Nimien takaa

Kolme tinkimätöntä: Luomo, Uusitalo & Delay.

Muusikko nimeltä Luomo tunnetaan klubihenkisten julkaisujensa lisäksi muun muassa Massive Attackille ja Scissor Sistersille tekemistään remiksauksista.

Uusitalo puolestaan on taiteilija, jonka musiikki keskittyy Suomi-aiheisiin projekteihin.

Vladislav Delay julkaisee omia levyjänsä, mutta on myös jäsen The Dolls -yhtyeessä.

Luomo, Uusitalo ja Vladislav Delay ovat Berliinissä asuvan Sasu Ripatin alter egoja. Elektronista musiikkia on viime vuosina syntynyt usealla eri nimellä. Tyyliltään Ripatin musiikki leijuu jossain minimal housen ja ambient dubin tienoilla, riippuen kulloinkin käytettävästä nimestä.

Yhteistä kaikille tuotoksille on kuitenkin tietty tinkimättömyys ja kompromissittomuus. Valtavirtaa niistä ei saa yrittämälläkään. Syy useampaan identiteettiin on varsin yksinkertainen.

“Lähinnä nämä eri nimet johtuvat käytännön syistä. Kun tuotantoni liikkuu aika laajalla alueella ei olisi järkeä julkaista kaikkia levyjä yhdellä nimellä. Ihmiset tykkäävät helposta saatavuudesta ja haluavat saada juuri sitä mitä hakevat, tämän verran mä voin heitä auttaa asiassa”, Ripatti kertoo.

Helppous on tietenkin kovin suhteellinen käsite marginaalimusiikkiin yhdistettynä, ehkä itseironia ei ole Ripatillekaan täysin tuntematon käsite.

Ongelmia useiden eri aliaksien ylläpitämisestä ja niiden levy-yhtiölle myymisestä ei pääse syntymään, levyt kun julkaisee oma Huume Recordings -yhtiö.

Vuonna 1997 ensijulkaisun saanut levymerkki painui horrokseen saman tien, vain tullakseen herätetyksi jälleen vuonna 2004. Tämän jälkeen se onkin julkaissut jo toistakymmentä levyllistä Ripatin tuotantoa

Muusikko itse kuitenkin hieman toppuuttelee.

“Ei tässä ole juuri kysymys levy-yhtiöstä, teen itse kaiken musiikin, enkä palkkaa muita ihmisiä auttamaan, hyvin minimaalista touhua siis. Lähinnä tässä on kysymys muutamien levyjen saamisesta kauppoihin maailmanlaajuisesti, jotta hardcorefanit voivat käydä ostamassa ne pois.”

Edellinen useampia Ripatin levyjä julkaissut yhtiö kippasi nurin ja samalla myös artisteille tuli nokkiin sekä henkisesti että rahallisestikin.

“Usko meni jotenkin niinkin pahasti, etten osannut kuvitella edes yrittäväni enää jonkun ulkopuolisen levymerkin kanssa”, Ripatti summaa ja toteaa onneakin ollen matkassa.

“Kai se oli hyvin ajoitettu, koska tuolloin vuoden 2003 aikoihin hommat alkoivat mennä puihin aika monella levymerkillä. Ainoa järkevä tapa julkaista musiikkia on ollut tehdä se itse.”

Ripatin musiikki ei edusta valtavirtaa missään, mutta silti kuuntelijoita löytyy marginaaleista pallon joka kolkasta. Suomi on niin syrjäinen maa, että tarkoituksellisen provosoivasta levy-yhtiön nimestäkään ei tarvitse liikoja stressata.

“Reilu kymmenen vuotta sitten Huume Recordingsin ensijulkaisun aikoihin nimi oli hassu ja tietenkin provosoiva juttu. Sittemmin tässä on tullut elettyä jo pitkään täysin raittiina, mutta nimi on silti ollut jotenkin pakko pitää.”

“Lukuun ottamatta muutamaa miljoonaa suomalaista kukaan ei ymmärrä mitä tuo nimi meinaa, joten se on lähinnä pikkuinen provosointi Suomeen, missä kyseinen sana on aika pahamaineinen.”

Silkasta provosoinnista siirrytään kuitenkin nopeasti ihan kriittisen kommentoinnin suuntaan:

“Huumepolitiikka Suomessa on mielestäni yksi maailman huonoimmin hoidetuista. Helvetin typerä politiikka ennen kaikkea mietoja huumeita kohtaan, kun samalla koko kansakuntaa juotetaan hengiltä. Harvoissa paikoissa näkee niin toivotonta alkoholikäyttäytymistä kuin Suomessa.”

“Toi nimi ‘huume’ on pieni fuck-you, jolla kapinoiva nuori sisälläni saa tehdä ihmisten olon hetkellisesti epämukavaksi.”

Yhteiskunnalliset viittaukset eivät rajaudu ainoastaan levy-yhtiön nimeen. Uusitalo-aliaksen viimeisin albumi Tulenkantaja on suora viittaus Tulenkantajat-kirjailijaryhmään. Sasun isoäiti Iiris Uurto oli ryhmän jäsen. Levyn kansitekstit taas ovat peräisin Sasun isän, kirjailija Aku-Kimmo Ripatin kynästä.

Seuraava Uusitalo-albumi on puolestaan nimeltään Karhunainen, joka on myös Aku-Kimmo Ripatin teksti KOM-teatterille. Nämä molemmat albumit tosin on teemoitettu varmuuden vuoksi suomeksi, jota valtaosa Ripatin yleisöstä ei ymmärrä.

Oman musiikkituotannon kantaaottavuuden Ripatti pääasiassa väistääkin.

“Yleensä en pidä musiikkini käyttämisestä poliittisena välineenä, mutta pidän paljon siitä kun muut artistit tekevät niin, kuten vaikkapa Bob Dylan.”

Yhteisprojektit sen sijaan antavat enemmän tilaa mesota asioiden kanssa.

“Jotenkin tuntuu paremmalta, kun ei ole yksin puhumassa.” Tällä hän viittaa avopuoliso Antye Greien kanssa tehtyyn Explode-levyyn, jonka sanoituksissa puututaan muun muassa ympäristökysymyksiin, itsemurhaiskuihin ja otetaan muutenkin kantaa nykyiseen elämän menoon.

“Antye on aika äänekäs huomioitsija, kun sille päälle sattuu.”

Luomo esiintyy Flow-festivaalilla Helsingin Suvilahden entisellä voimala-alueella lauantaina 18.8.

www.luomoweb.com,

www.vladislavdelay.com,

www.huumerecordings.com

Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Graffiti HAM
Route Couture