splash_image.jpg

Nuottiviivaston ulkopuolella

Alan Courtisin rohkaisee soittamaan ja elämään säännöistä huolimatta.

On tärkeää ylittää se raja, kun ihmiset pelkäävät soittavansa väärin tai luulevat, että heitä jotenkin testataan”, argentiinalaismuusikko Alan Courtis sanoo.

Noiseskenen legendan, 37-vuotiaan Courtisin historia on värikäs: artistin levytyksillä voi kuulla kasettinauhojen vahvistettua rahinaa, kielettömän sähkökitaran kiertoääntä tai monumenttien kuten Eiffel-tornin raapimista.

Courtis saapui tammikuussa ohjaamaan improvisaatiotyöpajaa Turun B-galleriaan.

”Tässä on partituuri teidän ryhmällenne, siitä on tarkoitus tehdä tunnissa sävellys, jonka esitätte”, leppoisa Alan Courtis sanoo ja asettaa taitellun kangaspalan soittimia käsissään pitävän ryhmän keskelle. B-galleriaan kokoontunut ryhmä tutkii hetken kangaspalan kuviointia ja keskustelee siitä, minkälainen musiikki sopisi parhaiten kuvaamaan kunkin väristä ruutua.

”On aikamoinen menestys saada 20 työpajan osallistujaa – joista suurin osa ei ole muusikkoja ja jotka eivät ole koskaan ennen tavanneet – esittämään sävellys. Perinteisessä konservatoriossa tähän menisi vuosia.”

Courtisin kuuluisan, nykyisin jo lopettaneen Reynols-bändin ensimmäinen julkaisu oli ”dematerialisoitunut CD” eli tyhjä kotelo. Bändi protestoi kerran argentiinalaista keikkakäytäntöä kytkemällä kitarat vahvistimien sijaan yhteen kurpitsaan. Argentiinalaiset poliisit keskeyttivät kyseisen äänettömän keikan, sillä se ”oli huono esimerkki turisteille ja antoi huonon kuvan maasta”.

Courtis työskentelee omien projektiensa ohessa vammaisille tarkoitetussa keskuksessa.

”Kaikki musiikki on poliittista, tavalla tai toisella”, Courtis toteaa. ”Minulle työskentely vammaisten kanssa on todella poliittista, se miten heidät saadaan hyväksytyksi osaksi maailmaamme.”

Hän painottaa, että mielenkiintoista ja haastavaa musiikkia voivat hyvin tehdä myös ne, jotka eivät kykene perinteisen klassisen musiikin vaatimuksiin.

”Täytyy antaa heidän kertoa, mikä on heille mahdollista ja mikä ei. Ei ole olemassa universaalia reseptiä kaikille.”

Viimeinen lainaus voisi hyvin tiivistää myös tuotteliaan ja uutta etsivän Courtisin oman elämän periaatteen.

Petri Rautiainen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu