Nörtit politiikkaan

Tietoyhteiskuntapuolue leijuu virtuaalisesti vasemmisto-oikeistoakselin ylä- tai alapuolella.

Helmikuun alussa allekirjoitettiin Tietoyhteiskuntapuolueen perustamisasiakirja. Nykyisestä yhdistyksestä on tarkoitus kasvattaa puolue heti kun 5000 eduskuntavaaleissa äänioikeutettua kannattajaa saadaan kokoon.

Viime vuoden syksyllä käyty jupakka tekijänoikeuslaista sai joukon ihmisiä ajattelemaan tietoyhteiskuntamme tilaa. Yhdistyksen perustamiseen saatiin lisäpontta, kun Ruotsissa perustettiin Piratpartiet (”Piraattipuolue”), vaikka tahojen päämäärät toisistaan eroavatkin.

Tietoyhteiskuntapuolueen kivijalka perustuu neljään perusperiaatteeseen: sananvapauteen ja yksilönoikeuksiin, tietoyhteiskuntaan ja sen kehittämiseen, koulutukseen sekä avoimuuteen.

Tämä on niin hyvä hanke, että siitä pitää tietää lisää. Sopiva henkilö lienee Tietoyhteiskuntapuolueen puheenjohtaja, tamperelainen Pekka Wallendahl.

Miksi tietoyhteiskunnan kehittämiseksi tarvitaan puolue?

Kirjakieltä puhuva vakavanoloinen Wallendahl vastaa:

”Tietoyhteiskunta on yhä lapsenkengissään, vaikka sille onkin hyvät edellytykset. Nykyisellään tietotaitoa ei ole tarpeeksi vaan lainsäätäjät saattavat joutua ohjailun kohteeksi.”

Yhdistyksen puolueohjelmassa otetaan painavasti kantaa sananvapauden puolesta.

Hyväksyisikö Tietoyhteiskuntapuolue internetsivut, joilla ylistetään juutalaisvainoa ja pilkataan Jeesusta?

Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: ”Sanon saman, minkä olen sanonut ennenkin: jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta jokainen myös kantaa itse vastuun teoistaan.”

Ihmisiä huolettaa internetissä esiintyvä rikollisuus. Yhdistyksen puolueohjelmassa todetaan, että ”kansalaisella on oltava liikkumavapaus ilman valvontaa myös tietoverkoissa, mikäli häntä ei epäillä vakavasta rikoksesta”.

Jos valvontaa ei harjoiteta, miten kukaan voi päätyä epäillyksi?

Wallendahl kuulostaa kiusaantuneelta ja lähestyy asiaa toiselta kantilta: ”Verkkorikollisuutta voidaan torjua samaan tapaan kuin muutakin rikollisuutta. Vastustamme sellaista poliisivaltiomentaliteettia, jossa jokainen on rikollinen ennen kuin toisin todistetaan.”

Viihdeteollisuus on huolissaan menettämistään tuloista internetissä leviävien laittomien kopioiden vuoksi.

Olisiko Simpsoneiden jakson lataaminen internetistä moraalisesti tuomittavaa?

Puolueen kaikista näkökannoista ei vielä vallitse konsensus, joten Wallendahl tyytyy kertomaan oman mielipiteensä: ”En lähtisi tuommoista tuomitsemaan. Vertaisin tätä kaverin videokasetin kopioimiseen. Ei tällaista ole mitään syytä kriminalisoida.”

”Ei verkkoa voida pitää jonain erillisenä vyöhykkeenä, jossa kaikki keinot ovat sallittuja. Paljon rikollisuutta voidaan torjua valistamalla”, hän lisää.

Toivoa kai sopii, että Sony BMG ja muut tyytyvät valistamiseen, mutta Simpsons-fanin sydäntä tämä lämmittää.

Puolueohjelmassa sanotaan, että ”kansalaisilla on oltava oikeus vapaaseen tiedonvälitykseen ja riippumattomaan lehdistöön”.

Eikö Suomessa ole riippumatonta lehdistöä?

Puheenjohtaja korjaa: ”Se ei tarkoita tuota. Haluamme, ettei tällaista pääse syntymään. Verkon valvonnalla saatetaan perustella sananvapauden loukkaamista.”

On vaikea kuvitella, että esimerkiksi isoäitini innostuisi yhtäkkiä chattailemaan.

Entä jos joku ei halua tietää tietoverkoista halaistua sanaa tai inhoaa tietokoneita?

Wallendahl vaikuttaa epäuskoiselta, mutta lausahtaa: ”Haluamme taata kaikille myös muut peruspalvelut.” Ja toteaa sitten rehellisesti: ”Mutta emme me pyri kaikkia miellyttämäänkään.”

”Suomesta on tehtävä korkean teknologian keskus”, lukee puolueohjelmassa. Jos Suomessa panostetaan voimakkaasti IT-korkeakoulutukseen, kenelle jää käytännön työt? Lähihoitajista on pulaa, ei tradenomeista. Onko tietoyhteiskuntapuolueen tarkoitus teetättää alhaisen palkkatason raskaat fyysiset työt kenties maahanmuuttajilla?

Wallendahl kuulostaa ärsyyntyneeltä eikä halua kuulla asiaa loppuun. ”Tarkoituksemme on pyrkiä monipuolisen koulutuksen tarjoamiseen. Me tähtäämme tasapuolisuuteen ja haluamme turvata peruspalvelut kaikille.”

Tietoyhteiskuntapuolue kiinnostanee it-sektoria, nuoria ja opiskelijoita, mutta mihin se sijoittuu perinteisellä vasemmisto–oikeisto-akselilla?

Wallendahl lainaa vihreiltä tuttua ajatusta: ”Emme ole akselilla ollenkaan, olemme joko sen ala- tai yläpuolella. Kutsumme lähestymistapaamme järjelliseksi reaalipolitiikaksi.”

www.tietoyhteiskuntapuolue.org

Veli Koskinen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu