Keväällä otsikoihin noussut Meksikon eteläinen maakunta on maan toiseksi köyhin, mutta luonnonvaroiltaan mittaamattoman rikas. Anna-Reetta Korhonen on elänyt jo vuosia Oaxacan arkea & jakaa sen Voiman lukijoille. Hänen Oaxacansa on kaunis, tuttu, outo & ankara.
ANNA-REETTA Helsinkiläinen prekaari, joka lähti vuonna 2006 Meksikoon, koska sinne sai halvemmat lennot kuin Boliviaan. Haki ensin vapaaehtoistöihin Chiapasiin, mutta päätyi naapuriosavaltio Oaxacan puolelle tarkistettuaan sääolot. Chiapasin keskilämpötila talvella oli +6 celciusta, Oaxacassa +25. Löysi itsensä torakoita kuhisevasta kellarikämpästä kansannousua elävässä kaupungissa. Vaikuttui Oaxacassa yhteisöradioista ja koordinoi parhaillaan kehitysyhteistyöhanketta.
APPO Sadoista järjestöistä koostuva APPO, Oaxacan kansojen kokous, koordinoi kesäkuussa 2006 yhteiskunnallista liikettä, joka vaati demokratiaa ja korruptoituneen kuvernöörin Ulises Ruizin eroa. Liike pyrki näyttämään ettei osavaltion hallinnolla ole kansalaisten tukea. Se valtasi osavaltion hallintorakennukset kuukausien ajaksi ja otti pääkaupunki Oaxacan kadut valtaansa. Opettajat tekivät ristipistotöitä kaupungin kaduilla ja öisin barrikadeilla laulettiin.
Meksikon hallitus lähetti sotilaspoliisi PFP:n joukot Oaxacaan marraskuussa 2006 hakkaamaan liikkeen jäsenet hiljaisiksi. Satoja pidätettiin ja kidutettiin. Sotilaspoliisin tuloa seuraavana aamuna näin miten kaupungin kaduilta pestiin verta pois. Kuolleiden ja kadonneiden määrästä ei ole vieläkään varmaa tietoa.
BARRIKADI Vuoden 2006 liikkeen aikana ihmiset sulkivat satoja teitä puolustaakseen naapurustojaan Ulises Ruizin pyssymiehiltä. Pienemmillä kaduilla barrikadi oli arkinen juttu: kadulle roudattua epämääräistä rojua, valtava kahvikattila höyrysi ja rouvat tarkistivat ohi ajavat autot taskulamppujen kanssa.
CARGO Intiaanikylissä vastuu hommista on asukkaiden omilla harteilla. Miesten on kylissä pakko täyttää muutaman vuoden välein työvelvollisuus, cargo, joka kestää vuodesta kahteen. Työvelvoitteisiin kuuluvat myös kunnanjohtajan ja poliisien pestit. Työstä saa arvostusta, ei palkkaa. Siirtolaisina Yhdysvalloissa olevat maksavat sukulaisilleen, jotka hoitavat cargon heidän puolestaan.
DUUNI Sitä ei Oaxacassa ole. Koulutettujen palkat ovat kohtuullisia, mutta kouluttamattomien, eli suuren enemmistön, palkat ovat surkeat. Siivoojan, keittiöapulaisen tai rakennustyöläisen palkka on 7–9 euroa päivässä. Samaan aikaan turismi on nostanut elinkustannuksia reippaasti.
Tästä johtuen siirtolaisuus on monilla alueilla merkittävin elinkeino. Meksikossa puolet väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, viidesosa äärimmäisessä köyhyydessä. Oaxaca on 32 osavaltiosta toiseksi köyhin, Chiapasin jälkeen.
EU Euroopan unionilla olisi mahdollisuus vaikuttaa Meksikon ihmisoikeustilanteeseen vetoamalla vapaakauppasopimusten ihmisoikeuspykälään. EU-parlamentin ihmisoikeusvaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautalan mukaan EU varjelee kauppasuhteita ihmisoikeuksien kustannuksella.
FIESTA Tässä taannoin naapurin lapsi täytti kaksi vuotta. Pienituloinen äiti järjesteli juhlia pari kuukautta. Juhlissa oli kolme makeisilla täytettyä piñataa, pomppulinna, ruokaa ja valtava sadan hengen kakku. Vieraita oli vauvasta vaariin.
GRINGO, GRINGA Vaikka gringo tarkoittaa jenkkiä, monille paikallisille ero Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä on hämärä. Tämänkin keskustelun olen käynyt: ”Mistä olet kotoisin?” ”Suomesta, se on tuolla meren takana, Euroopassa.” ”Aaaah, onko Eurooppa Kaliforniassa?”
Oaxacassa ihmisillä on karu kuva yhdysvaltalaisista tytöistä. He ”ryyppäävät tolkuttomasti ja hortoilevat pitkin kaupunkia puolialasti milloin kenenkin miehen kanssa”.
HOLA GÜERA! Kadulla huudellaan vaalealle naiselle tuon tuosta ”Hei kalpea!” Oaxacassa olen välillä piinallisen tietoinen valkoisuudestani. 165-senttisenä hujoppina on turha kuvitella sekoittuvansa massaan.
INTIAANIT Kun pääkaupunki Méxicosta matkustaa etelään, väki lyhenee pään mitalla, ihonväri tummenee, alkuperäiskieliä kuulee kadulla, ja komeasti kirjotut perinnevaatteet ovat yleisiä. Oaxaca on Latinalaisen Amerikan kulttuurisesti monipuolisin alue. Osavaltiossa on 16 alkuperäiskieltä ja niissä 150 toisistaan huomattavasti poikkeavaa murretta.
Intiaanikulttuurit ovat Oaxacan turismin myyntivaltti, mutta intiaanit eivät tästä hyödy. Yhteiskunnassa intiaanien asema on tukala. Ystävälläni on väärennetty syntymätodistus. Hän haluaa peittää sapoteekkiperimänsä – kaupunkilaistausta on varmempi takuu opintoihin ja työelämään.
JOOGA Boheemiporvarit pitävät Oaxacasta, koska siellä voi joogata edullisemmin kuin Kaliforniassa, juoda lattea kahvilassa halvemmalla kuin Kaliforniassa ja chillata rannalla. Välillä bopo käy syömässä sorbettia luomutori Pochotella tai helpon matkan päässä olevassa ekoturismikylässä. Jos bopo on tosi uskalias, hän menee Oaxacan keskustassa sijaitsevaan turisteille tarkoitettuun ”perinteiseen” temascal-saunaan.
KÖYHYYS Viime kuolleiden päivän vietin sapoteekkikylässä. Sairastuin. Makasin sängyssä kuumehoureessa. Kun oksennus yllätti, minun käskettiin oksentaa suoraan lattialle, sillä lattiana oli tomuinen maa.
Talossa oli kaksi ikkuna-aukkoa. Toista peitti pahvilevy, toista vanha kulunut mekko. Marraskuun kylmä tuuli puhalsi sisään. Kun halusin vessaan – jota vatsataudissa tapahtui tuon tuosta – tärisin mutaista polkua hökkeliin pihan perällä, jossa kyykistyin maassa olevan aukon päälle.
Samaan aikaan Pohjois-Meksikon Monterreyssa eletään ilmastoiduissa asunnoissa ja ajetaan päheillä autoilla. Koska Meksiko on presidentti Felipe Calderónin sanoin ”matkalla ensimmäiseen maailmaan”, maahan tulee yhä vähemmän kehitysapua.
LAPSET Lapset ovat kaikkialla mukana. Työläisillä on harvoin varaa lastentarhaan, joten torimyyjien lapset leikkivät omia leikkejään roskien joukossa. Olen nähnyt Oaxacassa lastenvaunut vain kerran. Vauva kulkee selässä tai sylissä, ja kun lapsi osaa kävellä, hän kävelee, mukisematta.
MAAN TAPA Tuttu insinööri José meni töihin Oaxacan osavaltiolle. Hänen yksikkönsä antaa kyliin hankerahoitusta erilaisiin julkisiin töihin juoksevan veden rakentamisesta maanteihin. Pomo teki heti Josélle selväksi: ”Kun annamme kylälle 100 000 pesoa (6 000 euroa), minä saan 25 000 ja sinä saat 5 000. Mutta pidä huoli, että kylä toimittaa kuitit koko summasta.”
Meksikolla, öljyntuottajamaalla, olisi kyllä rahaa, mutta kun maan tavan mukaisesti jokainen johtaja vie yhteisestä kakusta siivunsa, köyhiin kyliin jää vain rippeitä.
NAISET Misteekki-tyttö Angelica meni kihloihin 12-vuotiaana. Hänen kättään oli pyytänyt jo useampi kylän nuori mies, ja lopulta tytön oli suostuttava jollekin, ettei hänestä tulisi kylässä hylkiö.
Kun nyt 16-vuotias Angelica tuli Ääni intiaanikylille -hankkeen (katso Ä) järjestämään koulutukseen Oaxacan kaupunkiin, 25-vuotias kihlattu soitti Yhdysvalloista tuohtuneena Angelican äidille. Hänestä kihloissa olevalla tytöllä ei ole mitään syytä liikkua kylän ulkopuolella vaan olla kotona harjoittelemassa tortillan tekoa.
Toisella puolella osavaltiota, Istmon alueella, vallitsee rehevä matriarkkakulttuuri. Lihavat naiset hallitsevat perheiden raha-asioita, juovat rehvakkaasti olutta ja puhuvat niin kaksimielisiä, että itseään liberaalina pitävän suomalaisnaisen posket punottavat. Kylän juhlissa miehet istuvat aukion reunalla kiltisti ja odottavat, että muorit lähtevät kotiin.
OPETTAJAT Opettajien ammattiliitto Sección 22 Oaxacassa on suurin Latinalaisen Amerikan ammattiosasto 70?000 jäsenellään. Sillä on vankka taisteluperinne. Joka toukokuussa lakkoillaan.
Monet paikalliset pitävät opettajien lakkoilua hyväosaisten kiukutteluna. Kun vuonna 2006 Oaxacan osavaltion kuvernööri Ulises Ruiz lähetti poliisivoimat yöllä opettajien lakkoleirin kimppuun, kansalaiset siirtyivätkin tukemaan opettajia. Tästä syntyi Oaxacan liike, joka vaati kuvernöörin eroa ja uudenlaista hallintomallia.
Koulutuksen taso Oaxacassa on onneton. Syynä on toisaalta valtion politiikka, joka ei tue riittävästi varsinkaan maaseudun kouluja. Toinen syy on opettajien ammattiliiton siunaama kummallinen opettajien virkojen perimismenettely. Opettajan virka tosiaan periytyy suvussa, tai sen voi myydä kenelle tahansa.
Viran perijä tai ostaja joutuu käymään läpi pedagogian viikonloppukursseja, mutta ei kunnollista korkeakoulua. Virka maksaa tällä hetkellä noin 8 000 euroa.
Opettajien ammattiliiton elinikäinen johtaja, PRI-puolueen Elba Ester Gordillo lahjoitti lokakuussa 2008 kaikkien 59 ammattiosaston johtajille työautoiksi Hummerit. Kun asiasta nousi kohu, Gordillo totesi, että ”Hummer ei ole mikään luksusauto”.
PACIENCIA, kärsivällisyys Perustellinen harkinta ja demokraattisuus ovat nopeutta kovemmassa kurssissa. Tehokas suomalainen on oaxacalaisen silmissä päätön kana vailla suuntaa.
Q Hienostohotelli Q on yksi niistä vetonauloista, jotka tuovat Oaxacaan varakkaita turisteja ulkomailta. Hienostohotellissa turisti saa eurooppalaista aamiaista, manikyyrit ja pedikyyrit. Ennen kaikkea Q:ssa turisti on turvassa kerjäläisiltä ja kulkukoirilta. Oaxaca elää pitkälti turismista. Sen tuotot kuitenkin kerääntyvät pienelle ryhmälle hotellinomistajia, jotka maksavat siivoojille ja keittäjille surkeita palkkoja.
RÄPIKÖINTI Ulkomaalaisen elämä Oaxacassa on usein epätoivoista räpiköintiä oaxacalaisen kulttuurin ymmärtämiseksi. Suomalainen arvostaa suoruutta ja rehellisyyttä, mikä on varma tapa menettää oaxacalaisten arvostus. Oaxacalainen tulkitsee suoruuden moukkamaiseksi töykeydeksi ja rehellisyyden naiiviudeksi.
Kun asiat ilmaistaan äärimmäisen kohteliaasti ja monen mutkan kautta, menee viesti suomalaiselta helposti kokonaan ohi. Oaxacalaiset ystäväni nauravatkin suomalaisten peruskysymykselle: ”¿Qué es tu punto?” eli ”Mikä sun pointti on?”
SIIRTOLAISUUS Huhtikuisena lauantai-iltana leppoisa sushi-illallinen keskeytyi misteekki-ystävän soittoon. Kahdeksan nuorta Tepejillon kylästä oli lähtenyt ylittämään rajaa Yhdysvaltoihin. Neljä pääsi perille, kaksi jäi siirtolaispoliisin haaviin. Kaksi oli jouduttu jättämään aavikolle, loukkaantuneina, verta vuotavina ja nestehukassa.
Kepeä ravintolailtamme päättyi siihen. Aloimme soitella Arizonassa asuville ystäville, joilla on kontakteja siirtolaisten oikeuksia ajaviin järjestöihin. He lupasivat tehdä minkä pystyvät. Kesäkuun lopussa 20-vuotiasta Javieria ja 28-vuotiasta Felixiä ei ollut vieläkään löydetty.
Pohjoiseen ihmiset lähtevät siksi, että maanviljely ei enää kannata Oaxacassa. Vapaakauppasopimus Naftan vuoksi Meksikoon tulvii yhdysvaltalaisten maataloustukien avulla viljeltyä maissia, eivätkä meksikolaiset pienviljelijät perinteisine viljelytekniikkoineen kykene kilpailemaan halvan tuontimaissin kanssa.
Perillä Yhdysvalloissa odottaa raaka työ rakennuksilla ja pelloilla sekä laajat verkostot oman kylän väkeä. Sanotaan, että tällä hetkellä sapoteekkeja on enemmän Kaliforniassa kuin koko Oaxacassa.
TRIQUIT Oaxacan katukuvassa näkyy paljon punaisiin näyttäviin mekkoihin pukeutuneita naisia pienet lapset kintereillään. Kyseessä ovat triquit, yksi osavaltion 16 alkuperäiskansasta, joka hallitsee suurta osaa Oaxacan käsityökaupasta. Pois omilta alueiltaan heidät ovat ajaneet alueella vuosikymmenien ajan kestäneet veriset konfliktit.
San Juan Copalan kylässä kolme järjestöä käy sotaa keskenään. Järjestöt on perustettu hyvää tarkoittaen, ja niillä on maailmaa syleilevät vasemmistolaishenkiset nimet, mutta paikallisten mukaan jokaisella niistä on myös aseellinen siipi. PRI-puolueen sanotaan rahoittavan ainakin puolisotilaallisia UBISORT-joukkoja, mahdollisesti muitakin.
Tilanne ei ole Meksikon alkuperäiskansojen alueilla ainutlaatuinen. Joku hyötyy siitä, että triquit taistelevat keskenään, samalla kun alueen rikkaudet kahvi, hedelmät, puu ja kaivosmineraalit myydään halvalla maailmanmarkkinoille.
Hallitus järjestää alueella muutaman vuoden välein neuvotteluja, joiden tarkoitus on muka rauhoittaa tilanne. Tosiasiassa kyseessä on näytelmä, sillä tilanne ei muutu niin kauan kuin alueella vallitsee rankaisemattomuuden politiikka ja aseiden annetaan vapaasti virrata konfliktin osapu0lille.
ULISES RUIZ Oaxacan osavaltiota hallitsee PRI-puolueen kuvernööri Ulises Ruiz. Kun hän nousi valtaan vuonna 2004, ihmisoikeusloukkausten määrä lähti kasvuun. Suomeksi ihmisoikeusloukkaukset tarkoittavat sitä, että intiaanijärjestöjen ja opettajien ammattiliiton aktiiveja vangitaan, murhataan ja pahoinpidellään. Ruizia pidetään pahasti korruptoituneena.
Oaxacan kuvernöörin vaalit heinäkuussa 2010 ovat historialliset: kaikki muut puolueet äärioikealta vasemmalle ovat liittoutuneet yhteisen ehdokkaansa Gabino Cuen taakse. PRI:n ehdokas Eviel Pérez saattaa silti voittaa erinomaisella vaalilauseellaan ”Minun liittolaiseni on kansa”.
PRI-puolueella on eniten rahaa lahjoa ihmisiä. Kylissä ihmiset saavat PRI:ltä lahjaksi vaatimattomia ruokapaketteja ja sementtisäkkejä. Sen jälkeen monet ihan oikeasti kuvittelevat, että heillä on lahjan vuoksi velvollisuus äänestää PRI:tä.
VATSATANSSI Kävin jonkin aikaa vatsatanssitunneilla. Muut naiset olivat yläluokkaisia. Meksikolainen opettaja, kaunotar, suhtautui vaaleisiin asiakkaisiin kannustavasti. Kun paikalle uskaltautui pari tummaa ja lyhyttä ystävääni, opettaja kritisoi lannistavasti heidän jokaista lanteenkeikutustaan. He eivät tunneille palanneet. Minäkin jätin lopulta vatsatanssin, sillä rasistisen yläluokan seura vaivaannutti. Tanssitunneilla ja baareissa pyörivä yläluokka elää mukavan tietämättömänä köyhien todellisuudesta.
WILL, BRAD Lokakuussa 2006 Oaxacassa ammuttiin yhdysvaltalaisen Indymedia-verkoston toimittaja Bradley Will, joka oli kuvaamassa dokumenttia Oaxacan liikkeestä. Willin murhatutkimuksissa on käynyt onnettomasti. Murhasta istui yli vuoden syntipukkina leipuri Juan Manuel Martínez Moreno. 70 todistajaa kertoi, ettei Moreno ollut murhapaikalla ja lopulta hänet vapautettiin todisteiden puuttuessa.
Kun yhdysvaltalaisen kansalaisen murhatutkimukset ovat edistyneet näin surkeasti, en ole erityisen toiveikas huhtikuussa 2010 murhatun Jyri Jaakkolan tapauksen suhteen.
ZAPOTEEKIT Oaxacan suurin alkuperäiskansa sapoteekit (myös zapoteekit tai zapotekit) kehittivät kirjoitustaidon jo 500 eaa, luultavasti ensimmäisinä läntisellä pallonpuoliskolla. Sapoteekkien korkeakulttuurin keskus, pyramidikaupunki Monte Albán on nykyään turistikohde.
YHTEISÖRADIO Valtion ja kaupallisten radioiden aallot eivät kulje vuorten läpi, televisiot ovat lian kalliita, eikä kukaan lähde kantamaan sanomalehtiä kuoppaisia hiekkateitä tuntikaupalla vuorille, jossa lukutaito on heikkoa ja 10 pesoa sanomalehdestä liikaa.
