Nyt ei ne nuoret

Kokoomusnuoruus on seikkailu suunnaton.

Nyt kun pöly on laskeutunut kokoomusnuorten uhmakkaan kaapistatulon jäljiltä ja saunassa on lämpö laskenut ruotsalaiselle tasolle, lienee paikallaan heittää vielä yksi koivuklapi pesään.

Jäin nimittäin ihmettelemään kokoomusnuorten julkista lynkkausta. Että suhteellisuudentaju on mennyt ja historiankirjat lukematta. Että nyt on kyllä turhan vilakkaa kyytiä. Nyt rysäytettiin säädyllisyyden rajojen yli. Että kiihottaa saa kirkonpolttoon ja muslimijahtiin. Että köyhät kyykkyyn ja viidakon laki.

Kerrankin joku sanoo politiikassa ääneen, mitä ajattelee, ja heti tulee turpaan. Mitä tässä pelätään? Että kohta ne ovat ministereitä ja että alkaa rotuerottelu? Että pian Hakaniemen torilla on kerran kuussa denarovio?

Elämme muistaakseni edelleen edustuksellisessa demokratiassa, jossa Arkadianmäelle tyrkitään ne itselle mieluisimmat, fiksuimmat ja samanhenkisimmät veijarit. Eli käytännössä tässä pelätään sitä, että ajattelemme itse salaa samoin kuin kokoomusnuoret.



Luulen, että me olemme hieman kateellisia näille rydmaneille ja schubakeille. He voivat laukoa kaikki hersyvimmät känniläpät ilmoille selvin päin, kun taas meidän tavallisten pulliaisten pitää tintata trendibaarissa tappiin asti ennen kuin saamme edes yhden totuuden ulos sisuksistamme.

Olemme tottuneet ajattelemaan mitä sanomme, mutta tämä juveniili jugend tekee juuri päinvastoin. Ja sekös harmittaa niin vietävästi.



Minä teen nyt kokeen. Yritän hetken aikaa olla kokoomusnuori. Päästän rehellisesti ulos kaiken, mitä mieleen tulee.

No niin. Olen yksin Krakovassa. Istun todella viihtyisässä baarissa entisessä juutalaiskaupunginosassa Kazimierzissa. Seinät ovat täynnä paikallisten juutalaisten kuvia 1900-luvun alusta. Haluaisin tappaa kaikki holokaustin kieltäjät. Niitä on yllättävän paljon. Haluaisin kuristaa ne kaikki tai ampua singolla niiden aivot pellolle ja heittää mällit päälle. Siinä voisi olla yksi lakialoite.

Otan huikan oluesta. Olut on hyvää, mutta Suomessa sitä ei ole saatavilla ympäri vuorokauden. Perkele! Nyt loppui se viinan säännöstely! Toinen aloite. Miedot huumeet voisi laillistaa. Ja Kampissa on muutama helvetin ruma talo. Voisiko ne purkaa?

Radiolupien määrä pitää rajoittaa yhteen, ja se lupa pitää antaa Radio Helsingille! Nopeusrajoitukset pois! On sietämätöntä körötellä satasta, kun voisi ajaa kahtasataa! Joukkoliikenne ilmaiseksi! Ajan joka tapauksessa aina pummilla. Alastalon salossa pakolliseksi kaikille. Jos jää kesken, steriloidaan!

Ja Putinia voisi joku panna perseeseen karhupuvussa.



Huh. Koe on ohi. Poskia punottaa, mutta tuntuu siltä, kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltäni. En halua enää murskata Cheekin levyjä tai tappaa ketään. Olen täysin zen. Minulla ei ole enää mitään hävittävää, eikä voitettavaa. Olen täynnä universaalia rakkautta. Minusta on tullut minä.

Mistä niitä jäsenkortteja saa?

Olavi Uusivirta

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu