan noin polveen saakka. Happipulloja meillä löytyy kanssa.”
Odotetaanko kaikilta, että he tekevät töitä vedessä?
”Ei tosiaan. Se on henkilöstä itsestään kiinni.”
Kuinka suuri osa liiketoimintaanne laiturien rakentaminen on?
”Kolmasosa toiminnastamme on laiturien ja ponttoonien rakentamista.”
Kuinka suureen osaan laiturityöstä tarvitaan sukeltamista?
”Puoleen varmasti. Suuri osa on sellaista, jossa ei sukelluslaitteita tarvitse. Tälläkään hetkellä meillä ei ole yhtään sukeltajaa töissä.”
Kuka pitää huolta sukelluskaluston kunnosta?
”Sukeltajat ovat itse katsoneet niitä vehkeitä, joita ovat käyttäneet.”
Et siis itse ole sukeltamisen ammattilainen, että tietäisit enempää suodattimista tai muista?
”En tosiaan ole.”
Sukeltajat sanoivat, että olet suuttunut, kun he ovat maininneet välineiden huonosta kunnosta, etkä ole tehnyt asialle mitään.
”Ei todellakaan pidä paikkaansa.”
Haluaisitko ottaa kantaa erimielisyyksiin? Esimerkiksi nimittelyyn ja siihen, että suojavarusteita kuten hanskoja ei ole annettu, vaikka on pyydetty.
”En ole ollut missään sanaharkassa työntekijöiden kanssa.”
Kuinka monta latvialaista teillä on tällä hetkellä?
”Ei yhtään.”
Milloin he lähtivät ja miksi?
”Se oli elokuun puolta. He olivat halukkaita lähtemään pois.”
Katsoin toista tarkastusraporttia ja yhtä palkkakuittia vuoden ajalta. Siinä ei näkynyt ylityö- tai muita lisiä, pelkästään ennakonpidätykset. Eikö teillä makseta ylityölisää?
”Ei ole ylitöitä. He ovat tehneet urakkatöitä, palkat on maksettu suoritusten perusteella. Kahdeksan tuntia päivässä on ohjeistettu tekemään töitä. Niin kuin selvisi tuosta raportista, pitää alkaa pitää täydellistä, tarkkaa työaikakirjanpitoa.”
Miten selität sen, että työsopimukseen oli merkitty tuntipalkka?
”Sillä hetkellä kun se on tehty, siellä on ollut sekä että tuntitöitä osittain ja urakkaperusteisesti maksettu.”
Onko sopimus urakkatöistä paperilla?
”Kaikki on sovittu suullisesti heidän kanssaan. Valitettavasti minulla ei ole mitään paperilla. Vähän väärin on mennyt, on ollut puutteita työsopimuksissa. Ylitarkastaja ilmoitti meille, että ne pitää tehdä perusteellisemmin ja oikein.”
Ovatko työntekijät itse päättäneet, kuinka monta tuntia päivässä he tekevät töitä?
”Kyllä, siinä on annettu vapaat kädet.”
He itse sanoivat, että heille kerrotaan aamulla minne mennään ja kauan ollaan.
”Kyllä pääasiallisesti kaikki tietävät, minne ovat menossa. On sovittu työmaa, ja sen mukaan menevät tekemään kyseisen homman loppuun.”
He myös sanovat, että ovat joutuneet tekemään töitä sunnuntaisin.
”He ovat omasta päätöksestään tehneet. Heillä oli myös se, että he olivat sitten pidempiä aikoja kotona käymässä.”
He ovat itse halunneet tehdä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman vapaapäiviä?
”Kyllä, nimenomaan. Ei olla pistetty vastaan.”
Ei ole parin vuoden aikana ollut mitään työtapaturmia?
”Ei ole ollut.”
Elisa Koponen
_______________
Pikakurssi työntekijän oikeuksista
Lue, mitä kaikkia kohtia latvialaisten tapauksessa rikottiin:
Pätevyys
Valtioneuvoston asetuksen mukaan sukeltajalla tulee olla suoritettuna ammattisukeltajan ammattitutkinto tai soveltuva kevytsukeltajan tutkinto.
Jos ammattipätevyys on hankittu ulkomailla, se tulee tunnistuttaa aluehallintovirastossa (AVI), jotta voi tehdä töitä Suomessa.
Viimeisten kahden vuoden aikana artikkelissa esiintyvän yrityksen palkkalistoilla on ollut kaksi latvialaista sukeltajaa, joilla oli työnantajan mukaan ammattipätevyys omasta maasta tai muualta. Työnantaja ei ole tarkistuttanut tutkintotodistuksia eikä pyytänyt niitä edes nähtäväksi.
Sopimukset
Laiturien valmistus- ja asennustyöhön tulee soveltaa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta.
Työehtosopimuksessa määritellään kuusi palkkaryhmää, joista alimman perustuntipalkka vuonna 2012 oli 10,31 euroa. Ammattityöntekijät, jotka hallitsevat työnsä itsenäisesti ja monipuolisesti, kuuluvat vähintään neljänteen palkkaryhmään, jonka tuntipalkka on 13,32 euroa.
AVI:n tarkastuskertomuksessa todetaan, että työnantaja on maksanut työntekijöille palkkaa, joka alittaa työehtosopimuksen vähimmäistason. Lisäksi työsopimuksissa, jotka AVI oli saanut nähtäväkseen, oli puutteita. Niistä ei esimerkiksi käynyt ilmi, mitä työehtosopimusta sovelletaan, kuinka irtisanominen määräytyy ja mikä on palkanmaksukausi.
Alipalkkaus
Suomen lainsäädäntö ei tunne alipalkkausrikosta, eli ei ole lainvastaista maksaa tahallaan vähemmän palkkaa kuin mitä lain mukaan kuuluu. Rakennusliiton vastaavan lakimiehen Risto Ojasen mukaan yritysten ei tarvitse pelätä jäävänsä kiinni alipalkkauksesta, sillä mahdolliset seuraukset ovat niin pienet.
”Tärkeintä ongelmien vähentämiseksi olisi alipalkkauksen kriminalisointi. Se antaisi viranomaisille mahdollisuuden toimia tällaisissa tilanteissa”, Ojanen sanoo.
Työantajan mukaan latvialaiset tekivät urakkatöitä lähinnä suullisella sopimuksella.
Yksi latvialaisista antoi minulle kuitenkin nähtäväksi työsopimuksen, jonka mukaan säännöllinen työaika on kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja palkka 10 euroa tunnilta.
Juuri mitään muuta työsopimuksessa ei lukenutkaan.
Laiton työmäärä
AVI:n tarkastusraportin mukaan työnantaja ei ole pitänyt työaikalain mukaista työaikakirjanpitoa.
”Jos tehdään pitkää päivää jokaisena päivänä viikossa eikä työnantajalla ole työaikakirjanpitoa, siinä käytännön varmuudella rikotaan aina työaikalakia”, Rakennusliiton Ojanen sanoo.
Lain mukaan päivittäinen työaika on kahdeksan tuntia, ja ylitöitä saa teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana, kuitenkin enintään 250 tuntia kalenterivuodessa.
Latvialaisen Jaaniksen pitämän työtuntikirjanpidon mukaan hän oli tehnyt töitä 13 viikkoa putkeen ilman vapaapäiviä. Ylitöitä kertyi kyseiseltä ajalta 251 tuntia eli yli vuosimaksimin.
Tositteet
Latvialaiset eivät pyynnöistään huolimatta saaneet palkkatodistuksia kuukausiin. Armands sai työt lopettaessaan palkkatodistuksen, joka kattoi tammi–joulukuun 2012.
Palkkatodistuksen mukaan ennakonpidätyksen alainen palkka oli 17 895 euroa, josta ennakonpidätystä oli vähennetty 1884 euroa. Lomarahat, lomakorvaukset sekä vuoro- ja kausilisät näyttivät nollaa. Yli- ja pyhätöistä ei ollut mainintaa.
”Työehtosopimus määrää, että palkanmaksun oikeellisuudesta tulee voida varmistua tilinauhasta kahden viikon välein. Jos loma- tai ylityölisiä olisi maksettu, niiden pitäisi näkyä tilinauhassa”, Ojanen sanoo.
Suomessa tehtävässä työssä tulee lain mukaan noudattaa Suomen lakeja ja työehtosopimuksia, oli työntekijä suomalainen tai ulkomaalainen.
Elisa Koponen
Elisa Koponen