Siksi yhteisöradiot ovat Oaxacan kylissä valtava teknologinen harppaus. Kyläläiset lähettävät ohjelmaa omalla kielellään, heille tärkeistä asioista. Radioissa käsitellään kylän perinteitä ja historiaa, sairauksien ehkäisemistä, luonnonsuojelua, Meksikon politiikkaa, naisten oikeuksia.
Ja tietysti niissä lähetetään terveisiä heiloille ja soitetaan musiikkia banda-humpasta kansanlauluihin.
ÄÄNI INTIAANIKYLILLE Kansan Radioliiton kehitysyhteistyöhanke, joka tukee Oaxacassa noin 20 intiaanikylän yhteisöradiotoimintaa. Hankkeen insinööri ja teknikko opettavat kyläläisiä huoltamaan ja korjaamaan radiolähettimiä, ja journalistinen koulutus antaa eväitä ohjelmien tekoon.
Radiotoiminnan vaikutus intiaaninuorten itsetuntoon on ilmeinen. Kun kuulee oman äänensä radiossa, uskaltaa olla äänessä elämässä muutenkin.
ÖLJY Öljyntuottajavaltio Meksikolla olisi halutessaan rahaa yhteiskunnalliseen hyvinvointiin, mutta kukaan ei tunnu tietävän, minne öljyvarat katoavat. Oikeistopiirit ajavat Meksikon öljy-yhtiö Pemexin yksityistämistä.
Meksikossa on muutenkin valtavat luonnonvarat. Oaxacan osavaltiossa on mineraaleja, puuta, hedelmiä ja kahvia. 1500-luvulla valloittajat vaihtoivat meksikolaisten kultaa lasihelmiin ja peileihin.
Nyt suuryritykset ostavat kylistä puuta pilkkahintaan, ja toiset myyvät sinne sipsejä ja karkkeja kiiltävissä pakkauksissa.
Oaxacan konfliktin taustoista Diana Denham & C.A.S.A. Collective: Tavallisten ihmisten kapina. Into 2010. 176 s.
Voima on seurannut Oaxacan tapahtumia vuodesta 2006. Jutut löytyvät Fifistä, hakuasanalla Oaxaca.
_______________
pikkukirjaimet
aUTONOMIA Vuonna 1994 kylät saivat valita, hallitaanko kylää puoluepoliittisesti vai perinteisellä kyläneuvostolla. Kylistä suurin osa valitsi jälkimmäisen. Itsehallinto on kuitenkin rajattu. Kun on kyse luonnonvaroista, osavaltion hallitus myy ne usein paikallisilta kysymättä ulkomaisille yrityksille.
bEACH Oaxaca on tunnettu kauniista biitseistään. Etäisyys suosikkirannalleni on vain parisataa kilometriä, mutta matka sinne kulkee vuoriston yli, eikä kahdeksan tunnin taivallusta tule taitettua kuin kerran vuodessa. Eräs ystäväni laski, että matkalla rannalle on 1?600 mutkaa. Suurin osa intiaaneista ei ole eläissään nähnyt merta.
gMO Vapaakauppasopimusten vuoksi Meksikoon virtaa USA:sta halpaa geenimanipuloitua maissia, jonka kanssa paikallisten pienviljelijöiden on vaikea kilpailla. Maissin manipulointi on pyhän alueelle menemistä, sillä maissi on meksikolaisessa kulttuurissa enemmän kuin ruoka. Maissi on elämän lähde, syntymän symboli.
tLAYUDA Tyypillinen oaxacalainen iltapala. Suuri ohut maissileipä, jonka väliin laitetaan laardia, paputahnaa, ohueksi viipaloitua kaalia, juustoa ja toisinaan lihaa. Mausteeksi guacamolea ja tulista salsaa. Paahdetaan hiilillä.
Parasta Doña Rosan valmistamana.
uLKOMAALAISET Tapaus 1. Eräänä torstai-iltana neljä ulkomaalaista söi jäätelöä kaupungin Oaxacan keskusaukiolla ja törmäsi yllättäen kuvernööri Ulises Ruiziin. Yhdellä, vuonna 2006 murhatun Brad Willin ystävällä, petti hermot ja hän kysyi Ruizilta Willin murhatutkimuksista. Viiden minuutin kuluttua koko porukka oli poliisiauton lavalla matkalla kohti vankilaa.
Tapaus 2. Kaksi suomalaista osallistui Oaxacassa mielenosoitukseen ja maalasi seinille upeita graffiteja, joista ilmeistyi kuvia myös Facebookiin. Ihailin kuvia Suomesta käsin.
Seuraavan kerran Oaxacaan mennessäni sain paikallisilta aktivisteilta saarnan: ”Me emme tarvitse täällä ulkomaalaisia, emmekä varsinkaan blondeja mielenosoituksissa, koska silloin valtaapitävät leimaavat Oaxacan liikkeen ulkomaisten masinoimaksi. Jos olette täällä, pysykää nyt hemmetti taka-alalla.”
Tarinoiden opetus: ulkomaalaisen on äärimmäisen vaikeaa toimia Oaxacassa. Säännöt, jotka pätevät lännessä, eivät päde Meksikossa. Paikallista todellisuutta on vaikeaa tulkita monenkaan vuoden jälkeen. Jos epäilet, onko jonkin asian tekeminen turvallista vai ei, jätä se tekemättä.
uSKONTO Olin pahassa vatsaflunssassa, ja paikalle hälytettiin ystäväni äiti, sapoteekkinainen. Arvioituaan terveydentilani onnettomaksi hän haki torilta vapaan kanan munan, ruda-yrttiä ja alkoholia. Nainen hieroi koko vartaloani yrttipuskalla jonka sisällä oli ehjä raaka kananmuna.
Hän käski pahan hengen lähteä ruumiistani, mutta välillä apuun hälytettiin myös Jeesus Kristus. ”Lähde paha silmä, lähde paha ilma, Jeesuksen Kristuksen nimeen.”
vÄRIT Oaxaca on tajunnanräjäyttävän kaunis. Oaxacan kaupunki on koloniaalinen kaupunki, jossa talojen värit vaihtelevat okrasta ja tiilenpunaisesta villeihin pinkkiin ja turkoosiin. Keväällä kukkivat violetinpinkit jakarandapuut. Talvella kirkkaan siniset köynnöskukat valtaavat maaston.
Kiipeän usein Cerro del Fortin -mäen päälle auringonnousun aikaan. Sieltä näkee yli Oaxacan laakson. Joka kerta katsoessani näkymää, kaukaisuuteen levittyviä vuoria ja laaksossa lepäävää kaupunkia tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saan olla juuri tässä.
vESIVESSA Ystäväni sai Oaxacan tulotasoon nähden kovat 30 euron sakot, kun kuivuudesta kärsivässä kylässä hänen kaivonsa pumppujärjestelmä rikkoontui ja vettä valui hukkaan. Sakot määräsi kylän vesikomitea.
Toisen ystäväni äiti, keski-ikäinen viisas sapoteekkinainen, uskoo maailmanlopun olevan lähellä, sillä sateet tulevat joka vuosi myöhemmin. Oaxacassa on akuutti vesipula. Vesivessat ovat kuivuudesta kärsivällä alueella viheliäinen keksintö. Arjessa vesipula merkitsee jokaisen tipan säästämistä. Pyykkivesi käytetään usein lattianpesuun ja sen jälkeen vessan vetämiseen.
_______________
Lue myös Petri Minkkisen artikkeli Meksikon pitkät vallankumoukset, joka myös julkaistiin Voimassa 6/2010.
Anna-Reetta Korhonen
