Nöyrä saa euron

Saksassa työnantajat teettävät paskaduunit pakkotyöläisillä eivätkä palkkaa ammattilaisia kunnon liksoilla. Mutta berliiniläisen Heidi Beckerin taloudelle pienikin lisä on tärkeä.

Käytännössä kyse on riiston ja palkkojen polkemisen laillistamisesta”, Heidi Becker, 52, sanoo paketoidessaan lentolehtisiä valmiiksi jakelua varten.

Becker on pitkäaikaistyötön. Hän työskentelee itäberliiniläisen naapurustokeskuksen toimistossa. Jos hän kieltäytyisi tehtävistään, menettäisi hän vähitellen koko työttömyysturvansa.

Nyt hän saa 30 tunnin viikkotyöstään puolitoista euroa tunnilta tukiensa päälle.

Heidi Becker on yksi noin 600 000 saksalaisesta, jotka vuosittain työllistetään niin kutsuttuihin yhden euron työpaikkoihin.

Näissä työttömiä käytetään yleishyödyllisten tehtävien hoitamiseen euron, parin tuntikorvausta vastaan. Käytäntö alkoi vuonna 2005, kun punavihreän hallituksen Hartz IV -lait uudistivat Saksan sosiaaliturvaa rankalla kädellä.

Hartz-lakipaketit ovat osa yleisempää kehityskulkua, jossa hyvinvointivaltion perusturvalle asetetaan yhä enemmän vaatimuksia.

Valtion painostus erilaisista tuista riippuvaisia ihmisiä kohtaan kasvaa. Tavoitteena on patistaa työttömiä liikkeelle sekä vähentää kuluja.

“Meidän halutaan tekevän edes jotakin, jotta emme vieraantuisi työelämän vaatimuksista”, Becker selittää. Koska kyse ei ole tavallisesta työstä, ei sen tekijöille kuitenkaan ole palkallisia lomia ja sairauspoissaoloja, suojaa irtisanomiselta saati lakko-oikeutta.

Työttömien elämää seurataan muutenkin tarkasti. Ulkomaille saa lähteä vain lyhyeksi aikaa, ja silloinkin vain toiseen EU-maahan etsimään töitä.

Menoja yritetään leikata ohjaamalla työttömiä halvempiin asuntoihin. Nuorien ei anneta muuttaa vanhempiensa luota pois.

Hartz IV -laeille asetetut tavoitteet ovat pitkälti jääneet toteutumatta. Saksan nousukausi ei ole näkynyt työttömyystilastoissa toivotulla tavalla.

Useat yhden euron työntekijöistä työskentelevät Beckerin tavoin pienissä järjestöissä, jotka tuottavat sosiaali- tai kulttuuripalveluita. Kaupungit ja kunnat ovat vielä suurempia työllistäjiä.

Nimellisesti työttömien hoitamat tehtävät eivät saisi korvata varsinaisia työpaikkoja. Kuntien säästämisen ja irtisanomisten takia tämä ehto on kuitenkin menettämässä merkitystään. Ne voivat oikeuttaa työttömien käytön rahan puutteella.

Useissa tapauksissa julkisen sektorin ammattilaiset korvaantuvat miltei ilmaisella työttömien työpanoksella. He puhdistavat jo puistoja, auttavat lapsia ja vanhuksia sekä siivoavat sairaaloissa.

Monet kokevat joutuneensa pakkotöihin, mutta useat työttömät hakeutuvat vapaaehtoisesti yhden euron työpaikkoihin.

“Pienetkin lisätulot helpottavat tilannettani ratkaisevasti”, Becker selittää. Työnsä ansiosta hän ansaitsee 345 euron työttömyysrahansa päälle 180 euroa. Itse käärityt tupakat vievät tuloista kymmeneksen.

Vuokran maksaa valtio, mutta päälle tulevat vielä puhelin- ja sähkölaskut. Rahaa ei juurikaan jää vapaasti käytettäväksi, mutta Becker on tottunut vaatimattomaan elämään.

Hän asui vähemmän onnekkaalla puolella muuria eikä ole sen murtumisenkaan jälkeen päässyt osalliseksi kulutusjuhlaan. Lidlin viikoittaisten tarjousten seuraaminen on hänelle tärkeä säästämiskeino.

Keskustelu jatkouudistuksista on jo käynnissä.

Heidi Beckerillä on oma näkemyksensä tarvittavista toimenpiteistä. Hän haluaisi järjestää työttömät työnhakumatkalle Karibian saarille, jotka vielä ovat Euroopan maiden alaisuudessa. Ne kun ovat sallittuja matkakohteita.

Aleksi Knuutila

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu